Lausuntopyyntö koskee Euroopan Komission 12.9.2023 antamia yritysverotukseen liittyviä ehdotuksia neuvoston direktiiveiksi koskien 1) yritysten tuloverokehystä Euroopassa (BEFIT), 2) pk-yritysten kotipaikkaan perustuvaa verotusjärjestelmää sekä 3) siirtohinnoittelusääntöjä.
Monikansallisten konsernien voittojen verottamisessa on havaittu hankaluuksia. Euroopassa näitä voittoja verotetaan 27 erillisellä verolainsäädännöllä, joiden yhteensovittamisesta seuraa muun muassa kilpailun vääristymistä yritysten välillä, verotuksen epävarmuutta, hallinnollisia kustannuksia sekä maiden välisiä veroriitoja.
BEFIT-ehdotus sisältää yhteiset laskentasäännöt yritysten verotettavien voittojen laskemiseen, näiden voittojen yhdistämiseen konsernitasolla sekä yhdistetyn veropohjan jakamiseen konsernin yritysten kesken. Konsernitasoisen veropohjan jakaminen määrittää myös verotulojen jakautumista maiden kesken. Ehdotus on pakollinen suurille (yli €750M kokonaisliikevaihdon) konserneille, pienemmille vapaaehtoinen. Lisäksi ehdotuksen mukaisesti laskettu veropohja voisi muodostaa pohjan EU:n uudelle omalle verolle. Ehdotuksen pyrkimyksenä on yksinkertaistaa yhteisöverotusta luomalla yhdet yhtenäiset säännöt sisämarkkinoille ja tätä kautta edesauttaa talouskasvua ja kannustaa investoimaan. BEFIT-ehdotus korvaa aiemman C(C)CTB-ehdotuksen.
Pieniin ja keskisuuriin (pk) yrityksiin liittyvä direktiiviesitys ehdottaa pk-yritysten ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen verotuksen muuttamista. Ehdotuksen mukaan toisessa EU-jäsenmaassa sijaitsevan kiinteän toimipaikan veropohjan laskentasääntöinä noudatettaisiin pääkonttorin sijaintimaan laskentasääntöjä. Veroaste puolestaan määräytyisi kiinteän toimipaikan sijaintimaan mukaisesti. Pk-yrityksille riittäisi näin asioida yhden veroviranomaisen kanssa, mikä pienentäisi niiden hallinnollisia kustannuksia ja tätä kautta madaltaisi niiden kynnystä harjoittaa toimintaansa maiden rajojen yli. Yksinkertaistettua menettelyä esitetään juuri pk-yrityksille, joiden hallinnollisten kustannusten on havaittu olevan liikevaihtoon suhteutettuna moninkertaiset verrattuna suuriin yrityksiin.
Siirtohinnoitteluun liittyvä ehdotus esittelee useita toimia, joiden avulla pyritään vastaamaan EU-maiden siirtohinnoittelun tulkintoihin ja toimeenpanoon liittyviin eroavaisuuksiin. Eroavaisuudet johtuvat osaltaan siitä, että siirtohinnoittelusäännösten pohjana toimivat OECD:n säännöt eivät tarjoa sitovia instrumentteja. Siirtohinnoittelusääntöjä ehdotetaan yhtenäistettävän EU-alueella sisällyttämällä markkinaehtoperiaate unionin oikeuteen, harmonisoimalla keskeisiä siirtohinnoittelusääntöjä, selventämällä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asemaa sekä tekemällä toimia, joilla mahdollistetaan yhteisten sitovien siirtohinnoittelusääntöjen luominen tulevaisuudessa. Pyrkimyksenä ehdotuksella on tuoda oikeusvarmuutta ja pienentämää riskiä joutua oikeusriitoihin.
BEFIT
Yritysten tuloverotukseen liittyvien laskentasääntöjen yhtenäistäminen vaikuttaa olevan perusteltua toteuttaa Euroopan tasolla siitä syystä, että ongelman juurisyy on eri verojärjestelmien yhteensovittamisessa, jota yksikään Euroopan Unionin jäsenmaa ei yksipuolisilla omilla toimillaan kykene ratkaisemaan (nk. subsidiariteetti-periaatteen mukaista). Konsernitasoisen yhteisen veropohjan muodostamiselle ja sen jakamiselle konsernin yritysten kesken vaikuttaa sen sijaan olevan vähemmän perustetta.
