Suomessa sukupuolten välisen palkkaeron kaventaminen edellyttää nykyistä vaikuttavampia ja paremmin kohdennettuja toimia. Tuoreen policy briefin mukaan samapalkkaisuustyössä on siirryttävä laajoista toimenpidelistoista tutkimusnäyttöön perustuviin, arvioitaviin toimiin, jotka puuttuvat työurien rakenteisiin, ammattien segregaatioon ja hoivavastuun jakautumiseen.
Suomessa sukupuolten palkkaero on edelleen noin 15 prosenttia, eikä samapalkkaisuusohjelmien vaikutuksia ole kyetty osoittamaan luotettavasti. Laboren ja Etlan tuoreessa policy briefissä Samapalkkaisuustyöstä vaikuttavampaa esitetään, että samapalkkaisuustyön painopiste tulisi siirtää toimenpidelistauksista mitattaviin tuloksiin ja vaikuttaviin interventioihin.
– Suomessa on tehty paljon samapalkkaisuuden eteen, mutta liian usein onnistumista on mitattu toteutuneilla toimenpiteillä eikä niiden vaikutuksilla. Jatkossa huomio pitäisi siirtää siihen, mitkä keinot todella muuttavat työuria, uravalintoja ja palkkakehitystä”, sanoo Mika Maliranta, Työn ja talouden tutkimus Laboren johtaja.
Tutkimuksen keskeinen havainto on, että sukupuolten palkkaeron kaventuminen ei johdu ensisijaisesti siitä, että samassa yrityksessä ja ammatissa työskentelevien naisten palkat kasvaisivat miehiä nopeammin. Merkittävä osa muutoksesta liittyy siihen, millaisille aloille ja urapoluille naiset ja miehet sijoittuvat sekä siihen, miten työmarkkinoille tullaan ja niiltä poistutaan.
Koulutus- ja ammattisegregaatio sekä hoivavastuun epätasainen jakautuminen ovat edelleen palkkaeron keskeisiä taustatekijöitä.
– Tulokset osoittavat, että palkkaeroa ei voida ymmärtää tarkastelemalla vain työpaikkojen sisäisiä palkkaeroja. Ratkaisevaa on myös se, miten naisilla ja miehillä työurat rakentuvat, millaisiin ammatteihin he hakeutuvat ja miten hoivavastuut jakautuvat perheissä”, toteaa tutkimusjohtaja Antti Kauhanen Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlasta.
Tutkijat katsovat, että samapalkkaisuustyö tulisi keskittää muutamaan strategiseen painopisteeseen: koulutus- ja ammattisegregaation vähentämiseen, työurien eriytymisen ehkäisemiseen, hoivavastuun tasaisempaan jakamiseen sekä palkka- ja sopimusratkaisujen kohdentumiseen.
Jokaiselle toimenpiteelle tulisi asettaa selkeät tavoitteet, vastuut ja mittarit. Vaikutusten arviointi pitäisi rakentaa osaksi toimeenpanoa jo ennen toimenpiteiden käynnistämistä.
– Samapalkkaisuustyössä tarvitaan vähemmän irrallisia hankkeita ja enemmän sellaisia toimia, joiden vaikutuksia voidaan luotettavasti arvioida. Kun tiedämme, mikä toimii, voimme kohdentaa resurssit nykyistä tehokkaammin”, Maliranta sanoo.
Policy briefissä korostetaan, että sukupuolittuneisiin käsityksiin koulutuksesta, ammateista ja perhevastuista on puututtava nykyistä varhemmin. Tutkijat ehdottavat arvioitavia kokeiluja esimerkiksi opinto-ohjauksessa, neuvolapalveluissa ja perhevapaajärjestelmän yhteydessä, jotta saataisiin luotettavaa tietoa siitä, millaiset toimet kaventavat palkkaeroa tehokkaimmin.
– Suomen samapalkkaisuustyön seuraava askel on siirtyä julistuksista vaikuttavuuteen. On tärkeää, että päätöksiä tehdään tutkimusnäytön perusteella ja että myös tulokset pystytään mittaamaan”, Kauhanen sanoo.
Tutkimus on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2025 tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Nyt laadittu Policy Brief on luettavissa täällä.
