Elinkeinoelämän tutkimuslaitos täyttää vuonna 2026 pyöreät 80 vuotta. Etlan toiminnan eräänlaisena punaisena lankana on alusta lähtien ollut pitkän ajan talouskasvun, ennen kaikkea tuottavuuden kasvun ja siihen vaikuttavien tekijöiden tarkastelu. Haluamme tuottaa taloustieteen keinoin tietoa Suomen kansantalouden ja elinkeinoelämän kannalta keskeisistä kysymyksistä ja tukea talouspolitiikan päätöksentekoa. Tässä juhlavuoden erikoisartikkelissa tutustutaan siihen, miten Etlassa on pyritty tutkimuksen avulla täyttämään kulloistenkin aikakausien tärkeitä tietotarpeita.
Sotavuosien jälkeinen poliittinen ja taloudellinen murros sekä huoli Suomen talouden ja yhteiskunnan tulevaisuudesta laittoi liikkeelle suunnitelmat elinkeinoelämän yhteisen tiedotus- ja tutkimusorganisaation perustamisesta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen edeltäjän, Taloudellisen tutkimuskeskuksen toiminta käynnistyi 1. elokuuta vuonna 1946.
Ensimmäisten vuosien aikana laitoksen toiminta oli varsin pienimuotoista ja selvitysluonteista, johtuen tilastojen ja tietolähteiden niukasta saatavuudesta. Ensimmäinen laajempi tutkimushanke liittyi Suomen eri teollisuudenalojen sosiaalitoimintaan sekä -kuluihin.
Erilaisista aikakausista ja tutkimusaiheista huolimatta Etlan toimintaa on läpi 80-vuotisen historian ohjannut tarve ja halu kehittää tieteellisen tutkimustyön avulla ratkaisuja Suomen kansantalouden ja elinkeinoelämän kannalta keskeisiin kysymyksiin ja haasteisiin.
Tässä juhlavuoden artikkelissa tutustutaan tarkemmin kolmeen laajempaan tutkimuskokonaisuuteen historian varrelta: integraatiotutkimukseen, klusteritutkimukseen sekä eläkejärjestelmään liittyvään tutkimukseen.
Näihin teemoihin liittyvien tutkimushankkeiden puitteissa on Etlassa tuotettu vuosikymmenien varrella satoja tutkimusjulkaisuja.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uusi geopoliittinen tilanne laittoi Suomessa liikkeelle keskustelun Euroopan Unionin jäseneksi hakemisesta. 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla keskustelu Suomen mahdollisesta EU-jäsenyydestä kävi vilkkaana, niin jäsenyyden vastustajien kuin puolustajienkin toimesta.
Ajankohtaiseen integraatiokehityksen tietotarpeeseen havahduttiin Etlassa jo 1980-luvun loppupuolella, jolloin kansainvälisen kaupan sekä Euroopan integraation tutkimus varsinaisesti alkoi.
Vuosina 1992–94 Etlassa selvitettiin Suomen EY-jäsenyyttä, mihin liittyvä laaja perusanalyysi ”Suomi Euroopan yhteisössä – arvio taloudellisista vaikutuksista” (Etla B81) julkaistiin jo vuonna 1992. Kari Alhon, Markku Kotilaisen sekä Mika Widgrénin kirjoittama raportti toimi merkittävässä roolissa osana Suomen EY-jäsenyyskeskustelua ja tarjosi tietoa keskustelun tueksi.
Kari Alhon, Markku Kotilaisen ja Mika Widgrénin kirjoittama ”Suomi Euroopan yhteisössä – arvio taloudellisista vaikutuksista” –raportti arvioi Suomen EY-jäsenyyden kasvattavan kansantalouden reaalituloja pysyvästi noin neljän prosentin verran.
Tutkijat arvioivat Suomen EY-jäsenyyden kasvattavan kansantalouden reaalituloja pysyvästi noin neljän prosentin verran, mutta kansallisella tasolla syntyvän väistämättä myös sopeutumispaineita. Raportissa varoitettiin jäsenyyden kokonaishyödyn jäävän esitettyä pienemmäksi, mikäli sopeutumishaasteita ei kyetä ratkaisemaan ja viemään läpi.
Taloudellisten vaikutusten arviointi pyrki kattamaan kaikki keskeiset EY-jäsenyyden osa-alueet: ulkomaankaupan, yritysten strategiat ja suorat sijoitukset, maatalouden ja elintarviketeollisuuden, talous- ja rahaliiton, työmarkkinat, julkisen sektorin, jäsenmaksut sekä päätöksenteon vaikutusmahdollisuudet.
Perussanomana oli, että Suomen kannattaa integroitua Euroopan unioniin ja hakea jäsenyyttä, paitsi taloudellisten tekijöiden, myös päätöksenteon osallistumismahdollisuuksien perusteella.
