Julkisen talouden sopeutuksilla on taipumus hidastaa talouskasvua lyhyellä aikavälillä huolimatta siitä, että ne katkaisevat velkaantumiskehityksen pitkällä aikavälillä. Työ on helppo tuomita ennen kuin sen hedelmät nähdään.

Sipilän hallituksen sopeutuksia koskevat laskelmat (Keränen ja Kuusi, 2016) osoittavat, että sopeutukset painoivat kasvua aivan 2020-luvun kynnykselle asti. Tosin kansainvälisen talouden kasvu ja Suomen kilpailukyvyn paraneminen kumosivat vaikutuksia jo ohjelman aikana. Sipilän hallitus myös sopeutti edellistä Kataisen hallitusta vähemmän.

Pikatuomiot johtavat helposti politiikan täyskäännöksiin. Sipilän hallituksen aikaansaannokset leimattiin epäonnistuneiksi, ja Suomi palasi velkaantumisen tielle. Rinteen ja Marinin hallitukset käänsivät julkiset menot uudelleen reippaaseen kasvuun

Nähtäväksi jää, kuinka paljon finanssipolitiikan kanssa soudetaan ja huovataan tulevina vaalikausina.

Linjanmuutoksen pysyvyyden puolesta puhuu tällä kertaa se, että into velkaantumiseen on laantunut maailmallakin. Siinä, missä velkarahoitteisen valtiovetoisuuden puolesta oli helppoa puhua nollakorkovuosina, korkojen voimakas nousu on puolestaan vähentänyt sen houkuttelevuutta.

Elvytykselle ei ole enää tilausta, koska julkisen kysynnän lisääminen enemmänkin kasvattaa inflaatiopaineita ja lisää tarvetta koronnostoihin. Huhtikuussa esimerkiksi Belgian keskuspankin pääjohtaja Pierre Wunch peräänkuulutti Financial Timesissä julkisten alijäämien pienentämistä Euroopassa, jotta inflaatio saataisiin kuriin.¹

Talouslehti Economist² povasi vastikään Yhdysvaltoihin jopa seitsemän prosentin alijäämiä vielä 2020-luvulla ja varoittaa vaarattoman velan haaveiluista myös Euroopassa. Velkajarrut kirskuvat.

Suomi kuuluu edelleen länsimaissa velkaantumisen keskisarjaan. Mutta verrokkimaihin nähden niin Suomen  nykyinen velkataso kuin ennustetut alijäämätkin ovat aivan toista luokkaa. Esimerkiksi Irlannin, Hollannin, Tanskan ja Ruotsin finanssipolitiikka on ollut johdonmukaisesti varovaisempaa ja velkaisuus vähäisempää – pitkälti niiden lähihistorian oppien ansiosta (Begg ym., 2023).

2010-luvulla Irlanti kärsi massiivisesta julkisen talouden kriisistä ja Hollanti joutui vuosiksi EU:n korjausohjelmaan. Tanskan julkinen talous kärsi kroonistuneista alijäämistä 1990–2000-luvuilla ja asuntokuplan puhkeamisesta finanssikriisissä. Ruotsissa puolestaan murehditaan edelleen 1990-luvun alun kriisiä, jonka mukanaan tuomat politiikkavirheet tiedostetaan siellä Suomea paremmin.

Verrokkimaat opettavat, että julkisen sektorin velkaantuminen voi johtaa hankaliin ongelmiin Suomen kaltaisessa maassa, jossa julkisen sektorin rooli on suuri. Myös työkalupakki velkaantumisen korjaamiseksi on rajallinen. Siinä missä monissa velkamaissa on vielä mahdollisuuksia verotuksen tuntuvaan kiristämiseen, Suomi ja sen verrokit ovat jo nyt veronkeruun kärkimaita.

Poliittinen väittely toki kuuluu demokratiaan. Mutta ehkäpä suomalainen finanssipolitiikka olisi vähemmän tempoilevaa, jos ymmärrystä sen reunaehdoista selkeytettäisiin. Toimiva ratkaisumalli voisi olla säännöllinen pitkän aikavälin kestävyystavoitteisiin perustuva julkisen talouden arviointi kuten Ruotsissa ja Tanskassa (Begg ym., 2023).

Julkisen talouden kestävyyden näkeminen osana laajempaa kestävyystavoitteiden kokonaisuutta ja toisaalta ymmärrys siitä, että velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, voisi tuoda malttia ja johdonmukaisuutta keskusteluun ja harjoitettuun politiikkaan.

Kirjallisuutta

Keränen, Henri & Kuusi, Tero (26.1.2016). “The EU’s Fiscal Targets and Their Economic Impact in Finland”. ETLA Working Papers No 33. http://pub.etla.fi/ETLA-Working-Papers-33.pdf

Begg, Iain, Kuusi, Tero & Kylliäinen, Olavi (11.4.2023). “Five Countries, Five Models – A Comparison of Fiscal Frameworks and Lessons for Finland”. ETLA Working Papers No 102. http://pub.etla.fi/ETLA-Working-Papers-102.pdf

[1] https://www.ft.com/content/e3e4b0bd-fc57-4e22-9bd0-b20f4da5d7fe

[2] https://www.economist.com/leaders/2023/05/04/governments-are-living-in-a-fiscal-fantasyland