Työehtosopimusneuvotteluiden taso on Euroopassa siirtynyt lähemmäs yritystasoa viime vuosikymmenien aikana. Tätä kutsutaan neuvottelujärjestelmän hajautumiseksi. Suomessa on kuitenkin nykyhetkeen saakka pysytty liittotasoisessa sopimisessa, vaikka vertailumaissa siirryttiin hajautuneempaan järjestelmään jo 1990-luvulle tultaessa.
Hiljattain Suomen metsäteollisuus irtautui alakohtaisesta sopimisesta, ja teknologiateollisuudessa on siirrytty malliin, jossa yritys voi valita alakohtaisen sopimuksen ja yrityskohtaisen sopimuksen välillä. Nämä ovat merkittäviä muutoksia suomalaisessa neuvottelujärjestelmässä ja Suomessa onkin herännyt vilkas keskustelu muutoksen merkityksestä. Yksi keskeinen teema suomalaisessa keskustelussa on ollut huoli siitä, että hajautuneempi sopimusmalli johtaisi työsuhteen ehtojen heikentymiseen. Toisaalta keskustelua on käyty myös siitä, miten suomalainen sopimusjärjestelmä suhteutuu muiden maiden järjestelmiin.
Tässä kirjoituksessa käsittelemme näitä teemoja. Aloitamme käsittelemällä suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän kehitystä suhteessa Ruotsin, Saksan ja Tanskan järjestelmiin. Tämän jälkeen käymme läpi eurooppalaista tutkimuskirjallisuutta työehtosopimusjärjestelmän hajautumisen yhteyksistä palkkojen tasoon, niiden hajontaan, ja työhyvinvointiin. Lopuksi esittelemme suomalaista tutkimusta yhdestä sopimusjärjestelmän hajautumisen piirteestä: yrityskohtaisista palkankorotuseristä.
Talous & Yhteiskunta -lehti, 1/2022.
