Investointi on meno, josta odotetaan myöhempiä tuottoja. Sitä osaa aiemmista investoinneista, jossa on jäljellä tulevaisuuden tuottopotentiaalia, kutsutaan pääomaksi. Jos pääomaa voi koskettaa, se on aineellista; muutoin se on aineetonta. Brändit ja patentit ovat esimerkkejä aineettomasta pääomasta.
Suomi on jo vuosikymmeniä tehnyt enemmän aineettomia kuin aineellisia tuotannollisia investointeja. Pääomatyyppien erilaisen kertymisen ja vanhenemisen takia Suomen markkinasektorin pääomakanta on silti voittopuolisesti aineellinen.
Suomi ja Saksa ovat aineettoman pääoman suhteen toistensa kaltaisia. Ruotsi sen sijaan investoi radikaalisti Suomea enemmän aineettomaan pääomaan ja hyödyntää näitä investointeja Suomea tehokkaammin.
Suomen aineeton pääomakanta (per tehty työtunti) on vain kaksi kolmasosaa Ruotsin vastaavasta. Ohjelmistoihin, tietokantoihin ja datoihin liittyvä pääomakanta on Ruotsissa nelinkertainen Suomeen verrattuna.
Investment is an expenditure from which future returns are expected. The portion of past investments that retains potential for future returns is referred to as capital. If capital can be touched, it is tangible; otherwise, it is intangible. Brands and patents are examples of intangible capital.
For decades, Finland has been making more investments in intangible rather than tangible productive assets. However, due to the different accumulation and obsolescence of the two capital types, Finland’s productive capital stock is still predominantly tangible.
Finland and Germany are similar in terms of intangible capital. In contrast, Sweden invests significantly more in intangible capital than Finland and also utilizes these investments more efficiently.
Finland’s intangible capital (per hour worked) is only two-thirds of that in Sweden. The capital related to software, databases, and data in Sweden is four times greater than in Finland.
