Arviot Ukrainan sodan ja Venäjän sanktioiden talousvaikutuksista ovat toistaiseksi olleet maltillisia. Sanktioita on kuitenkin tulossa lisää, joten niiden kokonaisvaikutus on pahenemassa. Myös Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut pitkäaikaisesti, mikä herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä taloutemme vakaudesta. Onko taloutemme puolustuskyky varmasti turvattu, kysyy Etla-kolumnissaan Tero Kuusi.
Suomeen on kohdistunut taloussokkeja itänaapuristamme ennenkin. Venäjän vuoden 1998 velkakriisin ja Krimin ja Itä-Ukrainan miehityksen jälkeisten talouspakotteiden vaikutukset jäivät verraten pieniksi. Sen sijaan Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin Suomi koki historiansa pahimman laman.
Neuvostoliiton romahtamisen vaikutus Suomen lamaan tosin on kiistanalainen. Viime aikoina Gorodnichenko ym. (2012) ovat arvioineet sokin olleen hyvin tärkeässä roolissa, Kuusi (2018) ja Gulan ym. (2021) uskovat vaikutuksen olleen varsin pieni.
Erojen pohtiminen on tärkeää, koska se auttaa ymmärtämään epävakauden lisääntymisen keskeisiä vaikutusmekanismeja myös tässä kriisissä. Kauppasokkiin — niin 1990-luvun alussa kuin erityisesti nyt — liittyvät suorat välityskanavat ovat heikkoja. Jotta kaupan vähenemisen ja energian kallistumisen voisi nähdä aiheuttavan mittavia vaikutuksia, niillä pitäisi olla suuria kerrannaisvaikutuksia kansantalouteen.
Gorodnichenko ym. (2012) perustelee suurta vaikutusta ennen kaikkea sillä, että verrattain suuri ja Venäjän kauppaan vahvasti keskittynyt sektori menetti Suomessa markkinansa yhtäkkisesti. Alalle jäi loukkuun pääomaa ja työvoimaa, ja talouden mukautuminen uuteen tilanteeseen oli kivuliasta.
Jos resurssien siirtymä pois neuvostosektorilta nähdään todella vaikeaksi ja siihen liittyy energiasokki, sen aiheuttama kansantalouden köyhtyminen voi synnyttää laajojakin kerrannaisvaikutuksia. Tämä edellyttää mm. korkeita siirtymäkustannuksia ja jäykkää palkkarakennetta, jotka estävät nopeat muutokset.
Neuvostoliiton kaupan romahdukseen nähden nykyisen kriisin mittaluokka on nyt merkittävästi pienempi.
Ali-Yrkkö ym. (2022) arvioiden mukaan Suomen ja Venäjän väliset talousyhteydet ovat 2010-luvulla pienentyneet niin paljon, että nykyisten sanktioiden myötä edelleen vähenevät yhteydet eivät saa aikaiseksi talouskriisiä Suomessa. Joitain merkkejä rakenteellisista ongelmistakin toki on. Monet alat ovat hyötyneet Suomessa Venäjän läheisyydestä ja nyt uusia tuotantoketjuja ja asiakkaita on löydettävä nopeasti korvaamaan menetetyt.
Venäjän hyökkäyksestä johtuva fossiilisen energian saatavuuden heikkeneminen ja hintojen nousu ovat samaan aikaan kiihdyttämässä vihreää siirtymää.
Vihreän siirtymän hallittu toteuttaminen vaatii sekä päättäväisyyttä että kärsivällisyyttä. Selkeät tavoitteet muutokselle on asetettava; riippuvuutta sekä Venäjästä että fossiilisista polttoaineista on vähennettävä. Samalla tiedetään, että muutoksen tekeminen nopeasti on esimerkiksi työllisyysvaikutusten kannalta paljon kivuliaampaa kuin vuosikymmeniä asteittain toteutettuna (Kuusi ym., 2021).[1] Tavoitteet on asetettava kärsivällisesti ja kokonaisuus ymmärrettävä, jotta tavoitteisiin päästään äkillisiä ja tarpeettomia politiikkamuutoksia välttäen.
Ulkomaankaupasta alkunsa saanut rakennemuutos toimii kuitenkin vain osaselityksenä 1990-luvun alun laman syvyyteen. Enemmänkin katse kääntyy rahoitusjärjestelmään.[2]
Rahoitusjärjestelmän romahtaminen yhdistettynä koettuun valuuttakurssi- ja korkosokkiin selittävät suuren osan kriisin syvyydestä. Rahoituskriisin – tai oikeammin sen puuttumisen — merkitys nähtiin myöhemmin myös koronakriisissä. Vaikka koronakriisin pelättiin sen alkuvaiheessa aiheuttavan pitkän loven talouskasvuun, rahoitusjärjestelmän selviytyminen kuivin jaloin pelasti kehityksen.
Myöskään 2008 alkaneessa finanssikriisissä Suomen kansantalous ei kärsinyt laajoista kotimaisista rahoitusmarkkinoiden ongelmista monien muiden maiden tavoin.
Olennainen kysymys onkin, millä ehdoilla sokki aiheuttaa rahoitusjärjestelmän kriisiytymisen?
Vaikka kriisien mekanismeja tunnetaankin jo varsin hyvin, kysymys on edelleen vaikea vastattava. Uskottavaa on, että neuvostokaupan romahtaminen oli yhtenä osasyynä siihen, että rahoitusmarkkinat alkoivat välttää Suomi-riskiä, mistä puolestaan seurasi rahoituksen äkkipysähdys Suomessa.
