Fiscal rules seek to limit the tendency of governments to run deficits, to steer them towards countercyclical and sustainable long-term fiscal policy. In a monetary union, a sovereign debt crisis caused by over-indebtedness of a member state can cause negative externalities to other member states. EU fiscal rules aim at containing these debt-related externalities by ensuring debt sustainability in each member country. The creation of effective but contingent common fiscal rules in Europe has proved to be a difficult task. The result is a complex framework that does not guide Member State’s fiscal policy as intended. Experts supporting reform emphasize debt sustainability instead of thresholds to be reached within a certain time frame, country-specificity, expenditure ceilings, that rely on an observable indicator, as the main operational rule and a greater role for national independent fiscal institutions. In addition to these improvements, the Commission’s orientations of November 2022 outline a new process, where each Member State would negotiate its own 4-year fiscal-structural plan with the Commission. New sanctions and stricter enforcement are foreseen to improve political commitment. While the framework would be simpler, the increasing country specificity would lead to more fragmented fiscal policy in Europe and would be a move away from fiscal rules towards standards. An important implication for the national framework is related to the bilateral negotiations, which would require a clear vision of the fiscal and structural policies the Government would be committing to for the following four years.
Finanssipolitiikan säännöt pyrkivät rajoittamaan hallitusten taipumusta alijäämiin, ja ohjaamaan finanssipolitiikkaa pitkällä aikavälillä kestävään suuntaan. Valuuttaunionissa yhden maan velkaantumisella voi olla haitallisia vaikutuksia muihin jäsenmaihin. Siksi EU:n finanssipolitiikan säännöillä pyritään viime kädessä turvaamaan jäsenmaiden velkakestävyys. Käytännössä on vaikea laatia sääntöjä, jotka rajoittavat riittävästi, mutta jättävät tarvittavaa finanssipoliittista liikkumavaraa. Ajan myötä EU:n sääntökehikosta on tullut monimutkainen ja heikosti jäsenmaita ohjaava. Sääntökehikon uudistamiseksi on ehdotettu velkakestävyyden korostamista numeeristen raja-arvojen sijaan, maakohtaisuutta, velkaantumisen vähentämistä nousukausien vastasyklisellä finanssipolitiikalla, havaittaviin muuttujiin perustuvaa operationaalista tavoitetta sekä suurempaa roolia kansallisille finanssipolitiikan valvojille. Näiden elementtien lisäksi komission marraskuussa 2022 julkaisemat suuntaviivat muuttaisivat sääntelyyn liittyvää prosessia. Kukin jäsenmaa neuvottelisi oman nelivuotisen rakenne- ja finanssipoliittisen suunnitelmansa komission kanssa, ja sitoutuisi sen toimeenpanoon tiukemman ohjauksen ja uudenlaisten sanktioiden uhalla. Maakohtaisuuden lisääminen ehdotetusti johtaisi hajautuneempaan finanssipolitiikkaan, ja olisi askel säännöistä kohti finanssipolitiikan standardeja EU:ssa. Ehdotus yksinkertaistaisi EU:n finanssipolitiikan kehikkoa monilta osin. Kansalliseen finanssi-politiikan kehikkoon vaikuttaisi erityisesti muutos prosessissa, jossa jäsenmaalla on oltava neuvotteluvalmius komission kanssa ja näkemys siitä, millaiseen finanssi- ja rakennepolitiikkaan sitoutua neljäksi vuodeksi.
Arkadiankatu 23 B
00100 HELSINKI
Vaihde ja vastaanotto avoinna arkisin klo 8.30–15:30.
+358 (09) 609 900