Keskustelu ansiosidonnaisen työttömyysturvan kehittämisestä kävi kuumana pari vuotta sitten. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti selvityshenkilön (VTT Mauri Kotamäki) arvioimaan mm. nykyisen ansioperusteisen työttömyysturvan kattavuutta. Tämä kirvoitti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa mm. ansiosidonnaisen kestoon tai optimaalisen työttömyysvakuutuksen tasoon. Tässä pohditaan työttömyysturvan nykytilaa palkansaajan näkökulmasta vallitsevassa koronakriisin aiheuttamassa taloustilanteessa. Kirjoitus pohjautu aiemmin julkaistuihin artikkeleihini.
Vaikka ammatillinen järjestäytymisaste on laskenut Suomessa, työttömyyskassoihin kuuluvien osuus on pysynyt melko muuttumattomana viimeisen 20 vuoden aikana, noin 85 prosentissa. Toisin sanoen, noin 15 prosenttia palkansaajista ei kuulu työttömyyskassaan. Tämä on yhteiskuntapoliittisesti merkittävää, sillä työssäoloehtojen täyttyessä noin pari sataa tuhatta palkansaajaa jää ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle, vaikka he ovat velvollisia maksamaan veroluontoista työttömyysvakuutusmaksua. Keitä nämä henkilöt ovat? Tätä on selvitetty mm. hyödyntämällä vuoden 2013 Työolotutkimuksen aineistoa.
Tutkimustulosteni mukaan kassaan kuulumattomien ryhmä edustaa korkean työttömyysriskin palkansaajia – nuoria, miehiä, matalasti koulutettuja ja epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviä. Työttömyyskassojen ulkopuolelle jättäytyy iso osa palkansaajista, joiden palkkataso on alhainen ja jotka työskentelevät erityisesti rakentamisen, kaupan sekä ravintola- ja majoitustoiminnan toimialoilla. Samoihin johtopäätöksiin ovat päätyneet myös useat muut tutkijat Suomessa.
Järjestelmän outo piirre on lisäksi se, että reilusti yli puolet näistä kassoihin kuulumattomista täyttäisi työssäoloehdon mahdollisen työttömyyden sattuessa. Lisäksi näillä henkilöillä on tilastollisesti ja työhistoriansa valossa suuri työttömyyden uhka. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että nämä samat henkilöt eivät Työolotutkimuksen kyselyn perusteella itse koe epävarmuutta omasta työllisyystilanteestaan. Objektiiviset ja subjektiiviset työttömyysriskimittarit eivät siis kulje käsi kädessä.
Koronakriisin myötä valtava joukko ravintola- ja majoitustoiminnan, sekä kaupan alojen työntekijöitä on lomautettu ja moni joutuu kortistoon. Huolestuttavaa on se, että tilastojen mukaan iso osa heistä ei kuulu työttömyyskassaan. Herää huoli näiden henkilöiden taloudellisesta pärjäämisestä.
Käyttäytyykö palkansaaja rationaalisesti päättäessään, liittyykö hän työttömyyskassan jäseneksi? Tulosten mukaan ei. Ne henkilöt, jotka jättäytyvät vapaaehtoisen työttömyysturvan ulkopuolelle ovat tyypillisesti juuri niitä, jotka sitä kipeiten tarvitsisivat. Tämä kertoo epärationaalisesta päätöksenteosta, mikä juontaa juurensa esimerkiksi ylioptimistisuudesta, välinpitämättömyydestä tai kenties tiedon puutteesta.
Julkisen sektorin yhtenä tarkoituksena on vakuuttaa kansalaisensa siltä varalta, että he tekevät vääriä ja epärationaalisia päätöksiä. Tämä päätös voi realisoitua paitsi yksilö- myös yhteiskuntatasolla mittaamattomaksi ongelmaksi erityisesti eksogeenisen shokin, kuten geopoliittisen kriisin, ympäristökatastrofin – tai pandemian vuoksi. Mahdollinen laastari näille epäkohdille on kehittää järjestelmää kaikkia palkansaajia koskevaksi ansioturvaksi.