Keskeinen peruste yhteisen veropohjan laskemiselle vaikuttaa olevan hallinnollisten kustannusten pieneneminen sitä kautta, että konsernin emoyhtiön tarvitsee asioida vain yhden verottajan kanssa. Toinen vaikuttaa olevan verotulojen tuominen Euroopan Unionin omiin varoihin. Veropohjan allokoinnille konsernin yritysten kesken vaikuttaa olevan kaikista vähiten kunnollisia perusteluja.
Aiemmissa yhteisen yritysverojärjestelmän (Pilari 1) ehdotuksissa veropohjien uudelleenjakoa on perusteltu muun muassa digitaalisia palveluita tarjoavien yritysten veropohjien kohdentumisen hankaluuksilla. Taustalla on ollut pyrkimys kohdentaa yrityksen voittojen verotusoikeus tarkemmin sille maalle, jossa toimintaa harjoitetaan. Digitaalisten palveluiden kohdalla verotusoikeuden kohdentaminen kohtaa erityisiä hankaluuksia, koska palvelun tarjoaja voi käydä kauppaa myös paikassa, jossa se ei fyysisesti ole. Nykyisessä ehdotuksessa ei kuitenkaan rajoituta digitaalisia palveluita tarjoaviin yrityksiin. Siinä missä digitaalisia palveluita tarjoavien konsernien voittojen verotusoikeuksien uudelleen jakamiselle on selkeämmät perusteet, muiden yritysten osalta perusteet ovat huomattavasti hatarammat. Erityisesti herää kysymys siitä, mikä on peruste verotusoikeuden uudelleenjaolle sellaisen yrityksen kohdalla, joka harjoittaa perinteistä liiketoimintaa paikan päällä.
Verrattuna OECD:n Pilari 1-ehdotukseen BEFIT-ehdotuksessa poiketaan myös siinä, että yritysten kaikki voitot uudelleenallokoidaan, ei ainoastaan niin kutsutut ylivoitot. Tähänkään ei tunnuta esiteltävän selkeää perustetta. Ehdotus poikkeaa myös liikevaihtorajan osalta Pilari 1:stä, jossa rajana on 20 mrd.€ (ks. Ropponen 2023). Ehdotuksessa raja on huomattavasti matalampi, 750M€. Myös tämän kohdan perustelut näyttäytyvät kevyinä. Liikevaihtorajaan liittyen keskeistä on tunnistaa se, että vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia riippuen siitä, kuinka tämä raja on täsmälleen valittu (ks. Ropponen ym. 2023a,b). Raja voi myös muuttua myöhemmin.
Siirtymäajanjaksoksi ehdotetaan aikaväliä 7/2028-6/2035, jona aikana verotuotot allokoitaisiin konsernin yritysten välillä niiden verotettavien tulojen osuuksien suhteissa. Tämän jälkeen (tai mahdollisuuksien mukaan jo tänä aikana) pyrkimyksenä on siirtyä kohti pysyvää jakomekanismia, joka voisi perustua jonkinlaiseen jakokaavaan. Kansallisesta näkökulmasta on syytä kiinnittää huomiota, että jakokaavan yksityiskohdat voivat vaikuttaa suurestikin Suomeen kohdistuviin veropohjiin ja tätä kautta myös verotuottoihin. On esimerkiksi mahdollista, että jakokaavaan ilmaantuu vastaavia elementtejä kuin oli aiemmin C(C)CTB-esityksessä (Kauppinen ja Ropponen 2020), jonka BEFIT-esitys korvaa.
Ehdotus jättää veroasteen kansallisesti päätettäväksi, kuitenkin sillä rajoituksella, että sen perusteella muodostuva efektiivinen veroaste (ETR) ei alita 15 prosenttia (jotta minimiveroastedirektiivin kanssa linjassa). Yhteiset säännöt kuitenkin rajoittavat maakohtaisten tukien käyttämistä. Tämä voi olla kansallisesti kiinnostava ja pohdittava näkökohta.
Liikevaihtorajan alapuolelle jääville konserneille osallistuminen on vapaaehtoista. Tästä seuraa se, että vain niillä konserneilla on kannustin liittyä vapaaehtoisesti, joilla verokohtelu kevenee muutoksen seurauksena, konsernitason tappiontasauksen mahdollisuus huomioon ottaen. Tämä pienentää verotuottoja. Vapaaehtoisuuden seurauksena käyttöön tulee myös yhtäaikaisesti kaksi järjestelmää (nykyinen ja uusi), mikä lisää hallinnollisia kustannuksia.
