Vuonna 2023 toimintansa aloittava uusi hallitus on suurien haasteiden edessä. Suomen talouden rakenteita on uudistettava samalla, kun julkista taloutta on sopeutettava, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Tero Kuusi.
Ensi vuonna toimeen pitäisi ryhtyä. Talouden rakenteita on uudistettava samalla, kun julkista taloutta on sopeutettava. Sopeuttamisen lykkääminen vain kasvattaa velkaa ja sen aiheuttamia riskejä. Vuodesta 2016 jatkunut jokavuotinen elvyttäminen on saatava loppumaan niin, että vuodesta 2009 jatkunut velkaantuminen saataisiin vihdoin taitettua.
Suomi on selvinnyt 1990-luvun jälkeen ilman akuuttia julkisen talouden rahoituskriisiä, eikä kukaan halua sellaista uudelleen kokea. Poliittinen tahto sopeutukseen on heräilemässä, mutta monet talouden ongelmat koettelevat päättäväisyyttä.
Muissa pienissä avotalouksissa, kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Irlannissa, kriisien muistot ovat pitäneet finanssipolitiikkaa kurinalaisena. Tavoitteet julkisen talouden puskureiden osalta ovat olleet kunnianhimoisempia kuin Suomessa ja talouksien haavoittuvuus tunnistetaan.
Mahtaako olla niin, että Suomi on unohtanut 1990-luvun kriisin trauman? Varsin vähän siitä nyt ainakin puhutaan.
Tukea sopeutuksiin saadaan vuonna 2023 paitsi kotimaisista, myös EU:n finanssipolitiikan säännöistä, joita nyt kiireellä uudistetaan. Selkeyttämistä ja järkevöittämistä tarvitaankin. Totuus lienee kuitenkin, että mitkään säännöt eivät pakota muutokseen ilman riittävää poliittista painetta. Ainakin ensi vuonna vaalit pitävät elvytyksen päällä. Ehkä säännöistä on apua vuoden 2024 budjetin laatijoille.
Siksi tarvitaan myös kärkkäitä finanssipolitiikan vahtikoiria, joiden haukut tuovat budjettilipsumiset ja niiden seuraukset päivänvaloon. Kollega Irlannista kertoi, että siellä joka toinen finanssipolitiikkaa käsittelevä lehtijuttu pitää sisällään kommentin riippumattomalta valvojalta. Luku on suuntaa antava, mutta jättää pohtimaan, voisiko vahtikoirien roolia Suomessa edelleen kasvattaa.
Mutta mitä politiikassa pitäisi sitten tehdä? Etla on syksyn mittaan esittänyt omia ehdotuksiaan paitsi Muistiona, myös lausuntoina. Toiveena on edesauttaa kasvua mm. kannustimia parantamalla, tuotekehitystuilla, koulutuspanostuksilla, maahanmuuton edistämisellä ja kustannuskilpailukyvystä huolehtimisella.
Vastapainoksi tarvitaan fiksumpaa julkisten menojen käyttöä. Varsin monet VM:n virkamiesten paketin toimet ovat tuttuja jo aiemmista Etlan suosituksista. Vuonna 2023 käydään toivottavasti runsasta ja raikkaasti kriittistä keskustelua hyvinvointivaltion erilaisista ”pyhistä lehmistä”.
Totuus on, että Suomessa tuetaan monilla tavoin yhteiskunnan hyväosaisia valtion piikkiin. Viimeaikaisen esimerkit heikosti kohdennetuista energiatuista ovat vain jäävuoren huippu. Suomi tarjoaa myös muun muassa halpaa koulutusta huippuammatteihin, aikuiskoulutustukia vailla selvää tarkoitusta, ja alennettuja ALV-verokantoja esimerkiksi ruoalle riippumatta siitä, miten tärkeitä alennukset ostajalle ovat.
Omat ongelmansa aiheuttavat myös sääntely ja velvoitteiden lisääntyminen.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla. Soten hoitajamitoitukset näyttävät kääntyvän tarkoitustaan vastaan, kun ratkaisuja resurssipulaan haetaan osastoja sulkemalla.
Tiedolla johtamista tarvitaan muutoksen tueksi. Vuonna 2023 tutkimusyhteisöltä tarvitaan entistäkin toimintalähtöisempää otetta, jotta politiikkaa voidaan analyyseillä tukea konkreettisesti järkevämpään suuntaan. Tarvittavat aineistot eivät saa hautautua maksumuurien ja käyttölupajonojen taakse.
