Vaalitaistossa vaikeista asioista vaikeneminen kärjistyy loppusuoralle tultaessa. Jos kaikki leikkaaminen nimetään kurjistamiseksi tai velan purkaminen lykätään myöhemmin tehtäväksi, tullaan väittäneeksi, ettei mihinkään epämiellyttävään ole kiirettä eikä suurta tarvettakaan. Samaan aikaan kuitenkin pelkät korkomenot ovat nelinkertaistumassa yli viiteen miljardiin euroon seuraavan viiden vuoden aikana (valtiovarainministeriö 2023), kirjoittaa Etla-kolumnissaan Aki Kangasharju.
Jos kaikki menoleikkaukset leimataan kurjistamiseksi, oletetaan, että julkisella sektorilla ei ole tehottomuutta. Yksityinen sektori on tuskallisen tietoinen omasta tehottomuudestaan. Sen tähden joudutaankin usein muutosneuvotteluihin ja toimintojen rationalisointeihin. Olisi merkillistä, jos kilpailusta vapaalla julkisella sektorilla, jossa työsuhteet perustuvat vakaisiin virkoihin, ei myös syntyisi ajan kanssa tehottomuutta – vaan kaikki lisätarpeet on katettava lisämenoilla.
Menoleikkauksia voidaan tehdä äänestäjiä kurjistamatta tai eriarvoisuutta kasvattamatta, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Työttömyysturvaa voidaan leikata tuloeroja kasvattamatta, kun se kohdistetaan ansiosidonnaiseen ja säästyneitä rahoja ohjataan pitkäaikaistyöttömien tukeen.
Sote-menoissa voidaan säästää, kun palvelut tuotetaan fiksummin. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen sekä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksissa osoitettiin jo vuosia sitten, että tuottajien väliset erot terveyskeskusten, sairaaloiden, päiväkotien ja vanhuspalveluiden kustannuksissa ja tuottavuudessa ovat suuret. Huonompien kiri parempien rinnalle toisi miljardiluokan säästöt (Aaltonen ja Kangasharju 2007).
Myös valinnanvapauden lisääminen ja yksityisen sektorin käyttö voimakkaammin julkisen tuotannon kirittäjänä vapauttaisivat varoja tehottomuudesta tarpeelliseen käyttöön.
Jos fiksumpaa tekemistä ei suostuta etsimään, verotusta on aina vain kiristettävä. Tästä syntyy kaksinkertainen tehottomuus, koska toimintaan jäävän tehottomuuden lisäksi verotuksen kiristäminen haittaa taloutta yhä enemmän.
Ansiotuloverojen yleinen kiristäminen vähentää työntekoa erityisen paljon kireän verotuksen maissa. Verotulot kuitenkin lisääntyisivät – Suomessa ehkä noin puolet alkuperäiseen kiristykseen verrattuna (Vihriälä 2022). Sen sijaan Kleven ja Kreiner (2006) osoittavat, että verotulot voivat jopa vähetä, jos veronkiristys kohdennetaan vain korkeimpiin tuloluokkiin. Samanlaiseen tulokseen päätyi Kansainvälinen valuuttarahasto (2020) ja monet muut (Kangasharju ja Puonti 2023).
Verojen kiristäminen voi vähentää verotuloja, vaikka hyvätuloiset eivät kovin paljoa työntekoaan vähentäisikään. Moni ei usko, että verotuksen kiristäminen vähentäisi verotuloja, koska töissä olevien työpanos ei tavallisesti paljoa reagoi pieneen veronkiristykseen. Verotulot voivat kuitenkin vähentyä, vaikka työpanos vähenisi vain 10 prosenttia veronkiristykseen verrattuna. Näin käy, jos kiristys tehdään niillä tulotasoilla, joilla verotus on jo lähtökohtaisesti kireää.