Hyvien perustelujen näkökulmasta BEFIT-ehdotus herättää väistämättä kysymyksen siitä, riittäisikö veropohjan laskentasääntöjen yhdistäminen. Se on huomattavasti paremmin perusteltu kuin konsernitasoisen yhteisen veropohjan laskeminen ja sen jakaminen konsernin yritysten kesken.
Pk-yritysten kiinteiden toimipaikkojen veropohjalaskenta
Ehdotuksen pyrkimyksenä on madaltaa kynnystä yritysten toiminnan laajenemiselle pääkonttorin sijaintimaan ulkopuolelle. Pk-yritysten ulkomaisille kiinteille toimipaikoille ehdotettujen veropohjien yhteisten laskentasääntöjen muodostamisen kautta pk-yrityksille riittäisi asioida niiden kiinteiden toimipaikkojen osalta yhden veroviranomaisen kanssa. Lisäksi veropohjalaskenta tapahtuisi pääkonttorin sijaintimaan säännöillä, mikä myös pienentäisi niiden hallinnollisia kustannuksia. Nämä kustannukset ovat voineet aiemmin rajoittaa yritysten laajentumista ulkomaille. Ehdotuksen mukaisesti lasketut veropohjat tulevat verotettavaksi yrityksen kiinteän toimipaikan sijaintimaassa.
Yksinkertaistettu menettely on perusteltua nimenomaan pk-yritysten kohdalla, joiden hallinnollisten kustannusten on havaittu olevan suhteellisesti moninkertainen verrattuna suuriin yrityksiin. Muutos on myös perusteltua toteuttaa laajemmalla (Euroopan) tasolla, koska yksittäisellä jäsenmaalla ei ole mahdollisuutta omilla yksipuolisilla päätöksillään toteuttaa vastaavaa uudistusta. Kansallisesta näkökulmasta on kuitenkin syytä pohtia myös sitä, kuinka paljon verotuotot muuttuisivat reformin seurauksena.
Siirtohinnoittelusäännökset
Siirtohinnoittelusäännöksiin liittyvien muutostarpeiden taustalla vaikuttaa se, että OECD:n siirtohinnoittelusäännöt eivät muodosta sitovaa säännöstöä. Tästä puolestaan seuraa eroavaisuuksia näiden sääntöjen tulkinnoissa ja täytäntöönpanossa maiden välillä. Eroja muodostuu jo määritelmien osalta, kuten etuyhteydessä olevien yritysten määrittelyssä. Eroista kumpuaa edelleen hankaluuksia: verotuksen mutkikkuutta, epätasapuolisia kilpailuasetelmia ja verotuksen epävarmuutta. Näistä puolestaan seuraa yritysten voitonsiirtoa, oikeustapauksia ja sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Ehdotuksen kautta pyritään vähentämään havaittuja hankaluuksia, mitä kautta seuraa tehokkuushyötyjä. Ehdotus vaikuttaa olevan perusteltu.
Yhteisten laskentasääntöjen muodostaminen vaikuttaa olevan perusteltua niin BEFIT-ehdotuksen kuin pk-yrityksiin liittyvän direktiivin osalta. Samoin siirtohinnoitteluun liittyvän direktiivin toimet vaikuttavat perustelluilta. Sen sijaan BEFIT-ehdotuksessa esitetylle konsernitasoisen yhteisen veropohjan muodostamiselle ja sen jakamiselle konsernin yritysten kesken vaikuttaa olevan vähemmän perustetta.
Kauppinen, Ilpo ja Olli Ropponen (2020): Yritysveropohjan harmonisointi (CCCTB) ja Suomen yhteisöverotuotto, VATT Tutkimukset 190
Ropponen, Olli (2023): 20 miljardin euron suuruinen sisäänheittotuote? Etla kolumni 14.7.2023. https://www.etla.fi/ajankohtaista/kolumnit/20-miljardin-euron-suuruinen-sisaanheittotuote/
Ropponen, Olli, Marika Viertola, Seppo Kari ja Tarmo Valkonen (2023a): Suomalaiset yritykset kansainvälisten veroreformien pyörteissä, Etla Raportti 138
Ropponen, Olli, Marika Viertola, Seppo Kari ja Tarmo Valkonen (2023b): The Devil Is in the Details – Suomalaiset yritykset kansainvälisten veroreformien pyörteissä, Etla Muistio 120
