Pohjoismaiden välisessä kaupassa piilee merkittävä ja näkymätön riippuvuus Euroopan ulkopuolisista maista, paljastaa tänään julkaistu Etla-tutkimus. Keskimäärin 11 prosenttia muista Pohjoismaista tulevasta välituotetuonnista on arvoketjun toisessa portaassa peräisin Euroopan ulkopuolelta, ja suuri osa siitä muodostuu tuonnista Kiinasta ja muista BRICS+-maista. Tutkijoiden mukaan pelkkä hankinta lähialueiltakaan ei takaa enää huoltovarmuutta kiristyvässä geopoliittisessa tilanteessa.
Kun globalisaation aikakaudella vapautettiin rajat ylittävää kauppaa ja investointeja, luotiin samalla syviä taloudellisia siteitä, joiden tarkoituksena oli edistää yhteistyötä ja lisätä maailmanlaajuista vaurautta. Toiminta vauhditti globaalien arvoketjujen vallankumousta ja kannusti yrityksiä ulkoistamaan tuotantonsa osia. Näin muodostui nykyinen taloudellisen keskinäisriippuvuuden verkosto – ja samalla haavoittuvuus.
Jättiyrityksillä kuten General Motorsilla on jo arviolta 18 000 komponenttien toimittajaa, kun otetaan huomioon toisen tason ja sitä alempienkin tasojen toimittajat. Näin laajassa verkostossa piilee sen haavoittuvuus: monet yritykset tuntevat suorat toimittajansa, mutta eivät tiedä, mistä niiden toisen ja kolmannen tason toimittajat hankkivat ja valmistavat komponenttinsa.
Tänään julkaistu Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Tanskan tilastokeskuksen laatima tutkimus (Etla Raportti 181) osoittaa, että ns. ”friendshoring” eli alueellinen hankinta ei yksinään takaa huoltovarmuutta, jos alihankkijoiden omat toimitusketjut nojaavat riskimaihin. Vaikka perinteiset kauppatilastot näyttävät, että pohjoismaiset yritykset tekevät paljon kauppaa keskenään, on totuus arvoketjujen syvyyksissä toinen.
Tutkimus on Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittama ja siinä hyödynnettiin uudenlaista menetelmää, jotta saatiin jäljitettyä arvoketjun toisessa portaassa (Tier 2) piileviä riippuvuuksia ja haavoittuvuuksia.
Kun pohjoismainen yritys ostaa välituotteita toisesta Pohjoismaasta, se on usein tietämätön siitä, mistä kyseinen alihankkija on omat raaka-aineensa tai komponenttinsa hankkinut. Nyt julkaistuissa tutkimustuloksissa ilmeni, että arvoketjun toisessa portaassa keskimäärin 10,8 prosenttia muista Pohjoismaista tuoduista välituotteista on todellisuudessa peräisin Euroopan ulkopuolelta.
Epäsuora altistuminen Euroopan ulkopuolisille markkinoille on suurinta Tanskassa (14,3 %) ja Ruotsissa (13,3 %). Pienintä piilevä riippuvuus muista Pohjoismaista tuoduissa välituotteissa on Suomessa (7,2 %). Esimerkiksi Suomeen tuovien pohjoismaisten yritysryhmien tuonnista merkittävin, yli 49 prosentin arvoketjuriski Euroopan ulkopuolelta, liittyy norjalaisiin yritysryhmiin.
Alihankintaketjut muodostavat potentiaalisen haavoittuvuuden, sillä merkittävä osa tästä epäsuorasta, toisen portaan tuonnista tulee geopoliittisesti herkillä alueilla sijaitsevista maista. Euroopan ulkopuolisesta toisen portaan tuonnista Kiinan osuus on keskimäärin 27,1 prosenttia ja muiden BRICS+-maiden osuus 16,3 prosenttia.
– Riippuvuus siis säilyy, vaikka ensisijainen kauppakumppani löytyisi naapurimaasta. Kun toimitusketjun häiriöt olivat aiemmin usein yksittäisiä tapahtumia, jotka voitiin hallita, ovat yritykset nyt uuden todellisuuden edessä. Häiriöt ovat yhä useammin systeemisiä ja vaikuttavat samanaikaisesti useisiin toimialoihin ja maihin. Esimerkiksi niin Covid-19-kriisi kuin Venäjän hyökkäyssotakin aiheuttivat myös häiriöitä yritysten arvoketjuihin ja sen johdosta komponenttipulaa sekä kuljetuskustannusten nousua, toteaa Etlan tutkimusjohtaja KTT Jyrki Ali-Yrkkö.
Raportti korostaa merkittävää kuilua yksittäisten yritysten riskienhallinnan ja kansallisen turvallisuuden intressien välillä. Yksittäiset yritykset ohjaavat hankintojaan usein kustannustehokkuuden perusteella ja tuntevat pääsääntöisesti vain omat suorat tavarantoimittajansa, samalla kun näkyvyys katoaa arvoketjun toisessa ja kolmannessa portaassa.
Strategisilla aloilla – kuten terveydenhuollossa, energiasektorilla tai puolustusteollisuudessa – arvoketjujen häiriöistä koituvat yhteiskunnalliset kustannukset voivat kuitenkin nousta huomattavasti suuremmiksi kuin mitä yksittäiset yritykset omissa riskiarvioissaan huomioivat.
– Yritystason riskien ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvien intressien välillä voi olla kuilu. On selvää, että kukin yritys päättää itse omista hankintakanavistaan. Koko yhteiskunnan tasolla kuitenkin strategisilla aloilla arvoketjuriskit voivat ylittää selvästi sen, mitä yksittäiset yritykset huomioivat. Koska näköpiirissä ei ole geopoliittisten jännitteiden lieventymistä, tarvitsevat päätöksentekijät nykyistä huomattavasti tarkemman tilannekuvan arvoketjujen epäsuorista riippuvuuksista ja haavoittuvuuksista, toteaa Etlan Ali-Yrkkö.
Ali-Yrkkö, Jyrki & Bøegh Nielsen, Peter: “Hidden Networks: Value Chain Vulnerability and Indirect Sourcing in the Nordic Region” (Etla Raportti 181)
