Tuoreessa valtioneuvostolle tehdyssä Etla-tutkimuksessa esitettyjen kokeellisten laskelmien mukaan datainvestointien arvo oli hieman alle kaksi prosenttia ja dataperusteisen työn tuottaman arvonlisäyksen osuus kymmenisen prosenttia Suomen bkt:sta. Suurin osa datatalouden arvosta syntyy tieto- ja viestintäalalla. Suomen datatalouden koon ja vaikuttavuuden tarkempi arviointi edellyttää panostuksia mittausmenetelmien ja tiedonkeruun kehittämiseen sekä kansanvälistä yhteistyötä.
Datan merkitys taloudelle ja yhteiskunnalle kasvaa jatkuvasti, ja sen hyödyntäminen tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia arvonluontiin ja tuottavuuden kasvattamiseen. Digitaalinen data mahdollistaa uudenlaisten liiketoimintamallien, tuotteiden ja palveluiden synnyn, ja dataperusteiset innovaatiot ovat jo muuttaneet toimintaa monilla toimialoilla.
Kuitenkin tiedämme edelleen varsin vähän siitä, miten nämä muutokset heijastuvat arvonluontiin koko kansantalouden tasolla.
Digitaalinen data eroaa perinteisistä tuotannontekijöistä. Se on periaatteessa kulumaton resurssi, jota voidaan hyödyntää samanaikaisesti useiden toimijoiden toimesta ilman, että sen laatu heikkenee. Kuitenkin datasta saatavat taloudelliset hyödyt usein laskevat ajan myötä. Datan yhdisteltävyys ja monikäyttöisyys luovat lukemattomia uusia mahdollisuuksia, mutta samalla sen arvon määrittäminen on haastavaa.
Tänään julkaistu tutkimusraportti ”Datatalouden mittaaminen ja vaikuttavuuden arviointi” (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:44) tarkastelee datatalouden koon, taloudellisen merkityksen ja vaikuttavuuden mittaamisen mahdollisuuksia ja haasteita Suomessa.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa tehtyjen kokeellisten laskelmien mukaan datainvestointien arvo oli vuosina 2012–2021 vajaa kaksi prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja dataomaisuuden kokonaisarvo vaihteli 9–12 miljardin euron välillä. Suurin osa datatalouden arvosta syntyi tieto- ja viestintäalalla. Vuonna 2021 dataperusteisen työn tuottama arvonlisäys oli noin 10 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Nyt julkaistusta tutkimuksesta vastannut Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski arvioi, että kustannusperusteinen menetelmä on tällä hetkellä paras tapa arvioida datatalouden arvoa Suomen kontekstissa.
– Kustannusperusteisen menetelmän etuna on sen yhteneväisyys kansantalouden tilinpidon periaatteiden kanssa, ja sitä on hyödynnettykin jo useassa maassa. Saamamme tulokset datainvestointien arvosta ovat samaa suuruusluokkaa kuin muissa maissa, joissa vertailukelpoista menetelmää on käytetty, Koski toteaa.
Raportti korostaa julkisten hankintojen ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) roolia datatalouden edistämisessä. Esimerkiksi avoin ostolaskudata ja Hilma-järjestelmä voivat tarjota uutta tietoa datatalouteen liittyvistä julkisista toimista. Näiden toimien vaikuttavuuden arviointi edellyttäisi kuitenkin, että julkiset hankinnat ja TKI-rahoitus voitaisiin nykyistä paremmin tunnistaa aineistoista.
Vuonna 2025 valmistuva SNA-uudistus sekä Eurostatin ja IMF:n yhteisen työryhmän valmistelema uudistusta tukeva käsikirja luovat pohjaa yhteisille kansainvälisille mittareille datan käsittelemiseksi varallisuuseränä.
– Datatalouden koon tarkempi mittaaminen edellyttää myös uusia tilinpäätöskäytäntöjä ja lisäpanostuksia tiedonkeruuseen, kuten datatyöhön käytetyn ajan seurantaan. Suomi voisi aktiivisesti edistää esimerkiksi EU-tason harmonisoitujen kyselyjen kehittämistä, jotta eri maista saataisiin vertailukelpoista tietoa. Kansainväliset vertailut tarjoaisivat tärkeää näkökulmaa Suomen datatalouden asemaan ja kehitykseen suhteessa muihin maihin, Etlan Heli Koski sanoo.
Raportissa nostetaankin esiin myös kansainvälisiä esimerkkejä, kuten Viron ja Alankomaiden menestys datatalouden kehittämisessä. Viron digitaalisten taitojen koulutusjärjestelmä ja Alankomaiden avoimen datan hyödyntäminen ovat olleet keskeisiä tekijöitä näiden maiden datatalouksien kasvussa.
Hankkeessa luotiin myös erityinen Databarometri-työkalu, joka auttaa vertaamaan eri maiden datatalouden kehitystä ja valmiuksia. Barometrissa tarkastellaan kolmea keskeistä osa-aluetta: julkisen sektorin luomia edellytyksiä datataloudelle, datan hyödyntämistä sekä datatalouden innovaatiovaikutuksia.
Yhdysvallat sijoittui kokonaisindeksin osalta vertailussa kärkeen, Kiina toiselle sijalle ja Alankomaat kolmanneksi. Suomi sijoittui kokonaisindeksissä muiden eurooppalaisten maiden tasolle. Vertailussa ilmeni kuitenkin, että Suomi jäi jälkeen verrokkimaista datatalouden innovaatioiden osalta, mikä on ratkaisevan tärkeää tuottavuuden kasvun kannalta.
Databarometristä on julkaistu erillinen Etla Muistio.
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi).
Koski, Heli – Anttila, Johannes – Björk, Anna – Djakonoff, Vera – Kässi, Otto – Niemi-Hugaerts, Hanna – Pajarinen, Mika – Parkkari, Jussi-Pekka: Datatalouden mittaaminen ja vaikuttavuuden arviointi (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:44)
Loppuraportin yhteydessä julkaistiin myös kaksi tiivistä Etla Muistiota:
