Velka ja korkotaso pakottavat seuraavan hallituksen säästötalkoisiin. Talkoiden onnistuminen riippuu merkittävästi siitä, minkälaista vaaliohjelmaa noudatetaan, kirjoittavat Etla-kolumnissaan Päivi Puonti ja Aki Kangasharju.
Suurimmat puolueet ovat julkistaneet vaaliohjelmansa. Julkisen talouden sopeuttamisessa jotkut tähtäävät suunnilleen valtiovarainministeriön ja talouspolitiikan arviointineuvoston (2023) laskelmien mukaisiin tavoitteisiin. Samalla tosin tarjotaan sellaisia veronalennuksia, jotka vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista. Toiset puolueet eivät ota velkaongelmaa yhtä vakavasti ja tukeutuvat toimenpiteissään lähinnä verojen korotuksiin.
Vaikka sopeutuksen suuruusluokasta päästäisiinkin sopuun, näkemyserot meno- ja verosopeutuksen painopisteestä vaikuttavat merkittävästi siihen, onnistutaanko velkaongelma ratkaisemaan. Välillä taloustieteilijät arastelevat sopeuttamisvinkkien antamista, koska aihepiiri kuuluu politiikanteon ytimeen. Taloustutkimuksesta kuitenkin löytyy selkeitä ohjenuoria, jos tieteen löydöksiä haluaa seurata.
Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että viime vuosikymmeninä länsimaissa tehdyt verosopeutukset ovat usein epäonnistuneet velkaantumisen vähentämisessä, kun taas menosopeutukset ovat olleet pääsääntöisesti tuloksellisia (Alesina ym. 2019, Best ym. 2019).
Syynä on se, että toimenpiteillä on erilaiset vaikutukset sekä velkaa kasvattavaan julkiseen alijäämään että talouskasvuun. Tutkijoiden keskuudessa on jo kiistatonta, että veronkorotukset haittaavat talouskasvua enemmän kuin menojen vähentäminen (Karamysheva 2022, Beetsma ym. 2021, van der Wielen 2020, Alesina ym. 2019).
Veronkorotukset hidastavat kasvua etenkin kireän verotuksen maissa, koska ostovoiman lisäksi työn tekemisen kannustimet tyypillisesti vähenevät. Haittaverot perustuvat juuri tähän ominaisuuteen – verotettava toiminta vähenee. Vaikka menoleikkauksetkin yleensä vähentävät kysyntää, ne voidaan kohdentaa helpommin työn tekemisen kannustimia lisäävästi. Varsinkin jos menoleikkaukset ja kannustimien parannukset koetaan pysyviksi, niiden uskotaan myös vähentävän verojen korotustarpeita tulevaisuudessa, mikä lisää kasvua.
Luottamus tulevaan on osa sopeuttamistoimien vaikutuksia. Toimet poistavat velkaisesta taloudesta epävarmuutta siitä, milloin vääjäämätön tilanne lopulta otetaan haltuun. Mitä pidemmälle sopeutusta lykätään, sitä korkeammiksi veronkorotukset ja menoleikkaukset uhkaavat nousta. Se heikentää yritysten ja kotitalouksien luottamusta tulevaan ja siten talouskasvua.
Nämä erot näkyvät Suomessa edellisten hallitusten aikana. Valtiovarainministeriön Julkisen talouden suunnitelmien mukaan Kataisen hallitus sopeutti julkista taloutta vuosina 2011–2015 aktiivisia päätöksiä edellyttävillä toimilla yhteensä 11 miljardilla eurolla. Tästä 8 miljardia oli veronkorotuksia. Kataisen hallituksen aikana Suomen talous jopa supistui, joskin siihen vaikutti myös eurokriisi ja jo aiemmin syntynyt kilpailukykyongelma.
Sipilän hallituskaudella 2015–2019 menoja leikattiin 6 miljardilla ja samalla tehtiin vastaavat veronalennukset kilpailukyvyn palauttamiseksi. Noina aikoina Suomen talouskasvu käynnistyi, joskin sitä tuki myös kansainvälisen talouden noususuhdanne. Merkittävät menoleikkaukset eivät estäneet talouskasvun käynnistymistä.
