Innovaatioekosysteemien vaikutusten tarkastelu ja vaikuttavuuden arviointi on vasta lapsenkengissään. Etlan ja konsulttiyhtiö MDI Publicin 24. maaliskuuta julkaisema raportti pohtii ekosysteemien vaikuttavuuden arviointiin liittyviä ongelmia ja mahdollisuuksia sekä tuottaa uutta tietoa innovaatioekosysteemien vaikutusten ja erityyppisten vaikutuspolkujen tunnistamisen ja arvioinnin tueksi.
Innovaatiotoimintaa harjoitetaan paitsi yksittäisten organisaatioiden sisäisissä tutkimus- ja kehitysprojekteissa, yli organisaatio-, toimiala- ja sektorirajojen, usein myös monitieteisesti. Innovaatiotoiminnassa syntyviä eri toimijoiden muodostamia kokonaisuuksia ja yhteistyöverkostoja kutsutaan innovaatioekosysteemeiksi. Niissä on tyypillisesti mukana yrityksiä sekä esimerkiksi tavaratoimittajia, loppukäyttäjiä, asiakkaita, yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja julkisen sektorin organisaatioita.
Yksittäiset toimijat eivät pysty yksin ratkomaan etenkään isoja yhteiskunnallisia haasteita, jotka vaativat laaja-alaista osaamista sekä useiden keskenään linkittyneiden, monimutkaisten ongelmien ratkaisua ja huomattavia resursseja. Siksi ekosysteemien merkitys nähdään aiempaa tärkeämpänä sekä EU-tasolla että Suomessa. Parhaimmillaan innovaatioekosysteemien puitteissa tehdyllä yhteistyöllä voidaan vastata merkittäviin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja haasteisiin, kuten pyrkimyksiin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja hiilineutraalisuustavoitteisiin pääsemisessä.
Hankkeessa toteutettu tilastollinen aineistoanalyysi viittaa siihen, että isommat ja t&k-intensiivisemmät yritykset sekä yritykset, joilla on suurempi osa korkeasti koulutettua henkilökuntaa, tekevät todennäköisemmin innovaatioyhteistyötä ulkoisten kumppanien kuten yliopistojen ja tutkimuslaitosten ja muiden yritysten kanssa. Julkista rahoitusta eli t&k-tukea saaneilla yrityksillä on muita useammin ulkoista tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatioyhteistyötä (TKI-yhteistyötä).
Aineistoanalyysi viittaa myös vahvaan yhteyteen yritysten innovaatioekosysteemeihin osallistumisen ja innovaatiotoiminnan tuotosten suhteen. Yrityksissä, joilla on ulkoista TKI-yhteistyötä, syntyy muita todennäköisemmin tuote- tai prosessi-innovaatioita. Ulkoinen TKI-yhteistyö liittyy positiivisesti myös työllisyyden ja palkkojen kasvuun yrityksissä, mutta yhteys on huomattavasti heikompi.
Innovaatioekosysteemiin kuulumisen kausaalisia vaikutuksia eli syy-seuraussuhteita ei käytettävissä olevien aineistojen puitteissa ole mahdollista tunnistaa.
Innovaatioekosysteemien vaikuttavuus riippuu paljolti siitä, kuinka paljon ekosysteemit lisäävät hedelmällistä, organisaatioiden välistä TKI-yhteistyötä ja tiedon läikkymistä organisaatioiden välillä. Vaikuttavuus riippuu myös siitä, kuinka hyvin ne tuottavat laajemmin yhteiskuntaa hyödyttäviä innovaatioita.
Tutkijoiden mukaan hankkeen case-tarkastelut antavat viitettä siitä, että erilaiset innovaatioekosysteemit voivat parhaimmillaan vastata merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin.
Innovaatioekosysteemien tai niitä tukevan innovaatiopolitiikan syy-seuraussuhteita ei kuitenkaan pystytä mittaamaan nykyisillä menetelmillä ja käytettävissä olevilla aineistoilla, eikä niiden yhteyttä syntyviin laajempiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ole mahdollista arvioida. Haasteita tuottavat muun muassa ekosysteemeille tyypillinen itseorganisoituminen ja orgaaninen dynamiikka. Jo pelkästään innovaatioekosysteemien ja tarkasteltavan toimijajoukon rajaamisen vaikeus haastavat vaikuttavuuden tarkastelua ja mittaamista.
On huomattava, että perinteiset, innovaatiopoliittisten toimien (esim. t&k-tukien) suoria vaikutuksia arvioivat tutkimuksetkaan eivät tyypillisesti mittaa keskeisen innovaatiopolitiikan päämäärän toteutumista, toisin sanoen tiedon leviämisen vaikutuksia tai hyvinvointivaikutuksia koko talouden tasolla. Viimeaikaisessa taloustieteellisessä tutkimuksessa on kuitenkin pyritty innovaatiopolitiikan kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointiin.
Innovaatioekosysteemejä vahvistavat innovaatiopoliittiset toimet ja niiden julkinen tukeminen saattaa johtaa myös yhteiskunnan näkökulmasta haitallisiin vaikutuksiin. Mahdolliset haitat tulisikin huomioida ekosysteemejä koskevien toimien vaikuttavuuden arvioinnissa.
– Innovaatiosysteemien mahdollisista positiivisista vaikutuksista puhuttaessa unohtuu usein, että innovaatioekosysteemeihin ja niiden julkiseen rahoitukseen liittyy myös riski markkinahäiriöiden syntymisestä. Julkisen tuen ohjautuminen yhä harvemmille toimijoille saattaa pahimmallaan antaa ekosysteemin tuetuille yrityksille epäreilua kilpailuetua ja vääristää kilpailua, pohtii Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski.
Koski huomauttaa, että käytettävissä ei ole vielä riittävästi tietoa innovaatioekosysteemien ja niiden kehittämiseen tähtäävän julkisen tuen vaikuttavuudesta. Pitkän aikavälin vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan pitkäjänteistä aineistokeruuta yritysten toiminnasta innovaatioekosysteemeissä, esimerkiksi Tilastokeskuksen säännöllisesti tekemän innovaatiotoiminta -kyselyn puitteissa sekä vaikuttavuuden kvantitatiiviseen tutkimukseen soveltuvien menetelmien kehittämistä.
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Selvityksen ovat toteuttaneet MDI Public Oy ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla).
Julkaisun pysyvä osoite on valtioneuvoston julkaisuarkistossa.
Lisätietoja:
Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja:
Lasse Laitinen, erityisasiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö, p. 050 359 9258, lasse.laitinen@tem.fi
Valtteri Laasonen, johtava asiantuntija, MDI Public Oy, p. 050 533 0604, valtteri.laasonen@mdi.fi
