Julkisuudessa on kritisoitu sosiaalisen median yritysten nettovarallisuuden kasvattamista holding-yhtiöillä. Jos tähän yksityiskohtaan halutaan puuttua, se voidaan tehdä verotuksen yritysjärjestelysäännöksiä uudistamalla. Listaamattoman osakeyhtiön osinkoverotusta ei tämän vuoksi tarvitse muuttaa. Sitä kannattaa kehittää kahdella muulla tavalla, kirjoittavat Etla-kolumnissaan veroasiantuntijat Olli Ropponen ja Emmiliina Kujanpää.
Suomessa on eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa ansiotuloja ja pääomatuloja verotetaan eri tavalla. Listaamattoman yhtiön omistaja voi sijoittaa toimintaansa kahdenlaista panosta: työtä ja pääomaa. Tästä syystä yritystoiminnan tuotot jaetaan verotuksessa kahteen osaan.
Osa tuotoista katsotaan korvaukseksi pääomalle, ja siitä maksetaan pääomatuloveroa. Mitä enemmän yritykseen on sijoitettu pääomaa, sitä suurempi määrä osingoista luetaan korvaukseksi pääomalle. Toinen osa on korvausta työlle ja sitä verotetaan normaalisti ansiotulona.
Julkisessa keskustelussa myös pääomatulo-osingon verotusta verrataan joskus palkan verotukseen, vaikka palkkaan rinnastuvat oikeasti ansiotulo-osingot.
Pääomatulo-osinko on tuottoa yrittäjän sijoittamalle pääomalle. Siksi sitä on syytä verrata muuhun pääomatulon verotukseen, esimerkiksi riskittömän pankkitalletuksen korkotuoton verotukseen (30 % tai 34 %).
Pääomatulo-osinkojen verotusta huojennetaan niin, että sen verotaakka on alimmillaan 26 % yrityksen veronalaisesta voitosta yhteisövero huomioon ottaen, eli jonkin verran pankkitalletuksen tuoton verotusta kevyemmin. Linjaus on järkevä.
Yrityksen pääoma eli nettovarallisuus on käytännössä omistajan varoja, joihin liittyy yrittäjäriski. Riski on suuri siksi, että yrittäjä voi saada osinkoa vain, jos yritys onnistuu tekemään voittoa. Yrittäjä voi myös aidosti menettää sijoittamansa pääoman. Listaamattoman yrityksen omistajan verotaakka huomioi tätä riskiä.
Jos verotaakka ei olisi kevyempi, järjestelmä kannustaisi makuuttamaan varoja pankkitileillä yrittäjätoiminnan sijaan. Silloin verotuotot ja työpaikat jäisivät syntymättä Suomeen.
Riskillisen toiminnan tuottojen verotaakan ei tulisi koskaan ylittää riskittömän tuoton verotaakkaa. Valitettavasti näin kuitenkin on niiltä osin kuin pääomatulo-osinko ylittää 150 000 euroa – kun yläraja saavutetaan, verotaakka nousee yli 43 prosenttiin.
Epäkohta voitaisiin korjata poistamalla 150 000 euron raja. Vaihtoehtoisesti näiden osinkojen veronalaista osuutta tulisi voimakkaasti laskea 85 prosentista.
Verotus vääristää aina talouden toimijoiden käyttäytymistä. Hyvän verojärjestelmän periaatteiden mukaisesti vääristymän tulisi olla mahdollisimman pieni. Niin sanotut normaalituotot pitäisi vapauttaa osinkoverosta kokonaan, kuten aikanaan olikin.
Tätä kautta päästäisiin lähemmäs vääristämätöntä ja tehokasta verotusta.
Poliittisesti ja empiirisesti vaikea seikka taitaa kuitenkin olla se, mikä on normaalituottojen taso. Korkotason nousu on pienentänyt painetta nykyisen kahdeksan prosentin normaalituoton muutoksille.
Osinkoverojärjestelmän rakenne on perustelluilla kantimilla. Jos yksityiskohtiin halutaan puuttua, keskeisiä perusteltuja muutoksia olisivat esimerkiksi 150 000 euron rajan poistaminen tai osinkoveron poistaminen pääomatulo-osuudelta.
Some-vaikuttajien verotuksen muuttaminen ei edellytä osinkoverojärjestelmän vaan yritysjärjestelysäännösten uudistamista.
Lisätietoja:
Johtava veroasiantuntija Emmiliina Kujanpää, EVA, p. 040 768 0621, emmiliina.kujanpaa@eva.fi
