Korkea työkuorma terveydenhuoltoalalla lisää sairauspoissaoloriskiä lyhyellä aikavälillä, ilmenee tuoreesta Etlan ja Työterveyslaitoksen tutkimuksesta. Työkuorman tuplaantuminen kasvatti riskiä sairauspoissaoloihin noin 18 prosenttia. Työkuormaa lisäsivät työaikojen epäsäännöllisyys ja vuorojen pituuden vaihtelu. Tutkimus on hyödyntänyt hoitotyössä kerääntyviä työaika- ja hoitotietoja, ja tulosten avulla voidaan kehittää alan työaikojen johtamismalleja sekä suosituksia vuorotyön suunnittelussa.
Hoitajapula on noussut yhdeksi näkyvimmistä merkeistä Suomen terveydenhuollon kriisiytymisestä. Työvoimapuutteen kanssa painiskelevat myös lukuisat muut länsimaat. Etlan ja Työterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka työaika- ja hoitotietoa voitaisiin hyödyntää terveydenhuoltohenkilöstön työn kuormittavuuden ja työn vaikutusten arvioinnissa.
Tutkimuksessa tarkastellaan esimerkiksi lyhyiden sairauspoissaolojen riskin yhteyttä työkuormaan sekä miten työkuormat vaihtelevat eri aikoina eri osastojen välillä. Saaduilla tuloksilla voidaan parantaa alan työaikojen suunnittelua sekä vähentää sairauspoissaolojen riskiä, toteaa Etlassa tutkimuksesta vastannut tutkimusjohtaja Tero Kuusi.
‒ Tutkimustuloksiamme voidaan hyödyntää kehitettäessä terveydenhuoltoalan työaikojen johtamismalleja sekä päivitettäessä nykyisiä suosituksia. Keskeinen havaintomme oli, että korkea työkuorma lisäsi sairauspoissaoloriskiä lyhyellä aikavälillä. Tämä tulisikin huomioida, kun päivitetään suosituksia vuorotyön työaikojen suunnittelussa, Kuusi sanoo.
Tutkimuksessa havaitaan, että sairauspoissaolojen riski kasvoi korkean työkuorman vaikutuksesta seuraavan viikon aikana. Työkuorman tuplaantuminen kasvatti sairauspoissaoloriskiä suhteellisesti noin 18 prosenttia. Sen sijaan työkuorman kasvua ei näkynyt systemaattisesti yötyön, työvuorojen tai lyhyiden vuorovälien lisääntymisenä kolmen viikon suunnittelujaksoissa. Merkittävä osa työkuorman vaihtelusta tapahtui kuitenkin työpäivien välillä.
Työkuorman vaihtelu liittyi erityisesti yllättäviin muutoksiin työntekijöiden määrässä. Työaikojen epäsäännöllisyys ja vuorojen pituuden vaihtelu (esimerkiksi mahdolliset lisätyövuorot) lisäsivät työkuormaa ja sitä kautta myös lyhyiden sairauspoissaolojen riskiä.
Sairauspoissaolojen riski on pienempi riittävän pitkillä vuoroväleillä (11 tuntia tai enemmän) ja aamuvuoroissa. Työvuorosuunnittelussa kannattaakin välttää yksittäisiä vapaapäiviä ja työaikojen epäsäännöllisyyttä sairauspoissaolojen riskin pienentämiseksi. Riittävät resurssit ja varahenkilöstö ovat merkittävässä roolissa työkuorman ja siihen liittyvien haittojen hallinnassa.
Tero Kuusi, Martti Kulvik, Mikko Härmä & Annina Ropponen: Tehokkuus ja työhyvinvointi – tiedolla kohti tasapainoista työtä (Etla Raportti 134)
