Trumpin taloudelliset seuraukset

Yhdysvaltain vaalitulos säikäytti osake- ja valuuttamarkkinat muutamiksi tunneiksi. Osakekurssit ja dollarin arvo suhteessa muihin valuuttoihin laskivat. Sen jälkeen rauha on palannut. Tarkoittaako tämä, ettei Donald Trumpin valinta muuta taloudessa mitään? Tuskinpa, vaikka muutoksia luultavasti yliarvioidaankin.

Vielä ei ole selvää, millaista politiikkaa Trumpin hallinto aikoo harjoittaa. Ennen vaaleja Trump lupasi massiivisia veronalennuksia, kauppasopimusten uudelleen neuvottelemista, WTO-säännöt ylittävien tullien mahdollista määräämistä Kiinan tuonnille, maahanmuuton hillintää ja laittomien siirtolaisten maasta karkottamista, rahoitusmarkkinoita ja ympäristön suojelua koskevan sääntelyn keventämistä, ml. irrottautumista Pariisin ilmastosopimuksesta. Vaalien jälkeen puheet ovat lieventyneet, ja hänen kampanjasivultaan on poistettu eräitä vaalilupauksia.

Finanssipolitiikka kevenee, mutta …

Muutama asia näyttää kuitenkin ilmeiseltä. Sekä yritysten että kotitalouksien verotusta kevennetään. Infrastruktuuria ts. teitä, lentokenttiä jne. kohennetaan verovaroin. Tämä merkitsee finanssipolitiikan keventämistä. Kotimainen kysyntä vahvistuu. Mitä tästä seuraa?

Lyhyen ajan kasvuvaikutukset riippuvat toimenpiteiden mittakaavan ohella yhtäältä rahapolitiikan reaktiosta ja toisaalta siitä, kuinka paljon Yhdysvalloissa on vapaata tuotantokapasiteettia. Jos rahapolitiikka jatkuu ultrakevyenä ja korkotaso säilyy alhaisena samalla kun tuotantokapasiteetti on lähellä täyskäyttöä, tuonnin voi olettaa kasvavan merkittävästi ja Yhdysvaltain tuotanto ja työllisyys lisääntyvät vain vähän. Muu maailma hyötyy paljon kasvusysäyksestä, inflaatio kiihtyy, julkisen talouden alijäämä ja velka kasvavat nopeasti ja dollarin arvo luultavasti heikkenee. Jos tuotantokapasiteettia onkin paljon vapaana, suurempi osa kysynnän lisäyksestä kohdistuu amerikkalaiseen tuotantoon, kasvavat verotulot hillitsevät alijäämän kasvua, inflaatio ei kiihdy yhtä paljon eikä dollarin arvo luultavasti paljon muutu.

Jos rahapolitiikalla ei enää pyritä pitämään korkotasoa alhaisena (tai ehkä pyritään sitä aktiivisesti nostamaan) sen takia, että talouden arvellaan olevan lähellä maksimaalista tuotantoaan, korkotason nousu hillitsee finanssipolitiikan aikaansaaman kotimaisen kysynnän kasvua ja inflaation kiihtymistä. Tällöin dollarin voi olettaa vahvistavan suhteessa muihin valuuttoihin. Muiden maiden kilpailukyky kohentuu ja myös korkotaso pyrkii nousemaan.

On tavanomaista vaikeampaa arvioida, millaiseksi finanssipolitiikan keventämisen vaikutukset muodostuvat. Alle 5 prosentin työttömyysaste viittaa siihen, että tuotannonlisäyksen rajat voisivat tulla nopeasti vastaan. Tätä mahdollisuutta lisää se, että meneillään on jo poikkeuksellisen pitkä noususuhdanne. Toisaalta aiemmin korkea työllisten osuus työikäisestä väestöstä on alentunut viitisen prosenttiyksikköä (alle 70 prosenttiin eli Suomen tasolle) finanssikriisiä seuranneina vuosina. Tämä viittaa mahdollisuuksiin lisätä tuotantoa ilman inflaation kiihtymistä. Tätä päätelmää tukee palkkojen ja kuluttajahintojen maltillinen nousu aivan viime aikoihin saakka.

Asetelmaan vaikuttaa myös Trumpin pyrkimys maahanmuuton vähentämiseen (ml. maassa olevien laittomien siirtolaisten karkotus). Jos tällaisia toimia aletaan toteuttaa nopeasti, työvoimakapeikot tulevat nopeammin vastaan, inflaatio kiihtyy ja rahapolitiikan voi olettaa kiristyvän nopeammin. Tällä hetkellä ei ole tietoa, missä määrin ja kuinka nopeasti Trump aikoo tällaisia toimia tosiasiassa toteuttaa.

