Vasemmistopuolueet väittivät kevään 2023 vaalikeskusteluissa ja vappupuheissakin, että julkisten menojen leikkaaminen kurjistaa yhteiskuntaamme. He ovat osin oikeassa. Eivät kuitenkaan siksi, että julkisen sektorin toiminnassa ei olisi tehostettavaa. Julkisen sektorin leikkaukset voivat johtaa kurjistumiseen, koska emme pysty tunnistamaan toiminnan tehottomia kohtia, kirjoittavat Etla-kolumnissaan Aki Kangasharju ja Tero Kuusi.
Joissain toiminnoissa tutkimus on pystynyt osoittamaan selkeitä tehostamiskohteita julkisella sektorilla. Esimerkiksi antelias sosiaaliturvamme luo työttömyysloukkuja, joiden purkaminen auttaa sekä työllistyviä ihmisiä että koko yhteiskuntaa (Puonti ym. 2022).
Toisissa kohtaa tutkimusnäyttö on vähäisempää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tehottomuutta olisi. Julkisiin palveluihin syntyy helposti tehottomuutta, kun markkinakilpailun paine ei ole kirittämässä toimintaa. Myös työsuhteiden rakentaminen virkoihin perustuviksi ja päätöksenteon perustaminen politiikan ja virkamiesten yhteispelille vaikeuttaa johtamista, vaikka parannettavaa tunnistettaisiinkin.
Kuva julkisten palveluiden tehottomuudesta on epätarkka, koska tutkijat eivät pääse käsiksi tarvittavaan tietoon.
Ongelma ei ole siinä, etteikö tietoa olisi olemassa. Esimerkiksi SOTE-sektorilla ja hallinnossa julkisen toiminnan volyymi on suurta ja toiminnasta kerääntyy valtavia tietomassoja.
Ongelma on tiedon saatavuudessa tutkimus- ja kehityskäyttöön. Kuvaavaa on, että valtion tuottavuustilasto lakkautettiin jo vuonna 2015, eikä ponnisteluja tuottavuustiedon systemaattiseen kokoamiseen ole näköpiirissä. Miten kehittää tehokkuutta, jos sitä ei havaita?
Ongelma syntyy myös tutkittavista kohteista itsestään. Toiminnan läpivalaisu haastaa niin johdon kuin työntekijätkin, joten sille alistuminen ei välttämättä ole organisaatioille itselleen mieluisaa.
Seuraukset ovat vakavia. Kun tehottomuuden kohteita ei pystytä konkreettisesti havaitsemaan, niitä on vaikea poistaa. Niinpä julkisen sektorin sopeutukset joudutaan tekemään tylpillä toimilla. Leikkaukset voivat näin hyvinkin johtaa julkisten palveluiden laadun heikkenemiseen sen sijaan, että säästöjä syntyisi toiminnan järkeistämisen kautta, sen laadusta tinkimättä.
Toimintojen läpivalaisu ei helpottaisi vain menojen vähentämistavoitetta, sillä uusi tieto voi palvella myös henkilöstöä, vaan läpivalaisun avulla voitaisiin paremmin yhteensovittaa myös työhyvinvointia ja työkuormaa (Kuusi ym., 2023).
Vaikka asian tutkiminen on ollut pitkään vaikeaa, on olemassa selkeitä vihjeitä tehottomuudesta. Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) vuosikirjassa 2007 tehdään yhteenveto sen aikaisista tutkimuksista, joissa julkisen sektorin yksiköitä vertailtiin keskenään (Aaltonen ja Kangasharju 2007). Tulosten mukaan tehottomampien yksiköiden saaminen muiden rinnalle johtaisi miljardiluokan säästöihin.
Toinen tapa lähestyä julkisten palvelujen mahdollista tehottomuutta on verrata niitä yksityisiin, jotka kohtaavat kilpailun paineen. Varsinaisia tutkimusasetelmia on vähän. Anekdoottinäyttöä toki löytyy.
Konsulttiyhtiö Triar teki selvityksen vuonna 2016 Helsingin seudun bussiliikenteen kilpailutuksen vaikutuksista kaupunkikonsernin talouteen. Selvityksen mukaan kumulatiiviset säästöt olivat vuosina 1995–2015 vajaa 500 miljoonaa euroa. Samalla kävi ilmi, että kilpailuttamisella ei ollut henkilöstöön sellaisia terveysvaikutuksia, joilla olisi ollut yhteiskuntataloudellista merkitystä.
