Keskustelu parempien väestöennusteiden tarpeesta on ymmärrettävää, koska väestökehitys on yllättänyt toistuvasti. Riskinä on kuitenkin päähuomion kiinnittyminen yksittäisen ennusteen tarkkuuden marginaaliseen parantamiseen sen sijaan, että pyrittäisiin kuvaamaan ennusteeseen liittyvää epävarmuutta todennäköisyyspohjaisilla ennusteilla ja suunnittelemaan sellaista politiikkaa, joka toimii myös silloin, kun se yksi ennuste ei taaskaan osu, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Tarmo Valkonen.
Tilastokeskus käyttää yksinkertaista menetelmää väestön ennustamisessa: otetaan uusimmat havainnot syntyvyydestä ja maahanmuutosta ja kuolevuusmuutosten trendi, ja jatketaan niitä muuttumattomina hamaan tulevaisuuteen. Samalla ilmaistaan, että ennuste on ehdollinen juuri näiden trendien jatkumiselle. Taustalla on ajatus siitä, ettei edes yritetä ottaa huomioon esimerkiksi erilaisten yhteiskunnallisten muutosvoimien vaikutuksia väestökehitykseen.
Historia on osoittanut, ettei muiden selittävien tekijöiden mukaanotto ole parantanut ennusteita.
Tehtävän vaikeuden ymmärtää, kun pilkkoo sen osiin: muutosvoimien vaikutusten suuruus pitäisi saada esille tuoreella datalla ja niiden kehitys ja tuleva vaikutus väestöön pitäisi pysyä ennustamaan luotettavasti. Ennustamisen vaikeudesta on syntyvyyden osalta mainio kuvaus väestötieteen emeritusprofessori Juha Alhon artikkelissa (Alho 2023).
Kun pitkän aikavälin trendiennusteita tehdään yksinkertaisilla malleilla, pysytään myös selvillä siitä mistä luvut tulevat. Myös muiden maiden väestöennusteiden taustalla on oletuksia ja valintoja. Ne voivat koskea joko suoraan syntyvyyden, kuolleisuuden ja maahanmuuton tulevaa kehitystä, tai sitä, millaisella mallilla väestökehitystä ennustetaan.
Monimutkaiset mallit ovat nekin täynnä oletuksia, mutta niiden vaikutuksia lopputulokseen on vaikeampi hahmottaa. On joka tapauksessa hyvä ymmärtää, ettei näiden muidenkaan ennustemallien taustalla ole uutta informaatiota tulevaisuudesta.
Suomalaiset väestötilastot ovat erinomaiset, mutta joskus täälläkin tulee vastaan tilanne, jossa ei tarkkaan ottaen tiedetä, millainen on ennustehetken väestö. Ongelma koskee meillä lähinnä maastamuuttoa, ja on tullut esille pakolaisten herkemmän liikkumisen myötä.
Tilastokeskus on myös joitakin ennusteita tehdessään arvioinut, että lähtötilanne on ollut poikkeuksellinen, jolloin ennusteen trendiä haetaan harkinnan mukaan muilta lähivuosilta. Näin tullaan tulevan syksyn väestöennusteessakin tekemään, kun otetaan kantaa koronakuolleisuuteen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksiin nettomaahanmuuttoon. Nämä puutteellisen tilastoinnin ja poikkeusvuosien käsittelyn ongelmat ovat luonteeltaan erilaisia kuin pitkän aikavälin trendejä koskevien valintojen tekeminen.
Poikkeuksellisia vuosia tullaan jatkossakin kohtelemaan harkinnanvaraisesti, mutta on tärkeää, että valinnat on kuvattu selvästi. Esimerkiksi YK:n vuoden 2022 väestöennusteessa on poistettu koronan vuoksi vuosien 2020 ja 2021 havainnot kuolevuutta ennustavasta mallista (YK, 2022). Myös Eurostatin 2023 väestöennusteessa pandemian vaikutus kuolevuuteen on väliaikainen.