Yleisesti ottaen kansantalouksien rahoitusmarkkinoiden äkkipysähdyksiä havaitaan, kun velkaantuneisuuden määrä on kasvanut korkeaksi ja talous kohtaa riittävän suuren negatiivisen sokin. Jos velkaantuneisuus on korkealla tasolla, huonot talouden uutiset voivat käynnistää varallisuuskuplan puhkeamisen, jossa sekä luoton määrä että vakuuksien arvo putoavat yhtäaikaisesti (ks. mm. Mendoza, 2010).
Romahduksen ennakointi on vaikeaa, koska velan määrän kasvaessa maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja velan kehityksen välinen vuorovaikutus johtaa epästabiiliin tilanteeseen, jossa pysähdys voi tapahtua yllättäen (Blanchard ym., 2022).[3] Kriisit koskevat sekä yksityistä että julkista taloutta muodostaen noidankehiä niiden välille.[4]
Vaikka Suomen rahoitusmarkkinat näyttävät nyt vakailta, ne voivat joutua testiin mutkan kautta. Sodan eskaloituminen voi iskeä ensin epävakaammille rahoitusmarkkinoille – kuten Italiaan – ja levitä sen jälkeen vaimeampana Suomeen. Suomen valtion velan taso on nyt korkeampi ja velkaantumisvauhti nopeampaa kuin finanssikriisissä.
Suomen tilanne voi vaikeutua ilman rahoitusmarkkinoiden kriisiäkin. Esimerkiksi EU:n asettaman venäläisen öljyn ja ennen kaikkea kaasun tuontikiellon kautta. Kaasun tuontikielto voisi aiheuttaa Suomelle jo merkittävän vientishokin välillisesti, euroalueen vientikysynnän laskun kautta.
Suomen kuuluminen eurojärjestelmään vahvistaa maan kykyä riskinhallintaan, eikä selviä signaaleja rahoitusjärjestelmän kriisiytymisestä olekaan nähtävissä. Ennaltaehkäisy on silti tärkeää, sillä nykyinen geopoliittinen tilanne on arvaamaton. Velkakestävyys riippuu odotetun ulkoisen sokin suuruudesta ja talousjärjestelmän iskunkestävyydestä. Molempiin voidaan vaikuttaa lujittamalla Suomen sekä sotilaallista että taloudellista puolustuskykyä.
Talouden puolustuskyvystä on pidettävä parempaa huolta tukemalla kasvua rakenteellisin toimin ja priorisoimalla julkisessa taloudessa tärkeimpiä tarpeita.
Kestävän velkatason määrittely on epävarmaa. Sen sijaan varmaa on, että talouspolitiikan on herättävä viime vuosina vallinneesta riskittömän maailman velkakestävyysajattelusta. Haaveilu talouskasvun ja matalan korkotason mahdollistamasta jatkuvasta velkaantumisesta on syytä lopettaa.
Oikea suunta on ryhtyä asettamaan politiikan tarpeet tärkeysjärjestykseen ja toteuttaa ne velkakestävällä tavalla.
Blanchard, O., Leandro, A., Zettelmeyer, J., 2021. Redesigning EU fiscal rules: From rules to standards. Economic Policy, 36(106)
Gorodnichenko, Y., Mendoza, E. G., Tesar, L. L., 2012. The Finnish Great Depression: From Russia with Love. American Economic Review, 102 (4).
Gulan, A., Haavio, M., Kilponen, J., 2021. Can large trade shocks cause crises? The case of the Finnish–Soviet trade collapse. Journal of International Economics, 2021, volume 131, issue C.
Kuusi, T., 2018. The Finnish Great Depression of the 1990s: reconciling theory and evidence. The B.E. Journal of Macroeconomics, 19(3)
Kuusi, T., Kaitila, V., Kauhanen, A., Lintunen, J., Pohjola, J., Karhinen, S., Reinikainen, T., Savolainen, H., Kaskinen, T., Suikkanen, H., Sillanaukee, O., 2021. Vihreät toimet – ilmastopolitiikan vaikutuksia työllisyyteen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:22.
Mendoza, E. G., 2010. Sudden Stops, Financial Crises, and Leverage. American Economic Review, 100 (5).
[1] Muutoskustannuksia kasvattaa tarvittavan rakennemuutoksen nopeuden lisäksi se, etteivät uudet teknologiat ehdi täysimääräisesti kaupalliseen käyttöön vihreän siirtymän alkuvaiheessa.
[2] Gorodnichenkolle ym. (2012) vaihtoehtoiset mallit 1990-luvun lamasta eivät tue Venäjän kauppasokin keskeistä merkitystä, kun finanssisokkeja arvioidaan tarkemmin teoreettisessa mallissa (Kuusi, 2018) tai puhtaasti empiirisesti (Gulan ym., 2021).
[3] Tilannetta leimaa monitasapainoisuus. Hyvässä tasapainossa sijoittajat pitävät maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä pienenä, korko pysyy alhaisena ja velka on kestävää vastaavasti suurella todennäköisyydellä. Huonossa tasapainossa sijoittajat olettavat maksukyvyttömyyden suuren todennäköisyyden ja vaativat korkeaa korkoa, mikä puolestaan johtaa vastaavasti suureen maksukyvyttömyyden todennäköisyyteen.
[4] Esimerkiksi Euroopan finanssikriisissä pääomapaot romahduttivat sekä rahoitusmarkkinat että julkiset taloudet korostaen valtionvelkakirjojen vakuusarvojen kautta syntyviä pankkeja ja julkista taloutta heikentäviä noidankehiä.