Etlalla on ollut merkittävä rooli myös EU:n instituutioihin ja päätöksentekoon liittyvän tutkimuksen saralla ja etenkin 1990-luvulla Etla osallistui aktiivisesti EU:n päätöksenteon analyysiin. Esimerkiksi Mika Widgrén tarkasteli koalitionmuodostuksen merkitystä EU:n ministerineuvoston päätöksenteossa.
EU:n perustuslaillista sopimusta ja vuoden 2001 Nizzan sopimusta koskevissa neuvotteluissa hyödynnettiin myös niin sanottuja valtaindeksejä arvioitaessa eri päätössääntöjä. Etlaa voidaankin ehkä pitää jopa yhtenä unionia koskevan valtaindeksitutkimuksen syntypaikkana.
Jo 1990-luvun alkupuolella, osana Etlan integraatiotutkimusta, sai huomiota myös Suomen EMU-jäsenyyteen liittyvä analyysi. Etla osallistuikin rahaliiton jäsenyyteen liittyvään selvitystyöhön jo selvästi aiemmin kuin ”virallinen Suomi”. Tästä esimerkkinä on vaikkapa Markku Kotilaisen, Kari Alhon sekä Mika Erkkilän laatima tutkimus ”Suomen valmistautuminen EMU-jäsenyyteen” vuodelta 1994. Kyseinen tutkimus syntyi kauppa- ja teollisuusministeriön aloitteesta ja rahoittamana ja siinä analysoitiin laajasti EMU-jäsenyyden eri aspekteja Suomen näkökulmasta.
Vuonna 2016 ilmestyneessä Etlan 70-vuotisjuhlakirjassa kerrattiin vielä vuoden 1994 tutkimuksen keskeistä antia. Analyysi osoitti muun muassa EMU-jäsenyyden tuottavan ns. mikrotaloudellisia hyötyjä ulkomaankaupassa, kun valuutanvaihtoon ja kurssiepävarmuuksiin liittyviä kustannuksia poistuu jäsenmaiden väliltä. Makrotaloudellisia hyötyjä katsottiin puolestaan syntyvän matalampien korkojen muodossa ja ns. uskottavuuskanavan kautta hintojen ja palkkojen määräytymisessä.
Mataliin ja jäykkiin korkoihin katsottiin liittyvän myös ongelmia, kun korko ei enää toimikaan markka-aikana totuttuun tapaan talouden tasapainottajana. Aiheeseen liittyvää keskustelua käydään vielä nykyäänkin pohdittaessa euroalueen rahapolitiikan, eli käytännössä korkotason yhteensopivuutta Suomen talouden kulloisenkin suhdannetilanteen kanssa.
Yksi vuoden 1994 EMU-tutkimuksen keskeisistä lopputulemista oli, että tuotantorakenteeltaan Suomen kaltaisten maiden – erityisesti Ruotsin – EMU-jäsenyys vaikuttaisi positiivisesti myös Suomen EMU-jäsenyyden toimivuuteen.
Vasemmalla Markku Kotilaisen, Kari Alhon ja Mika Erkkilän tutkimus ”Suomen valmistautuminen EMU-jäsenyyteen” vuonna 1994 analysoi EMU-jäsenyyttä Suomen näkökulmasta. Oikealla 90-luvulla käynnistyneen Etlan klusteritutkimuksen yksi perusteos.
Etlan 1990-luvun alussa käynnistämä klusteritutkimus kuului aikansa merkittävimpiin talous- ja yhteiskuntatieteellisiin tutkimushankkeisiin Suomessa. Vuonna 1992 käynnistetty Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus -hanke yhdisti perinteisen toimiala-analyysin ja uuden klusteriajattelun, luoden pohjan modernille suomalaiselle elinkeinopolitiikalle.
Klusteritutkimusta toteutettiin syvän taloudellisen laman keskellä. Sen tavoitteena oli ymmärtää rakenteilla olevaa talouskehitystä sekä tunnistaa pitkän aikavälin kasvun lähteitä. Hanke loi samalla perustan vuoden 1993 kansalliselle teollisuusstrategialle, joka toimi pitkään Suomen elinkeinopoliittisena linjauksena ja sai myös kansainvälistä huomiota.
Kriisistä selviäminen, toimiala- ja yritysrakenteen muuttuminen, kansainvälistymisen vaikutus kansalliseen talouteen ja pitkän aikavälin kasvuedellytysten luominen kuuluivat lamavuosien Suomessa keskeisten elinkeinopoliittisten kysymysten joukkoon.
