Työllistymisen kannustimet parantuneet selvästi – lisätyön kannustimissa yhä isoja ongelmia

Kokoaikatyön vastaanottamisen taloudelliset esteet eli työttömyysloukut ovat vähentyneet alle kolmannekseen Suomessa viime vuosikymmenen aikana. Etlan tuoreen laskelman mukaan työttömyysloukussa on vuonna 2026 edelleen arviolta 49 000 henkilöä. Jos vuoden 2017 lainsäädäntö olisi jätetty voimaan, työttömyysloukussa olisi ollut peräti 171 000 suomalaista ja vuoden 2022 lainsäädännöllä 128 500. Samalla työttömyysloukun luonne on muuttunut: aiemmin loukussa olivat lapsiperheet, kun nykyään loukku on siirtynyt pienituloisiin toimeentulotukea ja asumistukea saaviin. Ansiopäivärahaa saaneiden työttömyysloukut ovat lähes kadonneet, mutta sen sijaan perusturvan saajilla loukkuja on yhtä paljon kuin aiemmin. Tuloloukut eli työssä olevien esteet pienten lisäansioiden tekemiseen eivät myöskään ole Suomessa vähentyneet.

Keskeiset havainnot: 

  • Työttömyysloukussa on vuonna 2026 arviolta 49 000 henkeä. Työttömyysloukussa olisi ollut 128 500, jos vuoden 2022 lainsäädäntö olisi jätetty voimaan ja 171 000 vuoden 2017 lainsäädännöllä. 
  • Ansiopäivärahan saajien työttömyysloukut ovat lähes kadonneet: vuoden 2026 lainsäädännöllä heistä on loukussa 5 500, kun vuoden 2022 lainsäädännöllä heitä oli 29 000 ja vuoden 2017 lainsäädännöllä 33 500. Perusturvan saajilla loukkuja on vuonna 2026 yhtä paljon kuin aiemmin. 
  • Työttömyysloukun luonne on muuttunut. Vuoden 2017 lainsäädännön mukaan loukussa oli ennen muuta pienten lasten perheitä (66 % loukussa olevista). Vuonna 2026 loukussa olevista sai asumistukea 58 % ja toimeentulotukea 39 %. 
  • Toimeentulotuki selittää valtaosan jäljellä olevasta työttömyysloukusta. Ilman sitä vuonna 2026 loukussa olisi 0,3 % kohdejoukosta 2,4 prosentin sijaan. 
  • Tuloloukussa vuonna 2026 on enimmillään 650 000 henkeä. Heillä yli puolet lisäansiosta menetetään veroihin ja etuuksien vähenemiseen. 
  • Tuloloukkujen määrä vaihtelee lakimuutosten mukana, mutta ei ole laskenut pitkällä aikavälillä.  

Kannustinloukussa työn vastaanottaminen tai lisätyö ei juuri kasvata käytettävissä olevia tuloja, koska verot nousevat ja tulosidonnaiset etuudet vähenevät samanaikaisesti. Kannustinloukkuja on kahdenlaisia. Henkilön katsotaan olevan työttömyysloukussa, kun työllistymisveroaste ylittää 80 prosenttia eli kokoaikatyön bruttopalkasta jää käteen alle viidennes.  

Tuloloukku taas kuvaa kannustinta tehdä lisätyötä. Henkilö on tuloloukussa, kun yli puolet sadan euron kuukausittaisesta lisäansiosta menetetään veroihin ja etuuksien vähenemiseen. 

Viime vuosina kannustimia on pyritty muuttamaan uudistamalla työttömyysturvaa ja asumistukea sekä alentamalla varhaiskasvatusmaksuja. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on myös porrastettu. Kaikilla toimilla on pyritty vahvistamaan etenkin kokoaikaisen työn vastaanottamista.  

Tuoreen Etla-tutkimuksen mukaan lakimuutokset ovat parantaneet kokoaikatyön vastaanottamisen taloudellisia kannustimia. Työttömyysloukussa olevien määrä on vähentynyt alle kolmannekseen vuosien 2017 ja 2026 välillä. Työttömyysloukussa on vuoden 2024 aineistolla simuloidun vuoden 2026 lainsäädännön mukaan 49 000 henkeä (2,4 % kohdejoukosta). Työttömyysloukussa olisi kuitenkin ollut 128 500 suomalaista (6,2 %), jos vuoden 2022 lainsäädäntö olisi jätetty voimaan ja peräti 171 000 suomalaista (8,2 %) vuoden 2017 lainsäädännöllä. 

Luvut selviävät Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta Kannustinloukut Suomessa 2017–2026 (Etla Muistio 190), jossa on arvioitu Suomen kannustinloukkuja kymmenen viime vuoden aikana ja tarkasteltu lainsäädännön vaikutusta loukkuihin. Selvityksessä on samalla päivitetty vuonna 2022 julkaistut laskelmat. 

