Akuutti kriisinhoito peittää alleen Marinin hallituksen muun menolinjan löperyyden. Koronakriisin hoidon ja turvallisuustilanteeseen vastaamisen lisäksi hallitus tulee lisänneeksi kaudellaan julkista velkaa vähintään kestävyysvajeen verran, kirjoittavat Etlan Aki Kangasharju, Tero Kuusi ja Markku Lehmus. Etla-kolumni pohjautuu lausuntoon julkisen talouden suunnitelmasta 2023–2026 eduskunnan valtiovarain- ja talousvaliokunnille.
Vaalikauden viimeinen julkisen talouden suunnitelma ja valtiontalouden kehys ennemminkin viimeistelee kuluneen vaalikauden finanssipoliittisen linjan kuin tarjoaa varsinaista näkymää tulevaisuuteen. Vuoden päästä rakennettava uusi hallitus valitsee itselleen oman linjansa.
Viimeisestä kehyksestä voidaan kuitenkin katsoa näkymää tulevaan sikäli, että se kertoo minkälaisen perinnön nykyinen hallitus seuraajalleen jättää. Onko pitkän aikavälin tavoitteita saavutettu ja mitä muutoksia niiden saavuttaminen uudelta hallitukselta edellyttää?
Erilaiset akuutit kriisit osoittavat, kuinka tärkeää Suomen kaltaisen pienen, ulkoisille sokeille alttiin ja kestävyysvajeesta kärsivän talouden on pyrkiä hillitsemään julkisen talouden velkaantumista ja kerryttää liikkumavaraa finanssipolitiikkaan. Sopeuttamismahdollisuuksia tulee etsiä aina, kun se on mahdollista ja erityisesti niistä kohtaa julkista taloutta, joissa akuutit kriisit tuntuvat vähiten.
Suomen hallitus on edellisen kerran pystynyt aktiivisilla toimilla hillitsemään velkaantumista Kataisen hallituksen aikana, kun aktiivisia toimia tarkastellaan julkistalouden suunnitelmien lukujen perusteella (kuvio 1). Silloin kohennettiin julkista taloutta aktiivisin päätöksin (ilman käyttäytymisvaikutuksia laskettuna) yhteensä 11 miljardilla eurolla hallituskauden vuodet yhteen laskettuna. Sopeutuksesta 2 miljardia euroa tehtiin menosäästöillä, ja verotusta puolestaan kiristettiin lähes 9 miljardia euroa. Nämäkään toimet eivät tosin estäneet julkisen talouden velkaantumista, koska eurokriisi lisäsi valtion alijäämää niin sanottujen automaattisten vakauttajien kautta.
Sipilän hallitus jatkoi säästölinjaa 6 miljardin menosopeutuksella, mutta akuutin kilpailukykyongelman ratkaisemiseksi ja siihen liittyvän kilpailukykysopimuksen aikaansaamiseksi alensi verotusta saman verran. Siksi kokonaisuutena aktiivisten toimien vaikutus velkaantumiseen jäi olemattomaksi.
Marinin hallituksen pitkän tähtäimen politiikkaan on merkittävästi vaikuttanut koronapandemia ja turvallisuustilanteen heikkeneminen. Kaikkiaan hallituksen toimet ovat lisänneet velkaantumista lähes 30 miljardilla eurolla, josta korona- ja turvallisuuspolitiikka kattaa 18 miljardia euroa. Sen verran hallituksen aktiiviset päätökset ovat lisänneet julkisia menoja enemmän kuin tuloja, vuodet yhteen laskettuna (kuvio 2).
Marinin hallituksen menoelvytys on ollut paikallaan korona- ja turvallisuuskriisin vuoksi, mutta kokonaiskuva peittää alleen muun menolinjan löperyyden. Pitkän aikavälin kannalta on olennaisempaa tarkastella akuuttien tarpeiden ulkopuolisten päätösten vaikutusta julkiseen talouteen.
