Panostukset koulutukseen ovat Suomessa laskeneet merkittävästi 2010-luvulla, ja erityisesti ammatillisen koulutuksen leikkaukset ovat kohdistuneet haavoittuvimmassa asemassa oleviin nuoriin. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat koulutuspoliittiset toimenpiteet tulisivatkin perustua tutkittuun tietoon ja niiden vaikutuksia tulisi arvioida huolellisesti myös jälkeenpäin, todetaan tänään julkistetussa lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa. Koulutusuudistuksiin liittyviä riskejä voitaisiin vähentää vaiheittaisella toimeenpanolla sekä kokeiluilla. Hyvätkin tutkimustietoon pohjautuvat koulutusreformit kuitenkin epäonnistuvat, jos resursointi on riittämätöntä, käy ilmi Etlan ja Laboren tutkijoiden valtuutetun kertomukseen laatimasta artikkelista.
Suomessa toteutettiin vuosina 2017–2021 lukuisia mittavia koulutuksen reformeja, joilla mm. laajennettiin oppivelvollisuutta ja uudistettiin koulutuksen rakenteita. Uudistusten taustalla ollut tietopohja näyttäytyy kuitenkin osin heikkona, eikä reformien vaikutuksia ole seurattu tai arvioitu huolellisesti.
Etlan tutkimuspäällikkö Hanna Virtanen (KTT) ja Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen (KTT) toteavat tuoreessa lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa, että koulutuspolitiikan reformien toteuttamisessa tulisi painottaa vaiheittaista toimeenpanoa ja kokeiluja, laadukasta jälkiarviointia sekä reformien pohjautumista tutkittuun tietoon. Koulutusuudistusten vaikutuksia on haasteellista ennakoida, sillä vaikutukset voivat vaikuttaa joihinkin ryhmiin positiivisesti ja toisiin taas negatiivisesti. Vaikutusten riskejä voitaisiin kuitenkin vähentää nimenomaan vaiheittaisella toimeenpanolla. Jälkiarvioinnit taas tuottaisivat tietoa mahdollisten korjaavien tai uusien toimenpiteiden pohjaksi.
– Oppivelvollisuuden laajentaminen on yksi harvoista koulutuksen reformeista, jonka vaikutuksista on tarjolla kohtuullisen paljon tutkimusnäyttöä. Sen vaikutuksista laadittiin varsin kattava jälkiarviointisuunnitelma jo lainsäädäntövaiheessa. Koulutuskentällä on sen sijaan toteutettu useita muita reformeja ja pienempiä hankkeita, jotka eivät ole pohjautuneet tutkittuun tietoon ja joiden tavoitteita ei määritelty selkeästi, toteaa Etlan tutkimuspäällikkö Hanna Virtanen.
Tutkittuun tietoon pohjautuva lähestymistapa on erityisen tärkeä niiden koulutuspoliittisten toimenpiteiden kohdalla, jotka kohdistuvat lapsiin ja nuoriin.
Monilla koulutuksen uudistuksilla on hyvää tarkoittavia tavoitteita, mutta niiden vaikutukset lapsiin riippuvat lopulta käytettävissä olevista resursseista. Myös oppivelvollisuuden laajentamisen hyödyt voivat vaarantua, jos uudistusta ei resursoida riittävästi.
Suomi on yksi harvoja maita, joissa koulutuspanostukset ovat laskeneet 2010-luvulla. Vuonna 2019 koulutusmenojen osuus bkt:sta oli 5,1 prosenttia. Useimmissa muissa maissa koulutuspanostuksia on päinvastoin lisätty, ja Suomi onkin tippunut koulutukseen käytettyjen panosten vertailussa OECD-maiden keskiarvon alapuolelle.
Opiskelijakohtaiset koulutusmenot laskivat vuosina 2012–2018 Suomen lisäksi ainoastaan Venäjällä, Kreikassa ja Sloveniassa. Useimmissa maissa koulutuspanostuksia lisättiin merkittävästi samalla aikavälillä, Virtanen ja Karhunen kirjoittavat.
– Ammatillinen koulutus kohdistuu suurimmassa syrjäytymisriskissä oleviin nuoriin. Resurssien karsimisella voi olla merkittäviä negatiivisia vaikutuksia heidän tulevaisuuteensa, huomauttaa Etlan Hanna Virtanen.
Virtanen, Hanna & Karhunen, Hannu: Koulutuspolitiikan reformit ja resurssit 2017–2021. Lapsiasiavaltuutetun kertomus
Lapsiasiavaltuutettu luovuttaa 8.2. eduskunnalle kertomuksen lasten asemasta ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta Suomessa vuosina 2018–2021. Lapsiasiavaltuutettu tekee kolme ehdotusta lasten aseman ja oikeuksien parantamiseksi: muutoksia esitetään nyt perustuslakiin, lastensuojeluun ja koulutusresursseihin.
