Opintotuen tulorajan nosto: puolitotuuksia ja lyhytnäköisyyttä

Jos opiskeluajat opintotuen tulorajan noston myötä pitenevät merkittävästi, sekä julkinen talous että opiskelijat häviävät. Opiskeluajan työstä saatu palkka on keskimäärin selvästi pienempi kuin valmistumisen jälkeen saatu palkka. Etlan tutkimus osoittaa myös, että opintojen pidentyminen vuodella aiheuttaisi vähintään 100 miljoonan euron laskun julkiselle taloudelle, kirjoittaa Tarmo Valkonen Etla-kolumnissaan.

Hallituksen uudessa työllisyyspaketissa opintotuen tulorajaa korotetaan pysyvästi 50 prosentilla noin 18 000 euroon. Rajan noston kerrotaan tuovan lähes puolet paketin 5100 lisätyöllisestä ja vahvistavan julkista taloutta runsaalla 12 miljoonalla eurolla. Tulorajan nosto luo opiskelijoille voimakkaan kannusteen lisätä työntekoa, joten työllisyyden kasvu on todennäköistä. Julkisen talouden laskelma perustuu tulo- ja kulutusverojen tuoton kasvuun, asumistukimenojen vähenemiseen ja tulorajan nostosta johtuvaan opintotukimenojen kasvuun (Valtiovarainministeriö 2022).

Välitön verotulojen kasvu on kuitenkin vain toinen puoli totuutta.

Toimenpiteen vaikutuslaskelmat on saatu näyttämään positiivisilta ainoastaan olettamalla, ettei työnteko pidennä opiskeluaikoja. Opiskelijat saisivat kuitenkin työskennellä suomalaisten mediaanipalkalla täysipäiväisesti nykyisen neljän kuukauden sijaan puoli vuotta täydellä opintotuella.  On mahdotonta uskoa, ettei tämä lisätyö vaikuta opintoihin. Jos se ei vaikuttaisi, tuloraja kannattaisi poistaa kokonaan.

Valtiovarainministeriö onkin nimennyt vaikutuslaskelman häveliäästi optimistiseksi skenaarioksi.

Jos opiskeluajat pitenevät merkittävästi, sekä julkinen talous että opiskelijat itse häviävät, koska opiskeluajan työstä saatu palkka on keskimäärin tuntuvasti pienempi kuin valmistumisen jälkeen saatu palkka. Tulorajan nosto kannustaakin opiskelijoita lyhtynäköiseen opintojen venyttämiseen opintotuen maksimikuukausiin asti.

Etlan tutkimuksessa (Valkonen ja Lassila 2021) osoitettiin, että korkeakouluopiskelijoiden opintojen pidentyminen vuodella aiheuttaisi noin 100 miljoonan euron laskun julkiselle taloudelle.

Vaikutus johtuu opintojen ohessa tehdyn työn ja opintojen jälkeisen työn tuntimäärien ja palkkatason eroista, verotuksen progressiosta ja opintososiaalisten etujen pitkäaikaisemmasta käytöstä. Laskelmasta puuttuvat vielä opintojen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset oppilaitoksille ja valtion menettämät kulutusverot. Laskelmassa oletettiin, että opiskelijan työtulot ovat lisävuoden aikana samansuuruiset kuin keskimääräisenä opintovuonna.

Tulorajan nosto suurentaa työstä saatavaa nettotuloa, mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia. Jos toimenpide viivästyttää opintoja, lykkää se kuitenkin tutkinnon suorittaneen työvoiman saamista yhteiskunnan käyttöön. Kohdentaessaan työvoiman lisätarjonnan ennen tutkintoa tehtävään työhön uudistus ohjaa myös väärällä tavalla työvoimaresursseja verrattuna esimerkiksi siihen, että verotus olisi kevyempää ensimmäisenä työvuotena tutkinnon jälkeen.

Vain osan vuodesta työssä olevat korkeakouluopiskelijat hyötyvät täysimääräisesti tulonjaon tasaamiseksi tarkoitetusta veroprogressiosta ja sosiaaliturvasta, joiden tulorajat lasketaan vuositulon mukaan. Myös opintotuen suojaosan korotuksesta saatava lisäetu kohdentuu elinkaaritulojen perusteella hyväosaisille. Tulonjaon tasaamisen näkökulmasta parempaa työllisyyspolitiikkaa olisi siis korottaa suojaosia heikommin koulutetuille tärkeissä työttömyysturvassa ja asumistuessa.

Tulorajan nosto kohtelee myös eri tavoin eri asemassa olevia opiskelijoita. Se on edullisin korkeapalkkaisille, jotka voivat tehdä helpoimmin lisätyötä ilman, että opinnot pitkittyisivät. Toisaalta tuki ei hyödytä sellaisia opiskelijoita, joilla on täysi työ selviytyä opinnoistaan aikataulussa jo nykyisenkin tulorajan sallimalla työmäärällä.

Edellä kuvattuihin ilmiselviin ongelmiin nähden suunniteltu opintotuen tulorajojen korotus on herättänyt hämmästyttävän vähän kritiikkiä julkisuudessa, ja etenkin poliitikkojen parissa, sillä sen vaikutukset ovat todennäköisesti myös hallituksen omien tavoitteiden vastaiset. Jos opinnot lykkääntyvät merkittävästi, tulee julkiselle taloudelle tappioita ja työnteosta saatava arvonlisä pienenee.

 

Lähteet:

Valkonen Tarmo ja Jukka Lassila (2021). Väestön ikääntymisen taloudelliset vaikutukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:36.

Valtiovarainministeriö (2022). Opintotuen tulorajojen korottaminen, budjettiosaston muistio.

https://vm.fi/documents/1410877/2094593/2022-01-11+opintotuen+tulorajat+ty%C3%B6llisyys.pdf