Tästä eväät yhteisöveron laskulle

Talouskasvun merkittävä piristyminen ensi kevään kehysriihessä edellyttää hallitukselta suurta kokonaisuutta. Jokaiselle esitykselle löytyy kuitenkin vastustajansa, joten tulokseksi saadaan kasa kompromisseja. Yksi kompromissi on löydettävissä yrittämisen verotuksesta, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Aki Kangasharju.

Verotuksen alentaminen on nopein keino kasvun piristämiseksi. Esimerkiksi yhteisöveron lasku lisää tutkitusti investointeja (Kangasharju 2024). Käyttäytyminen muuttuu kuitenkin merkittävästi vasta suurilla muutoksilla (Chetty 2012).

Jos yhteisöveroa ei pystytä laskemaan paljoa, pieni lasku saa aikaan sen verran vähän investointeja, että julkisen sektorin alijäämä kasvaa ainakin lyhyellä aikavälillä.

Joillakin myös tunne eriarvoisuudesta voi kasvaa, koska veronalennus palkitsee menestyjiä. Alennus onnistuukin helpommin, jos näille vaikutuksille löytyy kompensaatio.

Kompensaatio voisi löytyä kolmesta muutoksesta listaamattomien yhtiöiden verotukseen. Kaksi niistä liittyy listaamattomien yhtiöiden tuottojen verotukseen ja yksi yhtiörakenteeseen. Kompensaatiot ovat osaltaan kasvutoimia jo sinänsä ohjaamalla pääomia nykyistä tuottavampaan käyttöön. Mutta samalla ne myös pienentävät alijäämää ja eriarvoisuuden tuntua. Siksi ne voisi tehdä yhdessä yhteisöveron alennuksen kanssa.

Olli Ropponen ja Seppo Kari (2024) osoittavat Nordic Tax Journal -aikakauskirjassa juuri julkaistussa tutkimuksessaan, että kaksi muutosta listaamattomien yhtiöiden verotukseen ohjaisi pääomia nykyistä paremmin tuottavampaan käyttöön.

Verohuojennuksen saa tällä hetkellä osingoille, jotka vastaavat kahdeksaa prosenttia yrityksen (netto)varallisuudesta. Huojennuksen alaista osinkoa puolestaan verotetaan – yrityksen ja omistajan verotus yhteen laskettunakin – yleistä pääomatulon verotusta kevyemmin.

Seurauksena yritysten kannattaa hankkia sellaistakin pääomaa, joka ei tuota mitään. Investoinnit eivät siis kohdistu näiltä osin kasvun kannalta oikein.

Väärät kannustimet poistuvat kahdella muutoksella: huojennuksen alaisen osingon määrää vähän lasketaan ja huojennetuista osingoista maksetaan pääomaveroa 40 prosentin osuudelta nykyisen 25 prosentin osuuden sijaan.[1]

Nämä muutokset edistävät kasvua, koska investointeja ei enää tehdä verotuksen vaan talouskasvun vuoksi. Aineellisia investointeja ei myöskään kannata enää suosia aineettomien tutkimus- ja kehitysinvestointien kustannuksella. Investoinnit kohdistuvat nykyistä todennäköisemmin tuottavaan pääomaan eikä mihin tahansa varallisuuteen.

Nyt huojennus on sen verran edullinen, että sille on asetettu keinotekoinen 150 000 euron yläraja. Muutosten jälkeen euromääräistä rajaa ei tarvita. Kasvun este poistuu siltäkin osin.

Pelkän osinkoverouudistuksen haaste Suomen tarpeiden kannalta syntyy siitä, että alle 150 000 euron osinkoja jakavien yhtiöiden verotus kiristyy: huojennettua osinkoa voi maksaa vähemmän ja huojennus on pienempi. Näin kävisi myös osalle yli 150 000 euroa osinkoa jakavista yrityksistä, joskaan ei kaikille.[2]

Suomen talouden kasvuongelmat ovat niin suuria, että yrityksiin kohdistuvia veroja ei voi kiristää. Siksi listaamattomien yhtiöiden veromuutokset kannattaa tehdä yhdessä yleisen yhteisöveron laskun kanssa. Yhteismuutoksella estettäisiin yrittämisen verotuksen kiristyminen etenkin pieniltä yrityksiltä ja samalla rajattaisiin julkisen alijäämän kasvua verrattuna pelkkään yhteisöveron laskuun.

Uudistuksesta tulee yhteiskunnallisesti vielä houkuttelevampi, kun samalla estetään mahdollisuus muuttaa ansiotuloja pääomatuloksi, esimerkiksi somevaikuttajien hyväksikäyttämällä holding-yhtiörakenteella. Kuten Kari ja Ropponen toteavat, rakenteen kieltäminen ei vaadi osinkoverotuksen muuttamista vaan eston voi tehdä muulla lainsäädännöllä nettovarallisuuden laskentasääntöjen kautta.

Nämä muutokset eivät yksin riitä Suomen talouden kääntämiseksi, mutta toimisivat oikeaan suuntaan. Merkittävä talouskasvun piristyminen edellyttää suurempia uudistuksia tai lukuisia pieniä kompromisseja.

 

Viitteet

[1] Loppuosasta omistaja ei maksa veroa.

[2] Osinkojen 150 000 euron ylimenevältä osalta muutos vaikuttaa kahdella vastakkaisella tavalla. Huojennuksen määrän pienentäminen kahdeksasta prosentista kiristää verotusta kaikilta. Sen sijaan huojennuksen voimakkuus olisi näille osingoille suurempi, koska tällä hetkellä yritykset maksavat pääomaveroa 85 prosentin osuudelta yli 150 000 euron osingoille. Uudessa järjestelmässä pääomaveron veronalaista osinkoa olisi 40 prosenttia. Kun huojennukseen kuuluvat osingot ylittävät merkittävästi 150 000 euroa, pääomaveron alaisen osuuden pieneneminen 40 prosenttiin keventää verotusta enemmän kuin huojennuksen pienentäminen kahdeksasta prosentista kiristää sitä.

Lähteet

Chetty (2012). Bounds on elasticities with optimization frictions: a synthesis of micro and macro evidence on labor supply. Econometrica 969–1018.

Kangasharju (2024). Yhteisöveron alenamiselle on selkeät perusteet. ETLA-kolumnit 5.3.2024

Kari ja Ropponen (2024). Designing Net Asset-Based Income-Splitting Rules under Dual Income Tax. Nordic Tax Journal, 1-19.