Maahanmuuton osalta ennusteessa oletetaan, ettei kansainvälisen suojelun perusteella tapahtuvaa maahanmuuttoa tapahdu enää vuoden 2023 jälkeen (Eurostat 2023). Oletusten kuvaus altistaa ne kritiikille, joka nopeasti muuttuvien tilanteiden oloissa on liiankin helppoa jälkeenpäin. Siksi niistä on hyvä käydä keskustelua etukäteen.
Ennusteet ovat olleet epätarkkoja yhteiskuntapolitiikan pitkän aikavälin suunnittelun näkökulmasta: elinikien kasvu on pysynyt odotettua nopeampana, lasten lukumäärän lasku on jatkunut ja nettomaahanmuutto on moninkertaistunut.
Ennusteiden tarkkuus ei ole myöskään parantunut ajan myötä (Keilman 2008). Ei ole syytä olettaa, että näin tapahtuisi tulevaisuudessakaan. Pandemiat, sodat, ilmastonmuutos ja muutokset ihmisten käyttäytymisessä ovat pysyviä ilmiöitä.
Ennustevirheet väestöennusteissa eivät ole uusi asia: niitä on ollut niin kauan kuin ennusteita on tehty. Yksittäisen ennustetun väestöpolun toteutumisen todennäköisyys on vähäinen. Siksi sen tekemiseen uhrattavat resurssit kannattaa pitää rajallisina ja kiinnittää huomio väestöepävarmuuden suuruuteen ja sen seurauksiin yhteiskuntasuunnittelussa ja politiikassa.
On selvää, ettei myöskään tulevan väestöepävarmuuden suuruutta voida tietää.
Jotakin kuitenkin voidaan sanoa ehdollisena. Historiallinen vaihtelu syntyvyydessä, kuolleisuudessa ja muuttoliikkeessä antaa kiinnekohdan, jonka varaan voidaan rakentaa näkemys siitä, kuinka suureen epävarmuuteen täytyy ainakin varautua. Todennäköisyyspohjaisten ennusteiden osoittama epävarmuuden suuruus on yllättänyt usein paitsi tyypillisten korkea-matala-vaihtoehtojen laatijat, niin myös väestöennusteiden käyttäjät.
Tilastotieteilijät ovat puhuneet jo pitkään todennäköisyyspohjaisten väestöennusteiden tarpeesta (Bijak ym. 2015). Niitä tehdäänkin systemaattisesti esimerkiksi YK:ssa, mutta laajempi käyttö kansallisissa ennusteissa on vähäistä. Stokastisten ennusteiden hyväksyminen päätöksenteon pohjaksi on ymmärrettävästi haastavaa, mutta iso askel eteenpäin asenteista, joissa joko uskotaan yhteen piste-ennusteeseen, tai sanotaan epävarmuuden suuruuden estävän päätökset, jos se huomioitaisiin.
Keilman, Nico. (2008). European Demographic Forecasts Have Not Become More Accurate Over the Past 25 Years. Population and Development Review, 34: 137–153
Alho, Juha (2023). Syntyvyys on hankala mallinnettava. Suomen Tilastoseuran vuosikirja 2019–2022, 8–24.
Bijak, Jakub & Alberts, Isabel & Alho, Juha & Bryant, John & Buettner, Thomas & Falkingham, Jane & Forster, Jonathan & Gerland, Patrick & King, Thomas & Onorante, Luca & Keilman, Nico & O’Hagan, Anthony & Owens, Darragh & Raftery, Adrian & Ševcíková, Hana & Smith, Peter. (2015). Probabilistic Population Forecasts for Informed Decision Making. Journal of official statistics. 31, 537–544.
Eurostat (2023). Population projections in the EU – methodology. https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Population_projections_in_the_EU_-_methodology#Assumptions
YK (2022). Methodology Report: World Population Prospects 2022. UN DESA/POP/2022/DC/NO.6