Hallitus on lisännyt hallituskauden aikana aktiivisin toimin julkisen talouden velkaantumista korona- ja turvallisuustoimien lisäksi yhteensä 11 miljardilla eurolla. Tätä politiikkaa ei voi pitää vastuullisena ottaen huomioon vanhat ongelmat, onhan ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje arvioitu Julkisen talouden suunnitelmassa 7 miljardin euron suuruiseksi.
Myös talouden heikko tuottavuuskasvu, muihin pohjoismaihin nähden matala työllisyysaste, julkisen talouden rakenteellinen (normaalissakin suhdannetilanteessa syntyvä) alijäämä, kasvaneet valtion takaus- ja muut vastuut sekä kriisien yleistyminen edellyttäisivät päinvastaista politiikkaa eli finanssipoliittisen liikkumavaran kasvattamista.
Rahaa on käytetty laaja-alaisesti sekä määräaikaisiin, niin sanottuihin tulevaisuusinvestointeihin kuin pysyviin menolisäyksiinkin. Merkittävä lisärahan kohde on sote-uudistus, joka maksaa lähivuosina miljardeja euroja, elleivät tulevat hallitukset tee korjaavia toimia. Budjettikuria, kansainvälistä työvoiman hankintaa, palvelun käyttäjien valinnanvapautta ja yksityisen sektorin mahdollisuuksia osallistua palvelujen tarjontaan pitää lisätä ja hyvinvointialueille tulee myöntää verotusoikeus.
Julkisen talouden suunnitelmassa tosin ansiotuloveroasteikkoihin tehtävät indeksitarkistukset lasketaan aktiivisiksi päätöksiksi, vaikka niiden tekeminen oikeastaan tarkoittaa, että verotusta ei haluta aktiivisesti muuttaa. Marinin hallituksen koronan ja sodan ulkopuolisten toimien suuruusluokka on kuitenkin kestävyysvajetta suurempi, vaikka indeksitarkistusten vaikutus poistettaisiin laskelmasta.
Linjaa ei haluta muuttaa, vaikka Julkisen talouden suunnitelman mukaan julkisen talouden rakenteellinen (suhdannevaihtelun vaikutuksista puhdistettu) alijäämä kääntyy selvään kasvuun 2020-luvun puolessa välissä ja velkasuhde nousee jo paljon julkisia panostuksia vaatinutta koronavuottakin korkeammaksi eli 69,9 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2026.
Talouspolitiikan linja konkretisoituu työllisyyspolitiikassa. Julkisen talouden suunnitelmassa korostetaan hallituksen bruttomääräisiä toimia työllisyyden parantamiseksi ja työllisyysastetavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteet on kuitenkin asetettu tarkoitushakuisesti. Työllisyysaste voi nousta tavoitteeseen hallituksen toimista huolimatta, jos suhdannetilanne on suotuista.
Työllisyystoimille puolestaan ei aseteta selkeästi julkista taloutta parantavaa tavoitetta vaan annetaan ymmärtää, että työllisyys automaattisesti parantaa julkista taloutta. Todellisuudessa onkin käynyt niin, että hallitus on parantanut työllisyystoimillaan julkista taloutta vain 300 miljoonalla eurolla (lähteinä VM:n ja VTV:n laskelmat), mikä on kestävyysvajeeseen nähden täysin riittämätöntä. Vielä viime vuonna hallituksen kestävyystiekartassa työllisyystoimilla pyrittiin yli miljardin euron parannukseen julkisen talouden tasapainossa.
Inflaation kiihtyessä valtion roolin tulisi vähentyä ja sen painopisteen pitäisi siirtyä elvytyksestä rakenteiden korjaamiseen. Tämä julkisen talouden suunnitelma (VNS 2/2022 vp) ei sellaista näkymää tarjoa.
Etla-lausunto: Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2023—2026
