Kaikki kasvuyritykset eivät ole skaalautuvia yrityksiä, vaikka usein niin väitetään. Digitaalinen liiketoiminta sekä vienti- ja kasvuhakuisuus ovat tärkeimpiä yrityksen skaalautuvuuden ennustajia, todetaan tänään julkaistussa Etla-tutkimuksessa. Myös innovaatiotoiminnalla havaittiin positiivinen yhteys skaalautuvuuteen eli yrityksen liikevaihdon kasvuun ilman, että kulut kasvavat samassa suhteessa. Tutkimuksen mukaan skaalautuvaa liiketoimintaa esiintyy Suomessa eniten ICT-alalla, prosessiteollisuudessa ja kaupan alalla.
Skaalautuva liiketoiminta luo yritykselle hyvät kasvumahdollisuudet ja perustan korkealle tuottavuudelle. Kun skaalautumista tavoitellaan, jää termi usein suomentamatta, mitä silloin konkreettisesti tarkoitetaan. Yrityselämässä skaalautumisella tarkoitetaan toimimista suuremmalla tehokkuudella siten, ettei tarvitse lisätä resursseja tai kasvattaa kuluja. Skaalautuva yritys pystyy esimerkiksi kasvattamaan myyntiään ilman että sen täytyy samassa suhteessa kasvattaa kulujaan. Näin yhtiön kannattavuus paranee liiketoiminnan skaalautuessa. Kaikilla kasvavilla yrityksillä näin ei suinkaan ole. Kaikkien kasvuyritysten liiketoimintamalli ei ole skaalautuva.
Tuoreessa Etla-tutkimuksessa Millaista on skaalautuva liiketoiminta? (Etla Muistio 109) on katsottu menneisyydessä tapahtuneen kasvun sijaan eteenpäin ja tarkasteltu nyt yritysten skaalautuvuusmahdollisuuksia. Yrityksen liiketoiminta on määritelty skaalautuvaksi, jos liikevaihdolla olisi potentiaalia kasvaa merkittävästi ilman, että yrityksen kulut kasvavat samassa suhteessa.
Tutkimuksen mukaan skaalautumisen tärkeitä ennustajia ovat yrityksen digitaalinen liiketoiminta, kansainvälistyminen ja kasvuhakuisuus. Esimerkiksi digitaalisesti suuntautunut pk-yritys (digitaalisen liiketoiminnan osuus yli puolet) on jopa 15 prosenttiyksikköä todennäköisemmin skaalautuva. Viennin vaikutus skaalautumisen todennäköisyyteen on 18 prosenttiyksikköä, ja innovaatiotoiminta kasvattaa todennäköisyyttä 7 prosenttiyksikköä.
‒ Tutkimuksemme mukaan yrityksen liiketoiminta on vähintäänkin kolme kertaa todennäköisemmin skaalautuva, jos yritys on vahvasti suuntautunut digitalisaatioon, vientiin, kasvuun ja innovatiiviseen toimintaan. Kuitenkaan digitaalisuus ei ole välttämätön edellytys, jos liiketoimintaan liittyy muita skaalautumista edesauttavia tekijöitä, toteaa Etlan tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö.
Skaalautuvaa liiketoimintaa esiintyy yleisesti ICT-alalla, rahoitus- ja vakuutuspalveluissa sekä kaupan alalla. Teollisuudessa skaalautuvuus on yleisintä prosessiteollisuudessa, kuten kemianteollisuudessa ja koneteollisuudessa. Aloittavien yritysten keskuudessa skaalautuvuuspotentiaali oli suurta myös sähkön tuotannossa sekä muussa energia-, vesi- ja ympäristöhuoltoon liittyvässä toiminnassa. Tämä voi selittyä sillä, että tuotannon kasvaessa alun suuria tuotantopanoksia ei tarvitse enää lisätä samassa määrin.
Yritysten skaalautuvuutta on tarkasteltu myös aiemmissa tutkimuksissa, mutta niissä skaalautuvuuden keskeisenä kriteerinä on ollut yrityksen menneisyydessä tapahtunut kasvu. Etlan tutkimuksessa kehitetty skaalautuvuuden malli perustuu skaalautumisen mahdollisuuksiin eikä aiempaan toteutumaan.
‒ Mikäli skaalautuvat yritykset määritellään toteutuneen kasvun kautta, tulee sanoista skaalautuvuus ja kasvuyritys täydellisiä synonyymejä. Tällöin skaalautuvuudessa ei olisi kyse erillisestä ilmiöstä vaan kasvuyritykselle olisi vain keksitty uusi nimi. Etlan malli katsoo eteenpäin ja kertoo skaalautumispotentiaalista. Aina potentiaali ei tietenkään tarkoita sitä, että liiketoiminta myös onnistuttaisiin skaalaamaan, Ali-Yrkkö huomauttaa.
