Julkisia menoja ja tehtäviä lisätään, vaikka rahaa ei ole. Kehysmenettelystä luopuminen, EU:n budjettisääntöjen tulossa oleva joustavoittaminen ja nollakorot ennakoivat huolestuttavan velkaantumisen vain jatkuvan, kirjoittaa Aki Kangasharju Etla-kolumnissaan.
Tutkimus löytää vahvaa näyttöä siitä, että julkisia menoja on merkittävästi helpompi lisätä kuin vähentää (Rogoff ym. 2019). Menojen lisäys omalle äänestäjäkunnalle tarpeellisiin kohteisiin lisää kannatusta enemmän kuin sen rahoittamisesta kaikille veronmaksajille koituva mielipaha sitä vähentää.
Menoleikkaukset ovat vaikeita samasta syystä. Ja kukapa haluaisi esiintyä sinänsä tarpeellisten hyvinvointimenojen leikkaajana?
Viime keväänä nähtiin ilmiöstä havainnollinen näytelmä, joka syntyi oppositiopuolue kokoomuksen moitittua hallitusta velanotosta. Päähallituspuolueesta tivattiin useaan kertaan kokoomukselta listaa, keneltä he sydämettömät sitten leikkaisivat. Kokoomukselta ei listaa irronnut, koska se olisi ollut vastapuolelle liian osuva lyömäkeppi.
Kaksi edellistä hallitusta sentään yrittivät kääntää kurssia. Sipilän hallitusohjelmassa tavoiteltiin kolmen miljardin euron säästöjä kuntien tehtäviä karsimalla. Toisin kuitenkin kävi. On viitteitä siitä, että 2010-luvulla tehtävien lukumäärä on vain jatkanut nousuaan – ehkä jopa eksponentiaalista vauhtia (kuvio 1).
Nykyinen hallitus ei edes keskustele asiasta. Päinvastoin. Nyt tehtäviä taas halutaan lisätä. Viime vuosina menojen lisääminen on ollut erityisen helppoa, koska nollakorkojen aikana velka näyttää entistä vaarattomammalta ja koronakriisi antaa menolisäyksille hyvän tilaisuuden.
Kuvio 1. Kuntien lakisääteisten tehtävien lukumäärä. Lähteet: Finanssineuvos Anne-Marie Välikankaan kolumni valtioneuvoston verkkosivuilla 22.2.2021 ja Hiironniemi (2013). *) Viimeisimmän havainnon tiedonkeruu poikkeaa aiemmista.
Tähän mennessä tehtävien lisääntyminen on johtanut jonojen kasvuun kuntapalveluissa. Vastuullinen taloudenpito on jättänyt rahoituksen jälkeen lakien määräämästä tasosta, mistä selkeää viestiään kertovat esimerkiksi vasta uutisoitu koulujen psykologien puute tai jonot sote-palveluihin.
Tulevaisuus näyttää yhä huolestuttavammalta. Ikääntyminen, hidas talouskasvu ja korkojen jossain vaiheessa varmuudella tapahtuva nousu johtavat velkaantumisen pahenemiseen, ellei kuntien tehtäviä karsita. Samoin valtiontalouden kehysmenettelystä luopuminen ja EU:n budjettisääntöjen todennäköinen joustavoittaminen koronakriisin jäljiltä vähentävät poliitikkojen kannusteita vastuulliseen taloudenpitoon.
Lähteet
Hiironniemi (2013). Kuntien tehtävien kartoitus – Raportti 2012, valtiovarainministeriön julkaisuja 2/2013.
Rogoff, Pienkowski ja Abbas (2019). Soverign Debt: A Guide for Economists and Practitioners. Oxford