Klusteritutkimuksen läpimurto tapahtui keväällä 1993, kun sen tuloksiin pohjautuva kansallinen teollisuusstrategia valmistui. Strategia sai erittäin myönteisen vastaanoton ja se linjasi tulevaisuuden elinkeinopolitiikkaa. Sen mukaan teollisen kasvun tuli perustua valtiotason toimenpiteiden sijaan osaamiseen ja innovaatioihin ja julkisen vallan tehtävä oli luoda toimivat puitteet yritystoiminnalle. Varsinainen kilpailu käytiin yritysten, ei kansantalouksien välillä.
Perinteinen, valtiojohtoinen teollisuuspolitiikka oli menettänyt merkitystään Suomen talouden avautuessa ja globalisaatio- sekä integraatiokehityksen voimistuessa.
Klusteritutkimus yhdisti perinteisen toimiala-analyysin uuteen, Michael E. Porterin kehittämään, klusterimalliin pohjautuvaan lähestymistapaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin laajasti toimiala-, yritys- ja toimipaikka-aineistoja, ja tavoitteena oli paitsi kuvata talouden rakennetta, myös arvioida tulevia kasvumahdollisuuksia ja kilpailuetuja.
Keskeistä oli tutkimuksen kytkeminen suoraan politiikkakysymyksiin: millaisilla valinnoilla Suomi voisi vahvistaa kilpailukykyään uudessa globaalissa taloudessa?
Klusteritutkimuksen keskeinen viesti osoittautui aikaa kestäväksi: taloudellinen menestys rakentuu osaamiselle ja innovaatioille, julkisen sektorin rooli on elinkeinotoimintaa mahdollistava ja kilpailua käydään nimenomaan yritysten välillä.
1990-luvun puoliväliin mennessä klusteritutkimus tuotti lähes sata raporttia, jotka käytännössä toimivat koko hankkeen osatutkimuksina. Lisäksi julkaistiin kaksi laajaa loppuraporttia, jotka päätyivät myös yliopistojen ja oppilaitosten oppimateriaaleiksi.
Klusterianalyysille ominainen poikkitieteellisyys osoitti voimansa myös siltä osin, kuinka laajasti se herätti kiinnostusta eri valtionhallinnon aloilla. Silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön lisäksi myös esimerkiksi opetus-, ulko- ja puolustusministeriöissä kiinnostuttiin klusteritutkimuksesta.
Hankkeen vaikutus ulottuikin pitkälle tutkimuksen ulkopuolelle. Se muokkasi Suomen elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa, vaikutti yritysten strategiseen ajatteluun ja synnytti laajan jatkotutkimusten ja alueellisten klusteriselvitysten kentän.
Suomen eläkejärjestelmän rahoitusta on tutkittu Etlassa todennäköisesti laajemmin kuin missään muualla Suomessa. Etlassa on tuotettu tutkimusjulkaisuja ikääntymisen vaikutuksista kansantalouteen jo yli 30 vuoden ajan, ja yhteiskunnallinen keskustelu aiheen ympärillä on entisestään kiihtynyt viiden viime vuoden aikana.
Väestön ikääntymiseen, sosiaaliturvaan ja työeläkeuudistuksiin liittyviä tutkimuksia Etlassa ovat vuosien varrella olleet rahoittamassa mm. EU, Suomen Akatemia, Eläketurvakeskus sekä sosiaali- ja terveysministeriö.
Etlan 70-vuotisjuhlakirjassa vuodelta 2016 todetaankin, että Suomen eläkejärjestelmää on uudistettu 2000-luvulla Etlan tutkijoiden suosittamaan suuntaan. Järjestelmän rahoituksellista kestävyyttä on parannettu ja järjestelmään on tuotu elementtejä, jotka tekevät rahoituksesta vähemmän haavoittuvan väestökehityksen yllätyksille. Esimerkki tällaisesta on vuoden 2005 eläkeuudistuksessa käyttöön otettu elinaikakerroin, joka leikkaa eläkkeiden suuruutta eliniän odotteen kasvaessa.
Etlan tutkimus elinaikakertoimen ominaisuuksista ja vaikutuksista edisti uudistusehdotuksen hyväksymistä.
Myös useat vuoden 2017 eläkeuudistuksen yhteydessä tulleet muutokset pohjaavat Etlan tutkimuksen perusteella tehtyihin politiikkasuosituksiin. Näihin suosituksiin kuuluivat alimman vanhuuseläkeiän sitominen elinikien kehitykseen, osa-aikaeläkkeen poistaminen, työttömyysputken alaikärajan nostaminen sekä tietyt eläke-etuuksien karttumista koskevat muutokset.
Etlassa on tehty myös paljon tutkimusta yksityisestä vanhuuden aikaan varautumisesta. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen lisäksi on selvitetty varallisuuden muuttamista rahaksi ja hoivavakuutusten ominaisuuksia ja markkinoita. Hoivavakuutukset olisivat ajankohtaisen vastuukeskustelun kannalta kiinnostava tuote, mutta niiden syntymisen edellytyksenä on julkisen hoivalupauksen täsmentyminen.
