Yritysten määräaikaista kustannustukea koskevan lain (508/2020) muuttamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriölle aiheesta VN/2629/2021

Lausunto koskien yritysten määräaikaista kustannustukea koskevan lain (508/2020) muuttamisesta.

  1. Yleisiä näkökohtia

Yritysten COVID-19-tukia myönnetään säätelyn ja kuluttajien käyttäytymisen heikentämän kysynnän aiheuttamien menetysten kompensointiin. Tuki on perusteltu lähtökohtaisesti kannattavan yritystoiminnan pitämiseksi hengissä kriisin yli. Tuen kriteerinä käytetään liikevaihdon laskua. Mittari on sikäli ongelmallinen, että liikevaihdon muutoksen vaikutus eri toimialojen kannattavuuteen on erilainen välipanoskäytön ja kiinteiden kustannusten erisuuruisten kustannusosuuksien vuoksi, jolloin liikevaihdon yhteys voittoon vaihtelee toimialoittain. Erityyppisissä yrityksissä toiminnan aloitus uudelleen vaatii myös eri määrän pääomaa. Liikevaihdon muutokseen liittyvä vertailu tuottaa myös oman haasteensa, koska suora vertailu tukikauden ja vertailukauden liikevaihtojen välillä ei huomioi sitä, että joidenkin toimialojen tuotteiden ja palvelujen kysyntä on vähentynyt jo ennen koronakriisiä, mikä vääristää tuen saamisen perusteita. Lisäksi mahdollisuus tuen harkinnanvaraisesta myöntämisestä voi johtaa samanlaisten toimijoiden erilaiseen kohteluun, vaikka tuen myöntämisen perusteet tulisi lähtökohtaisesti olla tasapuoliset ja läpinäkyvät. Nämä asiat pitäisi huomioida tukipäätöksissä.

  1. Tukikauden ajankohta

Tukikauden ajankohdaksi esitetään 1.11.2020-28.2.2021 ja vertailuajankohdaksi 1.11.2019-29.2.2020. Kustannustuen tukiajan jatkaminen vaikuttaa perustellulta COVID-19-pandemiasta seuraavien säätelyn ja kuluttajien käyttäytymisen heikentämän kysynnän aiheuttamien menetysten jatkuessa alkuvuonna 2021. Kun koronakriisin syvyydestä ja pituudesta on edelleen suurta epävarmuutta eivätkä rokotteet ole vielä tuoneet suurta muutosta, on perusteltua jatkaa kustannustukea nimenomaan jaksoittain. Samalla on annettava selkeä signaali siitä, että tukea jatketaan kriisin jatkuessa, mutta ei yhtään pitempään.

Ehdotettu vertailu tukikauden (1.11.2020-28.2.2021) ja vertailukauden (1.11.2019-29.2.2020) liikevaihtojen välillä tuottaa oman haasteensa. Huolimatta siitä, että vertailu tukikauden ja vertailukauden välillä huomioi liikevaihdon vaihtelun vuodenajan mukaan, se ei kuitenkaan huomioi sitä, että joidenkin toimialojen tuotteiden ja palvelujen kysyntä oli vähentynyt jo ennen koronakriisiä. Ehdotetulle vertailulle perustuva tuki osuukin epätarkasti nousu- ja laskusuhdanteiden aikana, samoin kasvavien ja taantuvien toimialojen (ml. auringonlaskutoimialat) kohdalla. Tarkempi arvio, ja näin myös paremmin kohdentuva kustannustuki, muodostuisi ottamalla huomioon mahdolliset ennen koronakriisiä havaitut trendit liikevaihdossa. Mittaamalla sitä, kuinka paljon enemmän liikevaihto pienentyi vertailukauden ja tukikauden välillä (ajanjaksojen 1.11.2019-29.2.2020 ja 1.11.2020-28.2.2021 välillä), kuin mitä se pienentyi ennen koronakriisiä (esimerkiksi ajanjaksojen 1.11.2018-28.2.2019 ja 1.11.2019-29.2.2020 välillä), voitaisiin tuen määräytymisessä huomioida jo ennen kriisiä havaitut muutokset. Näin muodostettuun arvioon perustuva kustannustuki kohdentuisi aiempaa tarkemmin.

