Hyvinvointivaltion tulonsiirto- ja palvelujärjestelmät tulisi rakentaa siten, että ne voidaan ylläpitää myös odotettua huonomman kehityksen toteutuessa. On vältettävä riskiä, että eläkelupauksia tai muita sukupolvet ylittäviä sitoumuksia joudutaan muuttamaan antamatta ihmisille aikaa sopeutua. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten varovaisuusperiaate toteutuu hyvinvointivaltiomme rahoituksessa. Tutkimuksessa arvioidaan, että työeläkemaksuihin liittyvä epävarmuus syö eläkejärjestelmän uskottavuutta. Jos joudumme tilanteeseen, jossa maksu uhkaa nousta hyvin korkeaksi, on luultavaa, että etuuksia tullaan leikkaamaan. Ongelma on, että nykyjärjestelmässä tällaisia muutoksia on hyvin vaikea ennakoida. Tutkimuksessa esitetään esimerkkejä maksukattomallista, jolla korkeilta maksuilta voidaan välttyä.
