Talouskasvun ankeus selittyy ikärakenteen vanhenemisella jopa enemmän kuin tuottavuuden hidastumisella. Tarvitsemme lisää maahanmuuttajia sekä julkisen talouden että elintason näkökulmista, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Aki Kangasharju.
Suomen talous on voinut pitkään huonosti, mutta asiaa voi tarkastella valoisaltakin puolelta. Elintasomme ei ole laskenut, vaikka ikääntyminen on ollut voimakasta. Työikäisten osuus väestöstä pienentyi vuosina 2008–2022 noin seitsemän prosenttia, mutta elintason bkt/asukas -suhde on silti vuoden 2008 tasolla.
Ikärakenteen vanheneminen on suoraan pois elintasosta, koska bkt/asukas -suhteen muutos on likimain sama asia kuin ikärakenteen (työikäiset/asukkaat), työpanoksen (tunnit/työikäiset) ja tuottavuuden (bkt/työtunnit) muutokset yhteen laskettuna (siniset pylväät kuviossa 1).
Talous ylsi nollakasvuun, koska tuottavuuden nousu ja työikäisten työnteon lisääntyminen kompensoivat ikääntymisen vaikutuksen. Jos ikärakenteen vanhenemisen lisäksi nämä muut talouskasvun tekijät olisivat jääneet vuoden 2008 tasolle, elintasomme olisi nyt siis 7 prosenttia pienempi kuin 2008.
Miten hyvä elintasomme olisikaan, ellei ikääntymistä olisi ollut lainkaan? Vastaus on, että tietyin oletuksin noin 9 prosenttia nykyistä korkeampi.
Ensimmäinen oletus on, että ikääntymisen välttäminen ei vaikuta siihen, miten työtunnit suhteessa työikäisiin ja toimialojen omat tuottavuudet ovat kehittyneet. Tällöin molemmat tekijät ovat nostaneet suomalaisten elintasoa yhteensä tuon 7 prosenttiyksikköä.
Lisäksi täytyy tehdä oletus siitä, mihin yksityisistä sosiaali- ja terveyspalveluista ja julkiselta sektorilta ”vapautuvat” työtunnit olisivat siirtyneet, ellei niitä ikääntymisen välttämisen vuoksi olisi siellä tarvittukaan. Oletan seuraavassa, että ne olisivat syntyneet muille toimialoille toteutuneiden työtuntien suhteessa. Talouden rakenne olisi siis kehittynyt ikääntymisen välttämistä lukuun ottamatta toteutuneen kaltaisesti.
Toisin sanoen tässä skenaariossa työvoimaa ei siirry tuottavilta ja tuottavuutta nostaneilta aloilta hitaan tuottavuuden hoivan aloille. Se olisi nostanut elintasoa lähes 2 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2022.
Yhteen laskien Suomen talous olisi kasvanut noin 9 prosenttiyksikköä toteutunutta enemmän vuosina 2008–2022 (oranssit pylväät kuviossa 1). Se on monikymmenkertainen toteutuneeseen kasvuun verrattuna, vaikka vuotta kohti kasvu ei vielä kokonaiseen prosenttiin ylläkään.
Onko ikääntymisen vaikutus iso vaiko pieni? Vastaamiseen tarvitaan oletus siitä, miten tuottavuus olisi kasvanut ilman 2010-luvun rakenteellisia ongelmiamme kilpailukyvyssä yleensä ja erityisesti sähköteknisessä teollisuudessa ja metsäsektorilla.
Jos oletetaan, että ikärakenteen nuorena säilymisen lisäksi tuottavuus olisi kasvanut kuten muissa Pohjoismaissa keskimäärin, elintasomme olisi noin 15 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2008 (harmaat pylväät kuviossa 1). Muutkin Pohjoismaat tosin ikääntyivät jonkin verran, joten ikääntymisen välttäviin Pohjoismaihin verrattuna kasvuero olisi ollut ehkä 14 % (keltaiset pylväät kuviossa 1).
Laskelma viittaa siihen, että väestön ikääntymisen vaikutus elintasoon on suuri. Laskelmissa ikääntymisen välttäminen nostaa elintasoa enemmän kuin tuottavuuden yltäminen muiden Pohjoismaiden vauhtiin. Ikääntyminen selittää kasvun hidastumisesta yli puolet, noin 60 %. Loppu selittyy rakenneongelmilla sekä sillä, että ongelmiin ei osattu reagoida ajoissa.
Poliitikoille laskelma osoittaa sen, että ikärakenteen vanhenemista vastaan kannattaa taistella paitsi julkisen talouden tervehdyttämisen myös talouskasvun piristymisen vuoksi. Maahanmuuttoa tarvitaan lisääntyvään työvoimatarpeeseen sekä hoiva-aloille että nopean tuottavuuskasvun toimialoille.
Suomessa kokoaikaisten palkansaajien työllisyysaste on jo pohjoismaista huippua, mutta osa-aikaisia meillä on vielä muita vähemmän (kuvio 2). Tämä tarkoittaa, että kotimaisista reserveistä meillä ei ole enää paljoa ammennettavaa muuhun kuin osa-aikaisen työllisyyden lisäämiseen.
Taloutemme tarvitsee myös lisää kokoaikaisia työllisiä. Niitä löytyy ulkomailta.
