Etlan arvio hallitusohjelmasta:
Petteri Orpon hallitukselle koituu epäkiitollinen tehtävä palauttaa Suomi muista pohjoismaista poikkeavalta velkaantumisen harharetkeltä. Tehtävä olisi piirun verran helpompi, jos kansainvälinen talous olisi uomissaan. Sellaista ylellisyyttä uudella hallituksella ei ole kuitenkaan käytettävissä.
Yksittäisen uudistuksen talousvaikutuksia on vaikea arvioida tarkasti. Siksi on hyvä, että ohjelmassa on paljon samaan suuntaan vaikuttavia toimia. Parasta on työllisyyttä kohentavien toimien kirjo. Valtiovarainministeriö arvioi niiden tuovan 80 000 uutta työllistä. Kokonaisuudessaan pyritään ylioptimistisesti 100 000 työllisen lisäykseen tilanteessa, jossa maailmantalouden kasvunäkymä on heikko ja työllisyys on jo valmiiksi korkeimmillaan sitten vuoden 1990 ylikuumentumisen.
Uusia työllisiä etsitään etenkin kannustinloukkuja purkamalla. Ansiosidonnaisen porrastuksen ohella päivärahaa kerryttävän työssäolon ehtoja kiristetään ja lapsikorotuksia leikataan. Perusturvan uudistuksessa tukiviidakosta pyritään kohti kannustavampaa yleistukea. Ihmisiä kannustetaan myös jatkamaan työuriaan entistä pidempään.
Etla osoitti alkuvuodesta 2022, että Suomessa on reilusti yli 100 000 ihmistä kannustinloukuissa ja ehdotti ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoon lyhennystä. Hallitus purkaa kannustinloukkuja jopa 40 000 henkilön verran, mutta ei niinkään lyhennä ansiosidonnaista vaan porrastaa sitä. Porrastus lisää työllisyyttä siinä missä lyhennyskin.
Suomi tarvitsee paljon myös uusia käsipareja maailmalta. Humanitaariseen maahanmuuttoon tulee selkeitä rajoituksia, mutta hallitus onneksi osoittaa parempaa ymmärrystä työperäistä maahanmuuttoa kohtaan. Maahanmuuton tiukennuksista ei saa tulla estettä Suomen kipeästi kaipaaman lisätyövoiman saatavuudelle.
Uutta työtä luodaan lisäämällä tutkimus- ja kehittämispanoksia. Tavoitteessa ei kuitenkaan onnistuta ilman uusia tekijöitä. Siksi on hyvä, että koulutus jää käytännössä leikkausten ulkopuolelle – etenkin, kun huomioidaan, että osa t&k-rahoituksesta läikkyy myös koulutukseen. Koulutukseen olisi toki voinut satsata enemmänkin. Säästöt painottuvat aikuiskoulutukseen, joka on Etlankin tutkimuksissa havaittu tehottomaksi.
Tutkimus- ja kehittämistoimintaa lukuun ottamatta investointipaketti vaikuttaa hieman epämääräiseltä. Lupaprosessien sujuvoittamista ja byrokratian purkamista on luvattu aiemminkin. Myöskään ministeriörajat ylittävän ”investointinyrkin” kyky koordinoida toimintaa aikaisempaa tehokkaammin kuulostaa toiveajattelulta ennen kuin näyttöä konkreettisista edistysaskeleista saadaan. Tarvetta koordinaatiolle kuitenkin on, etenkin vihreissä investoinneissa. Puhtaan sähkön tuotantokapasiteettia ollaan rakentamassa enemmän kuin verkon kapasiteetti ehtii siirtämään ja energian käyttäjät tarvitsevat.
Hallitus aikoo rahoittaa investointiohjelmansa edellisten hallitusten tavoin valtion omaisuuden myynnillä. Valtiolla on Suomessa paljon myytävää, mutta tulos jää miinukselle, jos myynnistä saatavat varat sijoitetaan tuottamattomasti. Silmänkääntötemppuihin ei ole varaa.
Sikäli kun toimet kiihdyttävät vihreitä investointeja, politiikka on suositeltavaa. Mukana on kuitenkin esimerkiksi sellaisia raidehankkeita, joista tutkimus ei pysty osoittamaan hyötyjä. Turun ja Helsingin välille suunniteltu niin sanottu tunnin juna olisi toteutuessaan kannattamaton investointi. Harvaan asutun maan autokanta on sähköistymässä muutenkin, joten raideverkoston uudelleen linjaaminen vaikuttaa liian kalliilta operaatiolta.
Hallituksen puolustukseksi on kuitenkin todettava, että raidehankkeet niin Turun suuntaan kuin muuallekin taitavat painottua uusien raidelinjausten sijaan olemassa olevan verkon pienempiin parannuksiin ja korjauksiin. Se on uusia linjauksia tuottavampi tapa toteuttaa raidehankkeita.