Helsinki yhtiöitti ruoka-, kiinteistö-, siivous- ja turvallisuuspalvelut Palmia oy:ksi vuonna 2015. Sen jälkeen Helsinki aloitti näiden palveluiden kilpailuttamisen. Helsingin kaupungin pääekonomisti Mikko Kiesiläisen mukaan kilpailutuksen seurauksena palvelujen hinnat Helsingille ovat laskeneet toistakymmentä prosenttia. Samalla tavalla energialaitos Helenin yhtiöittäminen vuonna 2015 on Kiesiläisen mukaan johtanut merkittävään toiminnan modernisointiin.
Helsingin kaupungin verkkosivuillaan ylläpitämä vertailu osoittaa, että yksityisille palveluntuottajille ulkoistetuilla Ruoholahden ja Kannelmäen terveysasemilla on keskimääräistä lyhemmät jonot lääkärin kiireettömän hoidon vastaanotolle. Huhtikuussa 2023 jono Ruoholahdessa oli keskimäärin kahdeksan päivää ja Kannelmäessä 22 päivää. Yhteensä 23 terveysaseman keskiarvo oli 38 päivää.
Hoitajan kiireettömän hoidon vastaanotolle keskiarvo oli keskimäärin 33 vuorokautta, kun Ruoholahdessa se oli 13 päivää ja Kannelmäessä vain 2,5 päivää. Lyhyiden jonojen lisäksi Ruoholahden asiakkaiden antama suositteluindeksi oli Helsingin terveysasemista toiseksi paras.
Samanlaisia tuloksia löytyy muualtakin, esimerkiksi terveyspalveluyritys Mehiläinen tuottaa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tarvitsemat palvelut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vertailun mukaan Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä yli 90 päivää hoidon tarpeen arviointia odottaneita oli vuoden 2022 marraskuussa vain kolme prosenttia, kun sairaanhoitopiireissä keskimäärin niitä oli 20 prosenttia. Yli 180 vuorokautta varsinaista hoitoa odottaneita oli Länsi-Pohjassa noin kaksi prosenttia, kun sairaanhoitopiireissä keskimäärin niitä oli 13 prosenttia.
Yksityistä sosiaali- ja terveysalaa edustava Hyvinvointiala Hali ry teki vertailun 11 kunnan hoivapalveluiden kustannuksista vuonna 2021. Sen mukaan vertailussa mukana olleiden kuntien omien yksiköiden tuottama hoivapalvelu oli kunnille ja kuntayhtymille keskimäärin 30,4 prosenttia kalliimpaa kuin yrityksiltä ja järjestöiltä ostettu hoiva. Hali ry:n mukaan ei ole mitenkään selitettävissä, että samasta palvelusta maksetaan yrityksille näin paljon vähemmän kuin mitä palvelun tuottaminen julkisella maksaa.
Talouskurin kriitikoiden mielestä julkisen sektorin ongelmat hoituvat aina lisärahalla. Taloustieteen mukaan lisäraha ei auta, jos työntekijöitä ei saada lisää tai työn tuottavuutta pystytä parantamaan.
Kun työvoimasta on pulaa, jää keinoksi vain tuottavuuden lisääminen. Yksityisellä sektorilla tuottavuus syntyy kilpailusta. Julkisella sektorilla kilpailumekanismin käyttö on rajoitettua, ja siksi tehokkuustietoisuuden täytyy tulla jostain muualta.
Se ei kuitenkaan saa jäädä tulematta.
Aaltonen J. ja A. Kangasharju (2007). Hyvinvointipalvelujen tuottavuus: tuloksia opintien varrelta. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT-julkaisuja 46.
Kuusi, T., Kulvik, M., Härmä, M., Ropponen, A. (2023). ”Tehokkuus ja työhyvinvointi – Tiedolla kohti tasapainoista työtä”. ETLA Raportti No 134.
Puonti, P., E. Kauppi, M. Kotamäki ja O. Ropponen (2022). Kannustinloukut Suomessa. Etla raportit 124.