– Suomen julkisen talouden velkaantuminen ja väestön ikääntyminen lisäävät tarvetta vahvistaa työllisyyttä ja tuottavuutta. Pitkän aikavälin kasvua ei saada aikaan millään yksittäisillä uudistuksilla vaan tarvitaan osaamisen ja tuottavuuden vahvistamista sekä työnteon kannustimia. Nyt havaitsemamme työttömyysloukkujen sulaminen on huomattava eikä kannustinvaikutuksia tulisikaan unohtaa keskustelussa Suomen heikosta työllisyyskehityksestä, sanoo Etlan tutkimusjohtaja, FT Tero Kuusi. 

Toimeentulotuki nyt loukkujen ytimessä

Työttömyysloukkujen luonne on muuttunut perusteellisesti vuosien saatossa.  Loukussa olevien määrän lasku vuosina 2017–2023 kohdistuu lähes kokonaan pienten lasten perheisiin. Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien osuus loukussa olevista on laskenut 66 prosentista (2017) 45 prosenttiin (2026).  Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen on parantanut lapsiperheiden kannustimia, koska työn vastaanottamiseen liittynyt päivähoidon lisäkustannus on pienentynyt.  

Ansiopäivärahaa saaneiden työttömyysloukut ovat lähes kadonneet: vuoden 2026 lainsäädännöllä heistä on loukussa 5 500 (2,5 %). Sen sijaan perusturvan saajilla loukkuja on vuonna 2026 yhtä paljon kuin aiemmin ja vuonna 2026 heitä on loukussa 23 500 henkeä (9,5 %). Perusturvan saajat ovatkin suurin yksittäinen loukkuryhmä. Taustalla on toimeentulotuen merkityksen kasvu, kun ensisijaisia etuuksia on leikattu. Vuonna 2026 työttömyysloukussa olevista 58 prosenttia sai asumistukea ja 39 prosenttia toimeentulotukea.  

– Toimeentulotuki selittää valtaosan jäljellä olevasta työttömyysloukusta. Ilman sitä vuonna 2026 loukussa olisi 0,3 prosenttia kohdejoukosta 2,4 prosentin sijaan. Jäljellä olevissa jyrkissä työttömyysloukuissa toimeentulotuen tuloharkinta onkin keskeinen mekanismi, toteaa Finnveran pääekonomisti VTT Mauri Kotamäki. Kotamäki on tutkinut erityisesti työnteon kannustimia ja hän on toinen nyt julkaistun tutkimuksen kirjoittajista. 

Lisätyön esteitä ei vain saada purettua

Vaikka työttömyysloukut ovat sulaneet, eivät lisätyön kannustimet ole Suomessa parantuneet. Tuloloukussa (yli 50 prosentin rajaveroasteella) on vuoden 2026 lainsäädännöllä arviolta enimmillään yli puoli miljoonaa suomalaista (650 000 henkilöä). Yli 55 prosentin rajaveroasteella tuloloukussa on 252 000 suomalaista. 

Väljemmällä kriteerillä tuloloukku onkin pääosin keski- ja hyvätuloisten työllisten ilmiö: vuoden 2026 lainsäädännöllä korkeakoulutettujen osuus loukussa olevista on 49,2 prosenttia ja ylimmän tuloluokan 16,3 prosenttia. Kireämmällä kriteerillä painopiste siirtyy pienituloisiin: asumistuen saajien osuus vuonna 2026 on 56 prosenttia ja alimman tuloluokan 40,8 prosenttia. 

Vuoden 2026 lainsäädännöllä molemmat lukumäärät ovat edellisvuotta suuremmat, koska toimeentulotuen ansiotulovähennyksen poisto nostaa sen saajien rajaveroasteen pahimmillaan sataan prosenttiin.  

Kokoaikaisen työn vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja onkin Suomessa onnistuttu vähentämään, mutta lisäansioiden kannustinongelmat ovat aina vain ennallaan, huomauttaa Mauri Kotamäki. 

– Tuloloukkujen koostumuksen selvittäminen auttaa tulkitsemaan myös politiikkavaihtoehtoja. Hyväpalkkaisen työntekijän lisäansiota rasittaa ennen muuta Suomen kireä verotus, kun taas pienituloisella lisätulo voi vähentää samanaikaisesti useita tukia. Korkeamman rajan perusteella tarkasteltu tuloloukku nostaa selvemmin esiin etuusjärjestelmän ongelmia, joihin keskeinen ratkaisu on sosiaaliturvan yhteensovittaminen, Kotamäki sanoo. 

 

Nyt julkaistun tutkimuksen on rahoittanut Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja siinä on arvioitu Suomen kannustinloukkuja kymmenen lakivuoden lainsäädännöllä 2017–2026. Laskelmat on tehty Tilastokeskuksen SISU-mikrosimulointimallilla vuoden 2024 väestöä koskevalla rekisteriaineistolla. Sama väestö on ajettu kunkin lakivuoden joulukuun lainsäädännöllä. Vuoden 2026 laskelmassa on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä tekohetkellä. 

Lisätietoja:

Tutkimusjohtaja Tero Kuusi, Etla, p. 041 444 8144, tero.kuusi@etla.fi 

Pääekonomisti Mauri Kotamäki, Finnvera, p. 029 460 2878, mauri.kotamaki@finnvera.fi