Arvonlisäveron kielteisiä vaikutuksia tulonjakoon liioitellaan

Suhtautuminen arvonlisäveron korottamiseen jakaa puolueita. Puolueet, jotka vastustavat arvonlisäveron korottamista, perustelevat kantaansa usein toteamalla, että arvonlisäveron korottaminen kiristäisi pienituloisten verotusta enemmän kuin suurituloisten.

Tälle näkemykselle löytyy arvovaltaista tukea Hetemäen verotyöryhmän raportissa esitetyistä laskelmista. Ne näyttäisivät vahvistavan, että arvonlisäveron korotus on voimakkaasti regressiivinen toimenpide, eli se pienentää pienituloisten käytettävissä olevia tuloja suhteellisesti ottaen selvästi enemmän kuin suurituloisten. Kalevi Sorsa -säätiön 6.4. julkistama suurimpien puolueiden vero-ohjelmien tulonjakovaikutuksia arvioiva raportti päätyy samaan johtopäätökseen.

Mainitut laskelmat perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimusaineistoon. Aineiston perusteella kahteen alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien kotitalouksien keskimääräinen kulutus ylittää selvästi niiden käytettävissä olevat tulot. Koska pienituloiset kuluttavat enemmän kuin ansaitsevat, he maksavat kulutusveroja tuloihin suhteutettuna enemmän kuin suurituloiset, jotka kuluttavat vain osan käytettävissä olevista tuloistaan. Vastaavasti arvonlisäveron nostaminen kasvattaa pienituloisimpien verotaakkaa enemmän kuin suurituloisten, kun verotaakan muutos suhteutetaan tuloihin.

Näitä laskelmia tulkittaessa on syytä korostaa, että niissä arvioidaan verotuksen muutoksia suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin vuositasolla. Esimerkiksi pieni- tai suurituloisiksi luokitellaan siten ihmiset tai kotitaloudet, joiden tulot ovat tietyn vuoden aikana pienet tai suuret.

Vuosituloihin perustuva tarkastelu antaa kuitenkin varsin puutteellisen kuvan verotuksen vaikutuksista taloudellisen hyvinvoinnin jakautumiseen, sillä ihmisten tulot vaihtelevat elinkaaren mittaan. Esimerkiksi niistä ihmisistä, jotka kuuluivat suurituloisimpaan kymmenykseen vuonna 1995, noin kolmannes oli samassa ryhmässä vuonna 2009. Ihmiset myös tasoittavat kulutustaan yli elinkaaren säästämällä, varallisuuttaan purkamalla ja lainaamalla.

Se, että kulutustutkimuksen mukaan pienituloiset kuluttavat enemmän kuin ansaitsevat, voi osittain selittyä esimerkiksi sillä, että pienituloiset opiskelijat rahoittavat osan kulutuksestaan opintolainalla. (Toinen syy lienee se, että aineisto ei todellisuudessa kata kaikkia tuloja.) Gradua vaille valmis oikeustieteen opiskelija, jonka voi olettaa pian ansaitsevan reilusti enemmän kuin suomalainen keskipalkka, ei silti kuulu siihen ryhmään ihmisiä, joiden elintasosta meidän pitäisi olla eniten huolissamme. Toisaalta ihmiset, jotka ovat vuodesta toiseen pienituloisia, tuskin onnistuvat jatkuvasti kuluttamaan enemmän kuin ansaitsevat.

Parempi tapa tarkastella tuloeroja perustuu elinkaarituloihin. Elinkaarituloista ja -kulutuksesta ei tietenkään ole käytettävissä vastaavaa aineistoa kuin vuosituloista ja -kulutuksesta. On kuitenkin selvää, että jos verotuksen tulonjakovaikutuksia tarkasteltaisiin elinkaaritulojen perusteella, arvonlisäveron nostamisen kielteiset tulonjakovaikutukset näyttäisivät ainakin selvästi pienemmiltä kuin vuositulojen perusteella arvioitaessa. Tämä johtuu siitä, että tulotasosta riippumatta ihmiset yleensä kuluttavat suurin piirtein saman osuuden elinkaarituloistaan.

Kuvitellaan yksinkertaisuuden vuoksi maailma, jossa ei saada eikä jätetä perintöjä lainkaan. Tällöin ihmisten elinkaarikulutus vastaa tarkalleen heidän käytettävissä olevaa elinkaarituloaan (jos sivuutamme mahdollisuuden, että ihminen kuolee velkaisena). Arvonlisäveron korottaminen kiristäisi siis kaikkien ihmisten verotusta elinkaarituloihin suhteutettuna tasan yhtä paljon.

Perinnöt toki mutkistavat asiaa, sillä niiden vuoksi elinkaaritulot eivät välttämättä vastaa elinkaarikulutusta. Kulutusverot voi välttää jättämällä perinnön. Toisaalta kuluttamatta jätettyjä elinkaarituloja verotetaan ensin perintöverolla ja lopulta myös perinnönsaajan maksamien kulutusverojen kautta.

Kannattaa myös huomata, että arvonlisävero kohdistuu myös kulutukseen, joka rahoitetaan purkamalla kertynyttä varallisuutta. Tältä osin arvonlisäveron korottaminen kohdistuu erityisesti ihmisiin, joilla on paljon varallisuutta suhteessa tuloihin. Edellä mainitut laskelmat jättävät tämänkin vaikutuksen huomioimatta.

Niku Määttänen