Etlan Senior Fellow -tutkija Tarmo Valkosen mukaan Etlalla on ollut merkittävä rooli suurten 2000-luvun eläkeuudistusten valmistelussa. Etlan tutkimustiedon avulla on uudistusten yhteydessä toteutettu muun muassa taustavalmisteluja sekä vaikutuslaskelmia.
─ 1990-luvun laman jälkeen lisääntynyt kiinnostus sosiaaliturvan rahoitusvaihtoehtojen arvioimiseen ja ennustamiseen ikääntyvässä Suomessa sai alkuun näihin päiviin asti ulottuneen tutkimusperinteen. Kysymykset, joiden parissa aloitettiin silloin, ovat edelleen tänä päivänä relevantteja, eikä niiden merkitys ole tulevaisuudessa, väestön ikääntymisen jatkuessa, ainakaan vähenemään päin. Korostan, että aihe on erittäin ajankohtainen vielä tänäkin päivänä, Valkonen sanoo.
Kysymykset, joiden parissa aloitettiin 90-luvulla, ovat edelleen tänä päivänä relevantteja, eikä niiden merkitys ole tulevaisuudessa, väestön ikääntymisen jatkuessa, ainakaan vähenemään päin, toteaa Etlan Senior Fellow-tutkija Tarmo Valkonen.
Tutkimusaiheet ovat sittemmin laajentuneet koko julkisen talouden kestävyyteen. Valkosen mukaan tutkimusten ytimessä onkin ollut mahdollisuus tehdä mallipohjaisia laskelmia väestökehityksen ja julkisen talouden välisestä yhteydestä. Väestökehityksen epävarmuuden taloudellisia vaikutuksia koskeva tutkimus on saanut kansainvälistä huomiota. Uusien tutkimustulosten jälkeen on esille noussut aina myös uusia tutkimuskysymyksiä.
─ Myös verotuksen tulevaisuudesta tehty tutkimuksia. Esimerkiksi siitä, millainen vuorovaikutus käynnissä olevilla isoilla trendeillä, kuten ikääntymisellä, teknologisella kehityksellä ja ympäristökysymyksillä on verotuksen ja hyvinvointivaltion rahoituksen kanssa. Ratkaisuvaihtoehtoja etsittäessä on ollut luontevaa tutkia myös maahanmuuton vaikutuksia Suomen talouteen, Valkonen summaa.
Yhteistä kaikille eri vuosikymmenille Etlan historiassa onkin ollut pyrkimys tuottaa riippumatonta, analyyttistä ja päätöksenteon kannalta relevanttia tietoa tilanteissa, joissa tulevaisuuden suunta ei aina ole ollut ennalta selvää.
Etlan rooli ratkaisujen etsijänä ja päätöksentekoon vaadittavan tiedon tuottajana säilyy Suomessa keskeisenä – ei tarjoamalla yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin vaan rakentamalla tutkimukseen nojaavaa ymmärrystä, jonka varaan kestäviä valintoja sekä päätöksiä voidaan tehdä myös tulevien vuosikymmenten aikana.
Tuomas Toponen, Etla
Kirjoittaja on ekonomi ja toimi Etlan viestintäassistenttina vuosina 2024–2026.
Lähteet:
Alho, Kari, Kotilainen, Markku, Widgrén, Mika (1992): Suomi Euroopan yhteisössä – arvio taloudellisista vaikutuksista (Etla B81).
Alho, Kari, Erkkilä, Mika, Kotilainen, Markku (1994): Suomen valmistautuminen EMU-jäsenyyteen (Etla B103).
Matikainen, Esa (1993): Kilpailuetu kansainvälisessä kaupassa – Suomen laivanrakennusteollisuuden ja sen liitännäistoimialojen klusteri (Etla Keskustelunaiheita no. 446).
Nikinmaa, Timo, Vartia, Pentti toim. (2006): Luotettavaa tietoa taloudesta. Etla 60 vuotta (Etla B221).
Vihriälä, Vesa toim. (2016): Taloustutkimus päätöksenteon tukena (Etla B273).
Artikkelikuva yllä: professori Daron Acemoglu (sittemmin taloustieteen nobelisti 2024) yhteistyöpalaverissa Etlassa vuonna 2019. Pöydän ääressä istumassa (vas.) tutkijat Hanna Virtanen, Krista Riukula ja Nelli Valmari. Toisella puolella pöytää tutkimusjohtajat Tero Kuusi ja Jyrki Ali-Yrkkö. Seisomassa toimitusjohtaja Aki Kangasharju.