Uutta työtä halutaan luoda myös yrittäjyyteen panostamalla. Lupakäytäntöjen sujuvoittaminen ja muu byrokratian purkaminen on tervetullutta, mutta kilpailun avaamisessa olisi voitu olla paljon kunnianhimoisempiakin. Apteekkien avaaminen kilpailulle toisi yhteiskunnallisia säästöjä, mutta hallitusohjelmassa luvataan vain vapauttaa apteekkien määrä- ja sijaintisääntelyä valikoiduilla alueilla erittelemättä alueita sen tarkemmin.
Mitään jättipottia yrittäjyyteen ei ole tulossa, sillä ohjelmassa ei puututa yhteisöveroon. Työrauhan ja työsuhteiden ehtoihin suunnitellut muutokset kuitenkin auttavat yrittäjyyttä ja sitä kautta myös työllisyyttä.
Suomessa on jo toimiva yhteistoimintalaki, joka sallii yrityksille joukkoirtisanomiset pahassa tilanteessa. Tähän saakka yksilötason irtisanomiset ovat sen sijaan olleet niin vaikeita, että se on vähentänyt rekrytointeja. Ohjelmaan kirjattu linjaus siitä, että valtakunnansovittelijalta ei voida saada yleistä linjaa korkeampia korotuksia auttaa toisaalta vientivetoisen palkkamallin vakiintumista, mutta voi myös jähmettää nykyiset palkkaerot pysyviksi.
Hallitusohjelman suorat menosopeutukset kohdistuvat sosiaaliturvaan sekä sosiaali- ja terveysalalle. Suurimmassa sopeutuskohteessa, sote-alalla, menojen sopeuttaminen pyritään tekemään ennen kaikkea toimintaa tehostamalla. Siihen onkin varaa. Hyvinvointialueiden rahoitus on tosin yleiskatteellista, joten valtio voi lähinnä leikata rahoituksen kokonaismäärää ja toivoa sen tuovan tehokkaampaa toteutusta.
Sosiaaliturvan leikkaukset tehdään niin, että vähäosaisimmilta, eli toimeentulotuen ja kansaneläkkeen saajilta, ei pienennetä inflaatiolta suojaavia indeksikorotuksia. Toimeentulotukeen ja sosiaalitukiin on tulossa kuitenkin vastikkeellisuutta lisääviä ehtoja. Tältä osin tuloerot voivat kasvaa, sillä kansaneläkkeellä elävät eivät ole työmarkkinoilla ja toimeentulotuen saajissa on paljon työkyvyttömiä. Tällöin leikkauksia on vaikea paikata työnteolla. Hallituksen koko politiikan vaikutus tuloeroihin riippuu kuitenkin siitä, kuinka paljon nyt työttömänä ja työvoiman ulkopuolella olevat työllistyvät.
Rahallinen kannustaminen olisi pitänyt kohdistaa voimakkaammin ansiosidonnaisen saajiin, joilla on edellytyksiä työllistyä. Sen sijaan toimeentuloturvan saajat työllistyvät heikommin ja todennäköisemmin köyhtyvät mahdollisten leikkausten seurauksena. Siksi onkin tärkeää, että hallitus pystyy samaan aikaan leikkausten kanssa vähentämään syrjäytymistä. Siihen pyritään muun muassa parantamalla nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuutta.
Julkisen talouden sopeutus tehdään tutkimussuositusten mukaisesti menoilla eikä veroilla, jotta velkaantuminen pienenee pysyvästi. Myös verotuksen painopistettä siirretään taloustutkijoiden suositusten mukaisesti tuloveroista kiinteistöihin ja kulutukseen. Arvonlisäverotuksen poikkeuksia pienenetään ja haittaveroja sekä kiinteistöveroa korotetaan.
Hallitus on kuunnellut tutkijoiden viestiä useissa kohdin, mutta välillä tutkimustuloksia on käytetty valikoidusti. Esimerkiksi työllisyysasteen nostoon vaikuttavista toimista on jätetty käyttämättä opintojen pituuden ja perhevapaiden muuttaminen. Samoin maahanmuuton vaikeuttaminen on ongelmallista sekä työvoimapulan että kansainvälisen solidaarisuuden näkökulmasta eikä se ole linjassa tutkimusten kanssa.
Menoleikkauksista jätettiin pois työeläkkeiden indeksijäädytys, mikä on outo valinta, koska sen toteutuksella olisi voitu välttää jäädytyksiä pienituloisempiin kohdistuvissa etuuksissa.
Työllisyyttä pyritään lisäämään myös siten, että alle vuoden mittaiset määräaikaisuudet eivät enää tarvitse perusteluja. Tällekään toimelle tosin ei löydy tutkimuksellista tukea.
Kokonaisuutena hallitusohjelma luotsaa Suomea oikeaan suuntaan, kohti velkaantumisen pysähtymistä ja talouskasvun käynnistymistä. Tie tavoitteisiin on kuitenkin epävarma. Toivoa sopii, että riittävä osuus hallituksen suunnitelmista myös toteutuu.
Etlan arvion hallitusohjelmasta ovat kirjoittaneet toimitusjohtaja Aki Kangasharju, tutkimusjohtaja Tero Kuusi ja ennustepäällikkö Päivi Puonti.
