Pahin on ohi, mutta jakovaraa ei ole

Maailmantalouden tilanne on kohentunut alkuvuoden aikana. Se ei kuitenkaan tarkoita jakovaraa Suomen julkiseen talouteen tai kilpailukykysopimuksen kompensointia tulevalla palkkakierroksella.

Maailmantalouden suhdanne on vakiintumassa synkän vuodenvaihteen jälkeen. Vaikeuksien taustalla olleen teollisuustuotannon näkymät eivät enää heikkene, ja kotimaiset palvelusektorit ovat pitäneet pintansa kansainvälisen talouden synkkyydestä huolimatta.

Osakemarkkinat ovat jopa kolkutelleet ennätyksiä Yhdysvalloissa, ja Euroopassa yritysten luottoriskit ovat vähentyneet. Maailmankaupan kasvukaan ei enää heikkene, ainakaan kehittyneessä maailmassa. Myös alkuvuoden talouskasvu on ollut odotuksia nopeampaa.

Käänteen taustalla on ennen kaikkea Kiinan elvytys, mutta myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa on rahapolitiikan ohjeistus kääntynyt pehmeämmäksi ja finanssipolitiikka on ollut elvyttävää. Poliittisella rintamalla kauppaneuvottelut ovat olleet viime syksyä sopuisammat ainakin aivan viime päiviin saakka.

Hyvät uutiset eivät tarkoita sitä, että Suomen tekeillä oleva hallitus saisi ensimmäiseen budjettiinsa jakovaraa, tai että tulevalla palkkakierroksella olisi mahdollisuus kiky-kompensaatioihin.

Vaalitaisto voitettiin syyttämällä edellistä hallitusta kurjistavasta politiikasta. Hallitus sai kuitenkin aikaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa 45 000 uutta työpaikkaa, joista valtaosa on täysipäiväisiä ja pysyviä. Työmarkkinoilla työntekijöiden turva on maailman parasta ja tuloerot ovat Suomessa edelleen maailman pienimpiä. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot asukasta kohti ovat jo yli finanssikriisin tason, mutta koko bruttokansantuote ei ole.

Näyttää ennemminkin siltä, että emme ole tehneet tarpeeksi. Tässä tilanteessa meillä ei ole syytä purkaa edellisen hallituksen päätöksiä, saati kompensoida kärsineitä osapuolia. Meillä ei ole myöskään siihen varaa.

Kone- ja laiteinvestoinnit sekä tutkimus- ja kehitystoiminta ovat edelleen lamassa. Vientikilpailukyky parani kiky-sopimuksen myötä, mutta nyt paraneminen on pysähtynyt. Kehitys on huolestuttava, sillä hyvä hintakilpailukyky on selvästi tehokkaampi ja helpompi työllisyyden parantaja kuin vaikeat työmarkkinoiden rakenneuudistukset.

Kestävyysvajeen hoitaminen edellyttää suoraa sopeuttamista jopa 5 miljardilla eurolla, ellei uusi hallitusohjelma kerro, miten sote-uudistukselle kaavailtu kolmen miljardin euron säästö saataisiin aikaan muilla keinoin.

Lisäksi maailmantalouden tilanne on hauras. Presidentti Trumpin retoriikka näyttää uudelleen kiristyvän sitä mukaan, kun kansainvälinen suhdanne kirkastuu. Samaan aikaan Yhdysvaltojen oma suhdanne on heikkenemässä viime vuoden veronalennusten ja finanssipoliittisen elvytyksen vaikutusten heikentyessä. Lisäksi Kiinan elvytysvara on rajallinen, keltaliivit ovat edelleen Pariisin kaduilla, eikä Brexit-päätöstä ole lähiaikoina tulossa. Jos Euroopan teollisuuden heikkous ei kohta hellitä, vaimeus voi levitä palvelusektorillekin.

Talouspolitiikan pitäisi olla vastasyklistä. Suomeen on syntynyt merkillinen tarve tehdä politiikkaa juuri päinvastoin. Jos sorrumme nyt jakovaran lumoihin, meidän on jälleen kiristettävä talouspolitiikkaa seuraavassa taantumassa.