Daron, miten demokratia pelastetaan?

Demokratiat ovat heikossa hapessa, ja teknologinen kehitys on antamassa lisää aseita diktaattoreille. Maailman viitatuin taloustieteilijä Daron Acemoglu tulee ensi viikolla Suomeen luennoimaan vapaan demokratian menestysedellytyksistä. Viesti Suomen uudelle eduskunnalle on selkeä. Meidän on parannettava omaa päätöksentekokykyämme.

Demokratiat ovat heikossa hapessa. Freedom House -organisaation keräämän aineiston mukaan autoritaarisuus on lisääntynyt maailmassa jo 13 perättäisenä vuotena. Yhdysvaltalaisen Center for Individualism -organisaation mukaan vapaiden demokratioiden osuus maailman taloudesta on vajonnut 2000-luvun kuluessa puolesta kolmannekseen. Samalla diktatuurien osuus taloudesta on noussut demokratioiden rinnalle yhtä suureksi. Tällä menolla vapauden aikakausi uhkaa jäädä historiaan.

Maailman arvostetuin taloustieteilijä, Daron Acemoglu, tulee ensi viikolla Suomeen ja Etlaan kertomaan ehdoista, joilla vapaa demokratia kestää diktatuurien rynnistyksen.

Hänen mukaansa olennaista on löytää vallan tasapaino valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Ilman valtiota kansakunnat sortuvat eri intressiryhmien riitoihin. Liian vahva valtio puolestaan johtaa kansan vapauden rajoituksiin.

On erityisen mielenkiintoista kuulla Daronin näkemykset demokratioiden tulevaisuudesta digitalisoituvassa maailmassa. Voisi kuvitella, että kansalaisten monitoroinnin helpottuminen antaa vahvan aseen despooteille. Kiinalla on jo käytössään kasvotunnistuksen teknologia. Maassa myös kehitetään omanlaistaan sosiaalista tilinpitoa, jossa kansalaisille annetaan pisteitä käytöksen perusteella. Leirikomennus odottaa, jos tili on tarpeeksi miinuksella.

Vahvoiksi ehtineet demokratiat ovat osittain kehitykseltä suojassa. Vallan tasapaino voi kuitenkin järkkyä muutenkin kuin valtion ylivaltaan. Jos politiikka johtaa jonkin kansanosan tyytymättömyyteen, populismin nousu voi johtaa pahimmillaan tasapainon järkkymiseen. Brexit-kansanäänestyksen aikaansaama poliittinen kriisi Britanniassa on tästä hyvä esimerkki.

Yhdysvalloissa näkyy samanlaista huojuntaa. Levitsky ja Ziblatt (2018) osoittavat tuoreessa kirjassaan ”How democracies die”, mitkä ovat demokratian loppumisen tyypilliset askelmerkit silloin, kun diktatuuri ei ota valtaa armeijan avulla. Vaaleilla valittu vallanhaluinen johtaja tyypillisesti väittää vastapuolen yrittäneen peukaloida vaaleja, uhkaa vastustajiaan voimatoimilla, kyseenalaistaa toimivat instituutiot ja ihailee väkivaltaa yleisesti.

Tässä mielessä Donald Trumpin kommentit vaalien yhteydessä ovat kuvaavia. Hän väitti vaaleja peukaloiduksi (rigged elections) ja halusi Hillary Clintonin vankilaan (lock her up). Vaalien jälkeen hän jätti Charlottesvillen rotumellakoiden valkoihoiset huligaanit tuomitsematta. Ihan viime aikoina hän on sanonut Yhdysvaltain keskuspankin johtajan tulleen hulluksi, koska ei ole laskenut korkoja talousnäkymien hiivuttua.

Pohjoismainen demokratia on onneksi muita vahvempaa tekoa, sillä suuri hyvinvointiyhteiskunta vähentää huono-osaisten kansanosien tyytymättömyyttä ja siten tarvetta monitorointiin ja kontrollointiin. Täysin huolettomia emme voi olla mekään, sillä taloudellinen epävarmuus tunnetusti lisää suvaitsemattomuutta ja ääriajatusten suosiota.

Siksi Suomen on palautettava päätöksenteon kykynsä. Muuten seuraavankin talousshokin korjaaminen vie liian paljon aikaa, mikä lisää populismin kasvualustaa. Etenkin perustuslain tulkintaongelmista on päästävä irti. Vaikka perustuslaki toisaalta turvaa demokratiaa, Suomessa sen tulkintatraditio estää tärkeiden uudistusten aikaansaamisen. Ongelma on myös koko ajan pahenemassa, sillä puoluekartan muuttuminen kolmen suuren dominoinnista viiden keskisuuren puolueen taisteluksi vaikeuttaa yhteisen sävelen löytymistä ilman perustuslain tulkintaongelmiakin.