Suomessa samapalkkaisuus on ollut vuosikymmeniä keskeinen tasa-arvopoliittinen tavoite. Sen edistämiseksi on uudistettu lainsäädäntöä, kehitetty palkkausjärjestelmiä ja palkkakartoituksia, pyritty purkamaan työmarkkinoiden segregaatiota, uudistettu perhevapaita ja toteutettu neljä kolmikantaista samapalkkaisuusohjelmaa. Toimenpiteiden määrä on ollut suuri, mutta sukupuolten palkkaero on kaventunut hitaasti eikä ohjelmien itsenäistä vaikutusta ole kyetty osoittamaan. Uusi tutkimus osoittaa lisäksi, ettei palkkaeron kaventuminen johdu ensisijaisesti samassa yrityksessä ja ammatissa jatkavien naisten miehiä nopeammasta palkkakehityksestä, vaan merkittävältä osin työmarkkinoille tuloihin ja niiltä poistumisiin liittyvästä rakennemuutoksesta. Samapalkkaisuustyössä on siksi siirryttävä yleisistä tavoitteista harvoihin, riittävän vahvoihin ja arvioitavissa oleviin interventioihin, jotka vaikuttavat työmarkkinoille sijoittumiseen ja työurien rakenteeseen.
Valtioneuvoston tutkimustoiminta, Policy Brief 2026:7.
