Esitämme havaintojemme perusteella neljä suositusta yritysrahoitusjärjestelmän toimivuuden ja julkisen rahoituksen vaikuttavuuden parantamiseksi:
1. Kasvuyritysten pitkäjänteisen, riskinkantokykyisen oman pääoman ehtoisen rahoituksen saatavuutta tulee parantaa. Erityisesti nuoret, aineettomiin investointeihin nojaavat yritykset tarvitsevat sijoittajia, joilla on riittävästi pääomaa ja kykyä rahoittaa niitä myös useiden tappiollisten vuosien ajan. Mahdolliset julkiset pääomasijoitukset tulee kohdentaa osoitettuihin rahoituspuutteisiin yhdessä yksityisten sijoittajien kanssa.
2. Kasvuun tähtäävien avustusten nykyistä vahvempaa kohdentamista mikro- ja pienyrityksiin tulee kokeilla. Näissä yrityksissä julkisen rahoituksen määrä on vahvimmin yhteydessä kasvuun, mutta rahoitusta saa vain pieni osa yrityksistä. Kokeilussa tulee arvioida, synnyttääkö rahoitus uusia investointeja ja kasvua sekä lisääkö se yksityisen rahoituksen saatavuutta.
3. Pienten kasvuhakuisten yritysten rahoituksen saatavuutta tulee parantaa kohdennetusti. Rahoitusneuvonnan tulee auttaa yrityksiä löytämään tarpeisiinsa sopivat yksityiset ja julkiset rahoitusvaihtoehdot. Finnveran, Tesin ja Business Finlandin rahoitustoimintaa tulee laajentaa vain yksilöityjen rahoituspuutteiden ratkaisemiseksi ja yksityisten rahoittajien rinnalla.
4. Rahoitusjärjestelmän kehittäminen tulee sitoa tuen kustannusten ja vaikutusten arviointiin. Julkisesta yritysrahoituksesta tulee koota kattava yrityskohtainen tietopohja, ja lainojen sekä takausten tukiosuus tulee arvioida erikseen niiden nimellisarvosta. Uusien ja laajennettavien rahoitusvälineiden arvioinnissa tulee selvittää, parantavatko ne rahoituksen saatavuutta ja täydentävätkö vai korvaavatko ne yksityistä rahoitusta.
Yritysten rahoitus muodostuu useista eri lähteistä. Keskeisiä rahoitusmuotoja ovat yrityksen liiketoiminnasta syntyvä tulorahoitus, omistajien tekemät pääomasijoitukset sekä ulkopuolinen vieraan pääoman rahoitus, kuten pankkilainat. Lisäksi yritykset voivat käyttää julkista rahoitusta, kuten avustuksia, lainoja, takauksia ja verotukia.
Tässä raportissa tarkastellaan eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilauksesta, miten yksityinen ja julkinen rahoitus kohdentuivat suomalaisille yrityksille vuosina 2020–2024, millaisia yhdistelmiä rahoitusmuodot muodostavat, täydentävätkö julkinen ja yksityinen rahoitus toisiaan ja onko rahoitus yhteydessä yritysten kasvuun, tuottavuuteen ja vientiin. Tutkimusaineistossa yritysten tilinpäätöstiedot ja julkisen rahoituksen tukipäätökset on yhdistetty yritystason vuosiaineistoksi. Yksityisen rahoituksen tiedot kattavat vuodet 2001–2024 ja julkisen rahoituksen tiedot vuodet 2020–2024. T&k-verohuojennusta tarkastellaan Verohallinnon yritystason aineistolla.
Yritykset rahoittavat toimintaansa ennen kaikkea omilla voitoillaan ja pankkilainalla. Vuonna 2023 kertyneet voittovarat kasvoivat runsaalla puolella yrityksistä, ja pankkilainaa oli noin 32 prosentilla yrityksistä. Pankkilainaa oli useimmin 6–10 vuotta toimineilla yrityksillä ja alle kolmivuotiaista yrityksistä noin joka neljännellä, mutta rahoituksen käyttö vaihteli enemmän yrityksen koon kuin iän mukaan. Uutta sijoitettua omaa pääomaa hankki 3,5 prosenttia kaikista yrityksistä ja 6,5 prosenttia tappiollisista yrityksistä. Yleisintä se oli alle kolmivuotiaissa yrityksissä, joista sitä hankki 6,2 prosenttia. Pankkilainojen lyhennykset ja korkomenot voivat rajoittaa tappiollisten yritysten mahdollisuuksia rahoittaa kasvuaan velalla. Runsaat kolme neljäsosaa tappiollisista yrityksistä ei vuonna 2023 käyttänyt uutta sijoitettua omaa pääomaa, lisännyt pankkilainaa eikä saanut julkista avustusta.
