Maksuaikojen lisäksi on pohdittava velkahelpotuksia

Suomen hallitus teki perjantaina kiitettävän ja kansainvälisessä vertailussakin suuren apupaketin. Se on riittävä luottamuksen palauttamiseksi lyhyellä aikavälillä. Nyt on aloitettava myös pohdinta syntyvän velkataakan uudelleen järjestelyistä.

Perjantaina ilmoitettu apupaketti on talouden kokoon suhteutettuna yhtä suuri kuin Ruotsissa ja Hongkongissa. Saksan lauantaina ilmoittama paketti on kuitenkin tähänastisista kaikkein suurin, yli kaksinkertainen Suomen pakettiin verrattuna. Saksassa myös apu painottuu eri tavoin: 10 prosenttia suhteessa talouden kokoon olevassa paketissa on lähes kolmannes varattu yritysten pääomittamiseen ja velkojen uudelleenjärjestämiseen. Suomessa velkojen uudelleenjärjestelyn osuus on tässä vaiheessa hyvin pieni ja maksuaikojen kasvattamisen osuus suuri.

Painotuksessa ei ole toistaiseksi ongelmaa, koska kriisin alussa on vältettävä rahan loppuminen kassasta. Mittava valtion takaama ja pankkien jakama lainaohjelma vähentää kassakriisin mahdollisuutta ja antaa yrityksille aikaa.

Samalla se kuitenkin lisää yritysten velkataakkaa. Kun virus on väistynyt ja velkojen takaisinmaksu alkaa, on mietittävä sen vaikutuksia yritysten työllistämiseen ja investointikykyyn. Jos velka jää lopullisesti yritysten maksettavaksi, talouden toipuminen häiriintyy, koska kyky työllistää heikkenee. Siksi hallituksen on syytä aloittaa suunnittelu velkojen uudelleenjärjestelemiseksi.

Lomautusprosessin nopeuttaminen viiteen päivään alentaa merkittävästi yritysten kustannuksia kriisin aikana. Samalla yritysten muut toimintakustannukset laskevat sikäli, kun toimintaa supistetaan. Hankitut välituotteet jäävät varastoon ja niitä voidaan käyttää tuotannon uudelleen käynnistyessä.

Osa kustannuksista kuitenkin syntyy toiminnan keskeytymisestä huolimatta. Vuokrat säilyvät ja lämpö- ja sähkökulutkin pienenevät vain osittain.

Yrityssektori on kokonaisuudessaan Suomessa kannattava ja vähävelkainen. Keskiarvot kuitenkin kätkevät alleen suuren jakauman. Joillakin aloilla kustannuksista pääsee eroon vaikeammin kuin toisilla, siksi valtion on varauduttava velkojen osittaiseen armahdukseen ja uudelleenjärjestelyihin.

Olennaisinta on estää konkurssit aloilla, joiden kaatuminen aiheuttaisi merkittävät vaikutukset muualle yhteiskuntaan. Tyypillisin tällainen toimiala on pankkisektori, joka onneksi Suomessa on hyvässä kunnossa. Se myös saa apua Euroopan keskuspankilta ja pankkisääntelyn määräaikaisesta löysentämisestä.

Toiseksi velkahelpotuksia tarvitsevat sektorit, joiden kaatuminen tuhoaisi mukanaan paljon pääomaa. Tällainen on pääomavaltainen teollisuus. Vaikka palveluala ei kuulu kumpaankaan kategoriaan, sen tilannetta on myös seurattava tiiviisti. Ala on hyvin työvoimavaltainen, joten konkurssiaalto merkitsisi voimakasta työttömyysaaltoa.

Suurissa yrityksissä mahdollinen velkajärjestely olisi tehtävä niin sanotusti oman pääoman ehtoisena, eli valtio saisi velkahelpotuksensa vastineeksi esimerkiksi yritysten osakkeita. Pienille yrityksille on keksittävä toinen ratkaisu.

Lukuisissa pienissä palvelualan yrityksissä katteet ovat ohuet ja lomautusten kautta säästyviä kustannuksia vähän. Onneksi hallitus päästää itse yrittäjät työttömyysturvan piiriin ilman, että yritys täytyy lopettaa. Vuokra- ja muut kiinteät kulut voivat kuitenkin olla yksinyrittäjille merkittäviä ja niistä on vaikeampi päästä eroon.

Vaikka näiden yritysten konkurssi ei tuhoaisi paljoa pääomaa tai synnyttäisi merkittäviä ulkoisvaikutuksia – pankkien kaatumisen tapaan – seurauksena voisi olla kuitenkin mittava työttömyyden nousu.

Tiedämme edellisistä kriiseistä, että korkealle kohonnutta työttömyyttä on vaikea saada alas osaamisen nopean rapautumisen vuoksi. Lisäksi korkeat työttömyyskustannukset tarkoittaisivat julkisen talouden säästökuuria ja veronkorotuksia.

On siis valmistauduttava velkahelpotuksiin, vaikka se lisäisikin julkista velkaa. Julkinen velka kasvaisi todennäköisesti vielä enemmän, jos yrityksiä ei autettaisi ja työttömyys merkittävästi kohoaisi.

Velkajärjestelyn onnistuminen riippuu pirullisesti yksityiskohdista. Kaikkea velkaa ei pidä uudelleenjärjestää eikä kaikkia yrityksiä ole järkevääkään pelastaa. Akuutin kriisin jälkeen on onneksi hieman enemmän aikaa pohtia järjestelyjen ehdot sellaisiksi, että julkinen lisävelka minimoituu ja talouskasvun edellytykset maksimoituvat.