Ilmastonmuutos on tosiasia, mutta sen kehitystä ja vaikutuksia voidaan arvioida monelta osin vain suuntaa-antavasti. Koronakriisi osoittaa, että talouskasvun loppuminen ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen, vaikka se päästöjä vähentääkin. Siksi muutokseen ei kannata vastata talouskasvusta luopumalla vaan markkinatalouden toimintaedellytyksiä parantamalla, tiedostavalla kuluttamisella sekä teknologista kehitystä ja tuottavuuskasvua kiihdyttämällä. Teknologia on edennyt harppauksenomaisesti ennenkin. Sen ansiosta näkymä tulevaan on historian perusteella tehtyjä lineaarisia ennusteita parempi. Kehitystä on kuitenkin nopeutettava. Vaikka koronakriisin myötä aloitettu voimakas elvytys voikin onnistuessaan auttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, elvytys ei yksin riitä. Tarvitsemme muitakin teknologista muutosta nopeuttavia toimia. Olennaisinta on poliittisten päätösten tekeminen ja toimeenpano sekä kaikkien maiden mukaan saaminen yhteisiin talkoisiin.
Climate change is a fact, but its development and implications can only be directionally anticipated. The COVID-19 crisis shows that ending economic growth is not a viable response to the climate challenge, though it temporally reduces emissions. Rather than abandoning the free markets, we should improve its prerequisites of operation, make sustainable consumption decisions, and speed up technological progress and productivity growth. Thanks to the technological progress the future will be much brighter than the one anticipated by projecting historical trends far into the future. The corona crisis might speed up climate change mitigation and adaptation through record breaking fiscal and monetary stimulus. However, that is not enough and more action is needed. Most critical is to be able to make political decisions with efficient implementation and include all countries of the World to the common work party.
