Julkisen talouden säästöjen ulottamisesta työeläkkeisiin väännetään parhaillaan kättä. Eläkejärjestelmän edustajat puolustavat odotusten mukaisesti järjestelmän koskemattomuutta, vaikka indeksinipistys olisi reilu ja tehokas tapa jakaa säästövastuuta. Keskustelu jäädytyksen vaikutuksista valtiontalouteen keskittyy sekin oudosti valtion omiin eläkemenoihin ja verotulomenetyksiin, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Tarmo Valkonen.
Työeläkeindeksin jäädytys tarkoittaa sitä, että eläkkeiden indeksikorotus jätetään tekemättä. Jos tätä ei kompensoida myöhemmin suuremmilla korotuksilla, vaikutus eläkemenoon ja -maksuun jää pysyväksi. Indeksikorotukset voidaan jättää tekemättä yhtenä tai useampana vuotena ja jälkimmäisessä tapauksessa vaikutus kertautuu. Jos halutaan ottaa nykyiset työikäiset mukaan eläkemenoleikkaukseen, voidaan indeksijäädytys ulottaa koskemaan myös palkkakerrointa, joka vaikuttaa siihen, miten ansaittu eläkeoikeus kasvaa vuodesta toiseen ennen kuin se maksetaan eläkkeenä.
Indeksikorotusten lisäksi eläkemenoa voidaan pienentää karttumasäännöillä, kuten poistamalla eläkkeen karttuminen palkattomilta jaksoilta. Tämän sinänsä perustellun toimen vaikutukset tulevat kuitenkin varsin pitkän ajan kuluttua, eikä se koske nykyisiä eläkeläisiä. Välittömän eläkkeiden jäädytyksen yksi keskeinen perustelu onkin, että työeläkettä nauttivat jäävät muutoin säästöjen ulkopuolelle, vaikka samaan aikaan perusturvan varassa oleviltakin leikataan. Kysymys on siten välittömän vaikuttavuuden lisäksi reiluudesta.
Keskustelua jäädytyksen vaikutuksista julkiseen talouteen ovat hämmentäneet puheenvuorot, joissa on otettu esille vain valtion suorat eläkemenot ja työeläkkeiden kasvun hidastumisesta johtuvat verotulomenetykset.
Valtio rahoittaa suoraan omien työntekijöidensä eläkemenoja ja osallistuu yrittäjien eläkemenojen rahoitukseen valtion osuuden kautta. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet valtion mittavat vastuut julkisten palveluiden rahoituksesta. Sosiaalivakuutusmaksut ovat mukana kuntien peruspalveluiden hintaindeksissä. Työeläkemaksujen lasku vaikuttaa siten valtiolta kunnille menevään rahamäärään. Vielä suurempi säästövaikutus tulee valtion ja hyvinvointialueiden välisestä rahaliikenteestä: valtio rahoittaa lähes koko julkisten sote-palveluiden tuotannon ja samalla siihen liittyvät työeläkevakuutusmaksut.
Osa valtiontalouden vaikutuksista tulee verotuksen kautta, mutta niiden yhteenlasketut vaikutukset eivät ole todennäköisesti kovin suuria. Työeläkkeet ovat verotettavaa tuloa ja indeksikorotuksen jättäminen tekemättä vähentää sitä kautta verokertymää. Toisaalta työeläkemaksut ovat verovähenteiset: työnantajamaksut yhteisöveroasteen mukaan ja työntekijämaksut palkansaajien marginaaliveroasteen mukaan. Laskettaessa tuloverovaikutuksia yhteen valtio todennäköisesti hyötyy, koska eläkeläisistä suuri osa on matalan verotuksen piirissä.
Toinen mahdollinen verovaikutus tulee kulutusverojen kautta. Indeksien jäädytys pienentää eläkeläisten ostovoimaa, mutta lisää sitä työikäisille, koska maksut laskevat. Kun tiedetään eläkeläisten olevan säästäväisiä, isoja muutoksia kulutusverojen tuottoon ei ole odotettavissa.
Suomea sitovat EU:n alijäämäsäännöt, ja olemme rikkomassa niitä. Työeläkemenojen kasvun hidastamisella olisi myönteisiä vaikutuksia julkisen talouden tasapainoon. Maksujen alentaminen mahdollistaisi lisäksi muun verotuksen kiristämisen ilman, että kokonaisveroaste nousisi. Jos kulutusverojen korotuksen verotulovaikutuksia halutaan tehostaa, työeläkeindeksin jäädytys toimisi hyvin myös tässä tarkoituksessa.
Indeksijäädytys ei ole ainoa tapa ulottaa säästöjä myös työeläkeläisiin. Työeläkemenojen suuruuden vuoksi se kuitenkin pienentäisi tehokkaasti julkisia menoja ja olisi perusturvan leikkauksiin verrattuna oikeudenmukainen. On vaikea nähdä, miksi se ei voisi olla mukana seuraavalla säästökierroksella.
