Monikansallisten konsernien voittojen verottamisessa on havaittu hankaluuksia. Digitaalisiin palveluihin liittyvien toimintojen osalta keskeinen hankaluus liittyy erityisesti siihen, että näistä toiminnoista saatavien voittojen verotusoikeus ei välttämättä kohdistu sille maalle, jossa toimintaa harjoitetaan ja arvoa muodostuu. Ongelma kumpuaa erityisesti siitä, että digitaalisia palveluja tarjoavat toimijat voivat käydä kauppaa myös paikassa, jossa eivät fyysisesti ole. Pilari 1 pyrkii ratkaisemaan tätä kohdentumisongelmaa pyrkimällä samalla pääsemään eroon kansallisista digitaaliseen toimintaan kohdistuvista veroista.
Pilari 1:n Amount A koskee konsernien voittojen verotusoikeuden osittaista uudelleenallokaatiota maiden rajojen yli. Lain piiriin kuuluisivat aluksi 20 mrd.€ (oikaistun) liikevaihtokynnyksen ylittävät konsernit, 7 vuoden päästä sopimuksen voimaantulosta 10 mrd.€ kynnyksen ylittävät. Uudelleenallokoitavaksi tulisivat (osittain) konsernin oikaistut voitot (ennen veroja) siltä osin kuin ne ylittävät 10 prosenttia oikaistuista tuotoista (kannattavuuskynnys 10 %). Näin muodostuvasta jäännösvoitosta Amount A:han laskettava voitto olisi 25 prosenttia. Lisäksi ehtona allokaation piiriin kuulumiselle vaaditaan riittävä yhteys konserniyrityksen sijaintimaahan (vähintään 1 M€ oikaistuja tuloja alueelta; 250 000 €, jos maan BKT alle 40 mrd.€). Veropohjan jakaminen maiden välillä perustuisi keskeisesti siihen, missä hyödykkeiden loppukuluttajat tai alustan käyttäjät sijaitsevat. Ehdotus tulisi voimaan, jos vähintään 30 valtiota maata, joissa on yhteensä alarajan ylittävä määrä emoyhtiöitä, allekirjoittaa sopimuksen.
Keskeisenä perusteluna veropohjien uudelleenallokaatiolle esitetään liiketoimintojen digitalisoitumista. Myös OECD:n BEPS-hankkeen Action 1 pyrki puuttumaan juuri tähän ja sen voidaankin nähdä toimineen liikkeellepanevana voimana myös nykyiselle Pilari 1 esitykselle. Keskeisenä erona nykyisessä Pilari 1 esityksessä havaitaan uudelleenallokaation koskevan myös muita kuin digitaalisia palveluita tarjoavia yrityksiä. Näille perustelut veropohjan uudelleenjakamiselle ovat huomattavasti hatarammat kuin digitaalisia palveluita tarjoaville yrityksille. (Näitä muita yrityksiä on myös huomattavasti enemmän.) Erityisesti herää kysymys siitä, mikä on peruste verotusoikeuden uudelleenjaolle sellaisen yrityksen kohdalla, joka harjoittaa perinteistä liiketoimintaa paikan päällä.
Esityksessä tulon katsotaan lähtökohtaisesti syntyneen siellä missä loppukuluttaja tai alustan käyttäjä sijaitsee. Tämä tarkoittaa sitä, että veropohjat kohdentuvat aiempaa enemmän suurempiin maihin, joissa kuluttajia ja käyttäjiä on enemmän. Lisäksi ei ole lainkaan selvää, että yritystoiminnasta muodostuvien voittojen taustalla oleva lisäarvon muodostuminen tapahtuisi kuluttajan toiminnan seurauksena, yhtä hyvin tai pikemminkin yritysten innovaatiotoiminnan ja niiden muun toiminnan seurauksena.
Suomen verotuottojen osalta reformissa puhutaan esitettyjen laskelmien tulosten perusteella (OECD:n laskentatyökalu ja VH:n laskelmat) joidenkin kymmenien miljoonien eurojen vuosittaisista lisätuotoista. Ropponen ym. (2023a,b) puolestaan arvioivat, ettei reformi aiheuttaisi verotuottomuutoksia Suomelle. Samaan aikaan se aiheuttaa hallinnollisia kustannuksia niin verohallinnolle kahden järjestelmän ylläpidosta kuin yrityksille uusien laskentasääntöjen mukaisesta raportoinnista. Verohallinnon kustannuksia mitataan aluksi miljoonissa euroissa, alkukustannusten jälkeen sadoissa tuhansissa euroissa, yrityksille mahdollisesti huomattavastikin suuremmissa luvuissa. Kustannukset lisäksi kasvavat siinä vaiheessa, kun liikevaihtoraja laskee 10 miljardiin euroon (ja mahdollisesti joskus tätäkin alemmas), koska useampi konserniyritys tulee uuden lainsäädännön piiriin.
Samaan aikaan etenevä Pilari 2-esitys muuttaa sekä yritysten voitonsiirtokannusteita että reaalisten toimintojen sijoittelun kannusteita. Tämä muuttaa tilannetta nykyisestä ja näin myös verotuottoarvioita, jotka perustuvat staattisille laskelmille ja nykyjärjestelmälle. Jos Pilari 1:n implikoimalle veropohjien uudelleenjaolle on ylipäätään perusteita, olisiko syytä odottaa ainakin siihen asti, että nähdään mitä Pilari 2:n muutokset tuovat tullessaan?
Euroopan Unionin tasolla on etenemässä samaan aikaan myös BEFIT-reformi. Se kohdistuu osittain samoihin yrityksiin ja osittain samoihin veropohjiin (voitot tai residuaalivoitot) kuin tässä ehdotettu reformi. Tämä herättää väistämättä kysymyksen siitä, kuinka hyvin nämä sopivat yhteen. Ja myös sen, kumpi on ensisijainen sääntö molempien ollessa voimassa. Ilman hyvää yhteensopivuutta voi olla myös vaara, että yritysten voittoja verotettaisiin kahteen kertaan.
Muille kuin digitaalista toimintaa harjoittaville yrityksille perustelut niiden voittojen veropohjien jakamisesta uudelleen maiden välillä ovat huomattavasti heikommat. Epäselvää on myös se, kuinka hyvin kuluttajien sijainnit määrittävät arvon muodostusta, jota sittemmin yhteisöverolla verotetaan. Lisäksi käynnissä olevat veroehdotukset herättävät kysymyksen siitä, kuinka ne sopivat yhteen nyt esitetyn reformin kanssa ja kuinka ne muuttavat tämän verotuottoarvioita.
Ropponen, Olli, Marika Viertola, Seppo Kari ja Tarmo Valkonen (2023a): Suomalaiset yritykset kansainvälisten veroreformien pyörteissä, Etla Raportti 138
Ropponen, Olli, Marika Viertola, Seppo Kari ja Tarmo Valkonen (2023b): The Devil Is in the Details – Suomalaiset yritykset kansainvälisten veroreformien pyörteissä, Etla Muistio 120