Julkista rahoitusta myönnettiin vuosina 2020–2024 työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) yritystukien tietopalvelun mukaan 12,9 miljardia euroa 132 087 yritykselle. Luvut eivät kata kaikkea yritysten saamaa julkista tukea: niistä puuttuvat esimerkiksi kuntien myöntämät tuet, ja verotuista mukana on vain osa. Avustukset ja verotuet muodostivat kokonaissummasta yhteensä 10,9 miljardia euroa. Lainoja ja pääomatukia myönnettiin nimellisarvoltaan 2,0 miljardia euroa. Lähes kaikki julkisen rahoituksen saajat saivat avustusta. Myönnetyn rahoituksen kokonaismäärästä avustukset kattoivat yli kaksi kolmasosaa ja verotuet noin kuudesosan. Suurin rahoituksen myöntäjä oli Business Finland, joka myönsi myös eniten avustuksia. Pieni joukko suuria rahoituspäätöksiä kattoi suuren osan kokonaissummasta. Puolet rahoituksen saajista sai tarkastelujakson aikana alle 6 262 euroa. Suuret yritykset saivat tukea useammin kuin pienet. Näin oli kaiken ikäisten yritysten kohdalla. Vuonna 2023 tilinpäätösaineiston kypsistä alle viiden hengen yrityksistä julkista rahoitusta sai kolme prosenttia ja vähintään tuhannen hengen yrityksistä 65 prosenttia. Ero voi osin selittyä sillä, että suuret yritykset hakevat tukea aktiivisemmin.
Useimmat yritykset käyttivät enintään kahta rahoitusmuotoa, tulorahoitusta ja pankkilainaa. Kun yritykset jaoteltiin ryhmiin rahoituksen käytön mukaan, vuonna 2023 neljä näistä ryhmistä kattoi noin yhdeksän kymmenesosaa yrityksistä. Noin kolmasosa yrityksistä käytti pelkkää tulorahoitusta, noin kuudesosa tulorahoitusta ja pankkilainaa ja noin kahdeksasosa pelkkää pankkilainaa. Vajaa kolmasosa ei käyttänyt vuoden aikana yhtäkään tarkastelluista rahoitusmuodoista. Uutta sijoitettua omaa pääomaa ja julkista tukea käytettiin harvoin täydentämään tulorahoitusta ja pankkilainaa.
Julkiset avustukset näyttävät pikemminkin täydentävän kuin korvaavan yksityistä rahoitusta. Vuonna 2023 pankkilainojen määrä kasvoi yrityksen kehitysvaiheesta riippuen 10–12 prosentilla kaikista yrityksistä ja 21–23 prosentilla avustusta saaneista yrityksistä. Tämä voi toisaalta heijastella myös valikoitumista, sillä yritykset, jotka täyttävät asetetut ehdot julkisen rahoituksen saamiselle, voivat myös todennäköisemmin täyttää pankkien asettamat kriteerit lainarahoitukselle. Havainto koskee avustuksia. Julkisen laina-, takaus- ja pääomasijoitustoiminnan laajentaminen voi sen sijaan korvata yksityistä rahoitusta.
Edellisenä vuonna avustusta saaneet yritykset kasvattivat pitkäaikaista yksityistä velkaansa noin viisi prosenttiyksikköä todennäköisemmin kuin muut. Julkista rahoitusta myönnettiin koronavuosina 2020 ja 2021 noin 3,5 miljardia euroa vuodessa ja vuosina 2022–2024 selvästi vähemmän, 1,60–2,24 miljardia euroa vuodessa. Samaan aikaan toimivien yritysten yhteenlaskettu pankkilainakanta kasvoi 102,1 miljardista 112,3 miljardiin euroon, mutta pankkilainaa käyttävien yritysten osuus pieneni 34,5 prosentista 30,3 prosenttiin.
Vuosina 2021–2023 julkista rahoitusta saaneiden yritysten joukossa kymmenen prosenttia suurempi rahoitusmäärä oli yhteydessä 0,17–0,33 prosenttiyksikköä nopeampaan liikevaihdon kasvuun seuraavana vuonna. Yhteys havaittiin kaikissa kehitysvaiheissa ja kaikissa alle 500 hengen kokoluokissa. Se oli vahvin aloittavissa pienissä yrityksissä ja heikkeni yrityskoon kasvaessa, mutta juuri aloittavat pienet yritykset saivat julkista rahoitusta harvimmin. Lyhyen aikavälin työn tuottavuuteen tai vientiin rahoituksen määrällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Liikevaihdon kasvuun havaittu yhteys ei kuitenkaan osoita, että julkinen rahoitus kiihdyttäisi kasvua, sillä yrityksen kasvunäkymät voivat vaikuttaa sekä tuen hakemiseen että myöhempään kasvuun.
T&k-verohuojennusta (t&k-toiminnan yhdistelmävähennystä) ensimmäistä kertaa vuonna 2023 tai 2024 käyttäneiden yritysten liikevaihto kasvoi vuonna 2024 noin 15 prosenttia ja palkkasumma noin seitsemän prosenttia nopeammin kuin vertailuyritysten, jotka olivat saaneet aiemmin t&k-rahoitusta mutta eivät käyttäneet vähennystä. Keskipalkoissa ei ollut eroa vertailuyrityksiin, joten palkkasumman kasvu viittaa työpanoksen kasvuun. Henkilöstömäärän kasvussa ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Vähennyksen käyttäjät olivat jo ennen käyttöönottoa muita suurempia, ja käyttöönoton jälkeen havaintoja on vain yhdeltä vuodelta. Sekä avustusten että verohuojennuksen yhteyttä kasvuun on siksi pidettävä suuntaa antavana, ja vaikutuksia tulee arvioida pidemmällä aikavälillä.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu, 2/2026.