Kun tuntipalkat ovat korkeat ja verotus kireää, pienikin työmäärän vähentäminen laskee saatuja verotuloja enemmän kuin mitä pieni lisätulojen veronkiristys toisi valtion kirstuun.
Vaikutukset työntekoon voivat olla voimakkaampiakin kuin tämä yleisesti käytetty 10 prosentin luku, joka on saatu lyhyen aikavälin mikroaineistoihin perustuvista tutkimuksissa. Kun otetaan huomioon pidempi aikaväli ja koko kansantalouden tasolla tapahtuvat vaikutukset, verotuksen haitat voivat olla merkittävästi suuremmatkin (Obstbaum 2017).
Verotuksen haittavaikutukset ovat yrittämisen ja pääoman verottamisessa palkkaveroja voimakkaammat. Siksi haittojen minimoimiseksi ekonomistit suosittelevat veronkorotuskohteiksi ennemminkin kiinteistöjä tai kulutusta kuin palkkoja, pääomatuloja tai voittoja.
Ongelmien hoitaminen lisävelalla ei ole vaihtoehto, vaikka meillä velkaa vielä Italiaa vähemmän onkin. Velkaantumisesta varoittelu ei ole pelottelua.
Vaikka velkaongelmamme ei koidu kohtalokkaaksi lähivuosina, johtaa jo 14-vuotisen kehityksen jatkuminen lopulta katastrofiin. Jos nyt väitetään, ettei tässä mitään kiirettä ole, ei poliittinen järjestelmä käänny säästömoodiin. Mitä pidemmälle aloitusta lykätään, sitä pahemmaksi urakka lopulta käy.
Lisävelan ohella myös korkomenot jatkavat kasvuaan korkotason nousun vuoksi. Euroopan keskuspankin tukitoimien loppuminen yhdessä korkotason nousun kanssa nostaa Suomen velan korkomenoja samalla, kun suuret ikäluokat ovat saavuttamassa suurimman hoivan tarpeen. Velkatason nousu Saksaa korkeammaksi nostaa myös lainakorkojemme riskilisää.
Kun lainakorko on korkeampi, korot syrjäyttävät muita menoja, nostavat veroastetta, suurentavat velkataakkaa tuleville sukupolville, tekevät suhdanteiden tasauksesta kalliimpaa ja syrjäyttävät yksityisiä investointeja.
EVAn (2023) uunituoreen kyselyn mukaan äänestäjät ovat jo urakkaan valmiita. Nyt tarvitaan myös poliittiset päättäjät mukaan.
Aaltonen ja Kangasharju (2007). Kansainvälisiä ja kansallisia tuloksia tuottavuustutkimuksista. Teoksessa Kangasharju (toim.) Hyvinvointipalvelujen tuottavuus: Tuloksia opintien varrelta. VATT julkaisuja 46.
EVA (2023). Rautaisannos realismia – Suomalaisten hallitusohjelmatoiveita leimaa talousrealismi. EVA analyysit 120.
Kangasharju, A. & Puonti, P. (2023). Politiikalla on väliä. Etla-kolumni 10.2.2023. https:// www.etla.fi/ajankohtaista/kolumnit/politiikalla-on-valia/
Kansainvälinen valuuttarahasto (2020). Promoting Labor Supply Through Tax and Benefit Reform. IMF Staff Country Reports, Finland: selected Issues, 6, 16.1.2020.
Kleven ja Kreiner (2006). The Marginal Cost of Public Funds: Hours of Work versus Labor Force Participation. Journal of Public Economics, 1955-1973.
Obstbaum (2017). Palkkojen muutosten vaikutus työllisyyteen. Kansantaloudellinen aikakauskirja 585-596.
Valtiovarainministeriö (2023). Taloudellinen katsaus, kevät. Talousnäkymät. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:24.
Vihriälä (2022). Nyt ei ole riittäviä syitä verotuksen merkittävälle keventämiselle. Mielipidekirjoitus, Kauppalehti, elokuu.