  1. Kustannustuen myöntämisen yleiset edellytykset

Toimialoihin liittyvät periaatteet on hyvä säilyttää mallissa (toimiala kuuluu kustannustuen piiriin, jos toimialan liikevaihto on kuussa X vähintään 10 % pienempi kuin vertailuajanjaksolla). Jo nyt tiedetään (viime vuoden liikevaihtotietojen sekä Kansantalouden tilinpidon perusteella), että koronapandemian vaikutus kohdistuu voimakkaasti tietyille toimialoille, kun taas jotkin toimialat saattavat jopa hyötyä pandemia-ajasta.

Mahdollisuus tuen harkinnanvaraisesta myöntämisestä voi johtaa samanlaisten toimijoiden erilaiseen kohteluun, vaikka tuen myöntämisen perusteet tulisi lähtökohtaisesti olla tasapuoliset ja läpinäkyvät. Esitykseen sisältyvä harkinnanvaraisuus herättääkin kysymyksen siitä, kuinka varmistetaan samanlaisten yritysten samanlainen kohtelu. Selkeiden kriteerien valossa tapahtuva tuen jakaminen tarjoaisi luotettavamman pohjan yhdenmukaiselle kohtelulle tuen jakamisessa. Harkinnanvaraisuudesta aiheutuu myös lisää hallinnollisia kustannuksia.

Tuen yleiseksi edellytykseksi esitetään voimassa olevaa y-tunnusta. Rajaus herättää kysymyksen siitä, kuinka taataan, ettei samanlaista toimintaa tueta eri tavoin sen mukaan, harjoitetaanko toimintaa yrityksen kautta, jolla on y-tunnuksen vai muulla tavoin.

  1. Kustannustuen määräytymisen perusteet: liikevaihtoraja, kustannusten enimmäismäärä ja joustamattomat kustannukset

Liikevaihtorajaan (30 %), tuen enimmäismäärään (1 000 000 euroa) ja joustamattomien kustannusten rajauksiin liittyvät valinnat ovat kustannustukeen liittyviä yksityiskohtia, joiden puolesta tai vastaan ei voida esittää täsmällisiä taloustieteeseen tai suhdannetilanteeseen perustuvia argumentteja. Rajauksien valintojen osalta on kuitenkin pyrittävä pitäytymään tukien jakamiseen liittyvissä perusperiaatteissa, erityisesti niistä seuraavissa hyödyissä ja niistä aiheutuvissa haitoissa. Lisääntyvien menojen lisäksi tuen jakamiseen liittyy aina riski markkinoita vääristävästä vaikutuksesta, joka johtaa resurssien ei-tehokkaaseen käyttöön ja pienempään hyvinvointiin.  Ei ole syytä tukea yrityksiä, joiden elinkelpoisuus on keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä kyseenalainen, sillä se vie resursseja (työtä ja pääomaa) tehokkaammasta käytöstä toisaalla. Tässä yhteydessä voidaan myös muistuttaa julkisten menojen lisäämiseen vaihtoehtoisesta käytöstä. Eli on hyvä kysyä, olisiko julkisen sektorin antama raha tehokkaammassa ja enemmän hyvinvointia lisäävässä käytössä jossain toisessa kohteessa. Keskeinen hankaluus puntaroinnissa on se, että ei ole tiedossa kuinka paljon tuet todellisuudessa auttavat yrityksiä, esimerkiksi kuinka paljon vähemmän yrityksiä menee konkurssiin pelkästään kustannustukien vuoksi.

  1. Kustannustuen laskentakaava

Laskentakaavan avulla pyritään lähtökohtaisesti määrittämään se, kuinka suureen kustannustukeen yritys on oikeutettu. Ehdotettu 2000 euron kustannustuen maksaminen, vaikka laskentakaavan mukaan määräytyvä määrä olisi pienempi, ei tästä näkökulmasta vaikuta perustellulta. Alarajojen käytölle on joissain tapauksissa perusteluna se, että sillä vältetään hallinnollisia kustannuksia. Nyt samat laskelmat ja muut toimenpiteet joudutaan tekemään, vaikka maksettaisiin laskentakaavan mukaisesti määräytyvä määrä, joten tästäkään näkökulmasta ehdotettu alaraja ei vaikuta perustellulta. Sen sijaan epäselvää on kuinka laajalle joukolle tämä 2000 euron raja tulisi määrääväksi tekijäksi ja tätä kautta se, kuinka paljon siitä aiheutuisi lisäkustannuksia. Lisäksi, jos pienituloista halutaan tukea muista kuin koronaan liittyvistä syistä, siihen on olemassa suorempia ja tehokkaampia tapoja.