Monikansallisten yritysten verottamisen hankaluudet ovat johtamassa kansainvälisen yritysverojärjestelmän remonttiin. Ongelmien juurisyyt löytyvät järjestelmän perusperiaatteista, jotka vaikuttavat tarvitsevan juurihoitoa selvitäkseen yritysten modernien liiketoimintamallien kanssa. Erityisesti konserniin kuuluvien yksittäisten yritysten verottaminen erillisinä yksiköinä sijaintimaissaan on osoittautunut ongelmalliseksi, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Olli Ropponen.
Ongelman luonne on ohjannut muun muassa OECD:n ja EU:n etsimään konsernitasoista veromallia, joka yhtenäistäisi monikansallisten konsernien verotuksen eri maissa. Sen avulla yritykset ja verottaja saataisiin samalle pallokentälle. Eri uudistusehdotuksissa on kuitenkin omat ongelmansa. Keskityn tässä kirjoituksessa yhteen OECD:n tekemään veroreformiehdotukseen.
Yksi konsernitasoisista veroreformiehdotuksista on OECD:n (Pilari 1) esitys suurten konsernien ylivoittojen osittaisesta uudelleenjakamisesta maiden välillä verotusta varten (OECD 2020).
Tämän niin kutsutun Pilari 1 -esityksen taustalla on pyrkimys kohdentaa yrityksen voittojen verotusoikeus sille maalle, jossa toimintaa harjoitetaan. Erityisesti digitaalisten palveluiden kohdalla tämä verotusoikeuden kohdentaminen kuitenkin kohtaa hankaluuksia, koska palvelun tarjoaja voi käydä kauppaa myös paikassa, jossa se ei fyysisesti ole. Tästä syystä alkuperäinen esitys kohdistuikin vain digitaalisia palveluja tarjoaviin konserneihin. Esitys koski vain yrityksiä, joiden liikevaihto on vähintään 750 mrd. euroa.
Päivitetyssä esityksessä rajausta digitaalisia palveluita tarjoaviin konserneihin ei kuitenkaan enää ole, vaan uudelleenjaon piiriin tulevat kaikki annetun kokorajan ylittävät konsernit (OECD 2021). Lisäksi liikevaihtorajaa oli nostettu 20 mrd. euroon.
Molemmat muutokset herättävät kysymyksiä.
Siinä missä digitaalisia palveluita tarjoavien konsernien voittojen verotusoikeuksien uudelleen jakamiselle on selvät perusteet, muiden yritysten osalta perusteet ovat huomattavasti hatarammat. Erityisesti herää kysymys siitä, mikä on peruste verotusoikeuden uudelleenjaolle sellaisen yrityksen kohdalla, joka harjoittaa perinteistä liiketoimintaa paikan päällä.
Reformiesityksen kannatettavuuden näkökulmasta on yllä mainitun perustelun ontumisen lisäksi tärkeä ymmärtää se, kuinka reformi muuttaisi yritysten verotaakkoja.
Kun tutkimme asiaa, havaitsimme, ettei esitys päivitetyssä muodossaan muuttaisi lainkaan suomalaisten konserniin kuuluvien yritysten verotaakkaa. Tämä johtuu siitä, että sellaiset suomalaiset yritykset, jotka kuuluvat vähintään 20 mrd. euron globaalin liikevaihdon omaavaan konserniin eivät ole ainakaan toistaiseksi olleet riittävän voitollisia tullakseen veropohjien uudelleenjaon piiriin. Esityksessä vasta yli 10 % voitollisuuden (liikevoitto/liikevaihto) rajan ylittävät voitot jaettaisiin uudelleen.
Päivitetty esitys poikkeaa alkuperäisestä myös liikevaihtorajan osalta. Verrattuna alkuperäiseen 750 milj. euron rajaan, uudistetun esityksen 20 mrd. euron raja on huomattavasti korkeampi.
Tarkastelimme yritysten verotaakkoja myös 750 milj. euron liikevaihtorajalla. Havaitsimme yritysten verotaakkaa kuvaavan efektiivisen marginaalisen veroasteen (EMTR) nousevan keskimäärin lähes 40 % nykyisestä. Tällainen muutos aiheuttaisi suuren negatiivisen vaikutuksen yritysten kannusteeseen investoida.
Kaiken kaikkiaan Pilari 1 -esitykseen liittyvät rajaukset kohdentavat reformin harvoihin hyvin tuottoisiin ja suuriin yrityksiin. Esitys on paremmin perusteltu digitaalisia palveluita tarjoavien konsernien kohdalla, ja liikevaihtorajan osalta alkuperäisen esityksen mukaista matalampaa liikevaihtorajaa ei voi tukea Suomen investointien näkökulmasta.
Korkeamman liikevaihtorajan vuoksi aiempaa harvempi konserni tulee reformin piiriin, mikä voi helpottaa reformin eteenpäin viemistä. Esityksen liikevaihtorajan muuttaminen olisi kuitenkin teknisesti helppoa joko jo ennen reformin täytäntöönpanoa tai sen jälkeen. Siksi on mahdollista, että alun perin mahdollisesti houkuttelevalta vaikuttava reformi muodostuu epäedulliseksi myöhemmässä vaiheessa, jos rajaa esimerkiksi lasketaan alkuperäisen esityksen 750 milj. euron suuruiseksi.
Onkin mahdollista, että 20 mrd. euron raja toimii sisäänheittotuotteena mahdollistaen reformin, jonka yksityiskohtia sittemmin muutetaan. Tällainen kehitys ei olisi toivottavaa suomalaisten suuriin konserneihin kuuluvien yritysten investointien näkökulmasta.
Liikevaihtorajassa tapahtunut muutos voi laittaa miettimään mahtoiko OECD pudottaa alkuperäisen esityksen tapauksessa pelikortin pöydälle muiden nähtäväksi. Vilahtiko 750 miljoonan euron kortti vahingossa näytille?
Lähteet:
OECD (2020): Tax Challenges Arising from Digitalisation – Report on Pillar One Blueprint: Inclusive Framework on BEPS, OECD/G20 Base Erosion and Profit Shifting Project, OECD Publishing, Paris, 2020
OECD (2021): OECD/G20 Base Erosion and Profit Shifting Project: Statement on a Two-Pillar Solution to Address the Tax Challenges Arising From the Digitalisation of the Economy, 8.10.2021