Meno- ja verosopeutukset vaikuttavat eri tavoin myös suoraan julkiseen rahoitusasemaan eli uuden velan tarpeeseen. Menosopeutus pienentää alijäämää veronkorotuksia pysyvämmin varsinkin, kun se yhdistetään työnteon kannustimien lisäämiseen ja resurssien niin sanottuun tehokkaampaan kohdentumiseen yhteiskunnassa. Rahoitusaseman pysyvä vahvistaminen veronkorotuksilla on vaikeampaa, koska veroilla rahoitettavat menot ovat tavallisesti pysyviä ja usein indekseihin sidottuja.
Lisätuloilla on myös taipumus lisätä menoja. Etenkin yllättävät lisätulot näyttävät lisäävän menoja, kuten nähtiin monessa Euroopan maassa viime vuosina (Malzubris ja Larch 2021). Velkasääntöjen löystyminen, heikko sitoutuminen menokehyksiin ja matalat korot ovat murtaneet menopadot Suomessakin. Tämän hallituskauden aikana menoja on lisätty yli 10 miljardilla korona- ja puolustusmenojen lisäksi, vaikka talouskasvu on ollut koronavuotta lukuun ottamatta plussalla.
Talouskasvun heikot näkymät, kireä verotus ja merkittävät työnteon kannustinongelmat puoltavat sopeutuksen tekemistä Suomessa pelkästään menoilla tulevien hallituskausien aikana. Menosopeutus joissain tapauksissa kuitenkin kasvattaa tuloeroja, joskin erot kuuluvat Suomessa maailman pienimpiin.
Menosopeutus voidaan tehdä myös tuloeroja juurikaan kasvattamatta (Cournede ym. 2013). Esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentäminen ei lisää tuloeroja, koska suurempi osa työttömistä työllistyy. Näin varsinkin silloin, kun osa säästyneistä työttömyystukirahoista suunnataan pitkäaikaistyöttömien tukeen. Eläkeiän nostolla taas voidaan pienentää eläkemenoja ilman, että eläkkeitä tarvitsee leikata, ja samalla jopa lisätä kokonaiskysyntää taloudessa.
Toisaalta löytyy myös joitakin verokohteita, jotka eivät juuri hidasta kasvua. Se saattaa luoda avaimet poliittisen sovun löytymiseen sopeutuspaketista. Maapohjan veron kiristäminen tai eräiden alv-alennusten pienentäminen yhdessä kunnollisen menoleikkausohjelman kanssa sopeuttaisi julkista taloutta Suomen kannalta tarpeellisella, ja ehkä päätöksenteon kannalta mahdollisellakin, tavalla.
Alesina, Favero, Giavazzi (2019). Austerity. Princeton University Press
Beetsma, Furtuna, Giuliodroi ja Mumtaz (2021). Revenue- versus Spending-Based Fiscal Consolidation Announcements: Multipliers and Follow-up. Journal of International Economics, 131, 1-40.
Best, Bush, Eyraud ja Sbrancia (2019). Reducing Debt Short of Default, teoksessa Abbas, Pienkowski ja Rogoff (toim.) Sovereign Debt. Oxford University Press
Cournede, Gourjard ja Pina (2013). How to Achieve Growth- and Equity-Friendly Fiscal consolidation? A Proposed Methodology for Instrument Choice with an Illustrative Application to OECD Countries. OECD Economics Department Working Paper 1088.
Malzubris & Larch (2021). Exceptional times and old habits: EU fiscal policies in 2021. Voxeu column. 14.10.2022
Karamysheva, M. (2022). How do fiscal adjustments work? An empirical investigation. Journal of Economic Dynamics and Control, 137, 104347.
Talouspolitiikan arviointineuvosto (2023). Vuosiraportti 2022.
van der Wielen, W. (2020). The macroeconomic effects of tax changes: Evidence using real-time data for the European Union. Economic Modelling, 90, 302-321.