Politiikalla vaikutusta myös pidemmän ajan kasvuun, mutta…

Työvoiman maahanmuuttoon ja ulkomaankaupan ehtoihin vaikuttavat toimet ovat myös tärkeimmästä päästä ajateltaessa pidemmän ajan talousvaikutuksia. Työvoiman tarjontaa rajoittava maahanmuuttopolitiikka alentaisi väistämättä tuotannon pidemmän ajan kasvu-uraa. Kansainvälisen kaupan esteiden lisääminen puolestaan heikentäisi tuottavuuskasvun edellytyksiä. Viimeksi mainitut pyrkimykset voisivat äärimmillään johtaa avoimeen kauppasotaan, jossa eri maat ja maaryhmät pyrkisivät kasvavasti suojelemaan omaa tuotantoaan. Tällä voisi olla dramaattisia kielteisiä vaikutuksia koko maailmantalouteen.

Myös eräillä muilla Trumpin politiikkalinjauksilla voi olla merkitystä Yhdysvaltain talouden pidemmän ajan kasvun kannalta. Infrastruktuuri-investoinnit voivat parantaa liiketoiminnan edellytyksiä monella tavalla. Yritysverotuksen uudistus alentamalla yritysten verokantoja ja rohkaisemalla ulkomaille jätettyjen voittojen kotiuttamiseen voi vahvistaa yritysten toimintojen sijoittumista USA:han. Toisaalta yritysten ja kotitalouksien verotuksen keventäminen Trumpin lupaamalla tavalla lisännee edelleen tuloeroja ja vähentää mahdollisuuksia esimerkiksi koulutusjärjestelmän kehittämiseen julkisin varoin. Yhdysvaltain lähtötilanteen huomioon ottaen sekä tuloerojen kasvu että koulutuksesta tinkiminen ovat huono asia talouskasvun kannalta.

Rahoitusmarkkinoihin ja ympäristövahinkojen pienentämiseen tähtäävän sääntelyn lieventäminen lisännee talouskasvua lyhyellä aikajänteellä. Samalla rahoituskriisien ja ympäristövahinkojen riskit kasvavat. Mikäli Trumpin ja monien hänen kannattajiensa kriittinen suhtautuminen Yhdysvaltain keskuspankin itsenäisyyteen johtaa Fedin rahoitusmarkkinoita ja rahapolitiikka koskevien toimivaltojen rajoittamiseen, tai edes kyseenalaisiin johtajanimityksiin, taloutta vakauttavan politiikan mahdollisuudet heikentyvät.

Toinen iso makrotaloudellinen riski syntyy liittovaltion velan nopeasta kasvusta, mikäli veronalennukset muodostuvat suuriksi ja menoja lisätään merkittävästi. Tällaisen kehityksen ongelmia korostavat Trumpin löysät puheet siitä, ettei Yhdysvallat välttämättä kunnioita tekemiään sitoumuksia. Nopea velkaantuminen johtaisikin luultavasti huomattavaan vaihteluun sekä korkotasossa että valuuttakurssissa, jopa enemmän kuin paljon velkaa kasvattaneen Ronald Reaganin aikana.

On kuitenkin mahdotonta sanoa, kuinka isoja muutoksia talouden pidemmän ajan näkymiin Trumpin politiikka kaiken kaikkiaan tuo. Politiikkatoimien merkitystä liioitellaan usein, koska niistä käydään vilkasta julkista keskustelua. Kun sitten tutkimuksissa koetetaan eristää nimenomaan politiikan vaikutus, tulokset jäävät usein hyvin laihoiksi.

Ainakin kaksi tekijää hillinnee kaikkein jyrkimpiä muutoksia myös itse politiikkatoimissa. Vaikka Yhdysvaltain presidentillä on laajat valtaoikeudet erityisesti ulkopolitiikassa, lainsäädännöstä päättää kongressi. Republikaanisessa puolueessa on vahva vapaakaupan puolustamisen traditio ja puolue on pitänyt kiinni hyvin ahtaasta liittovaltion velkakatosta. Trumpin pitäisi pystyä vakuuttamaan puolue linjan muuttamisen tarpeesta kummassakin asiassa. Toisaalta monet asiat ovat osavaltioiden ja osin jopa paikallisen tason päätäntävallassa. Mm. koulutusta ja ympäristönsuojelua koskevat asiat ratkaistaan pitkälti liittovaltiotason alapuolella.

Euroopalle poliittiset seuraukset tärkeimpiä

Euroopan kannalta tärkeimmät talouspolitiikkaratkaisut koskevat kauppaa, rahoitusmarkkinoita ja rahapolitiikkaa. Pitkään neuvoteltu TTIP-sopimus tuskin tulee hyväksytyksi. Kyse on kuitenkin enemmän menetystä mahdollisuudesta kuin vallitsevan tilan muuttumisesta. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn keventäminen lisää paitsi Yhdysvaltojen rahoitusjärjestelmään liittyviä riskejä myös painetta sääntelyn keventämiseen Euroopassa. Vaikka Trumpin hallinto ei suoraan päätäkään rahapolitiikasta, voimakas finanssipoliittinen elvytys ja esimerkiksi työvoiman tarjontakapeikkojen lisääminen tiukalla maahanmuuttopolitiikalla lisäisi todennäköisyyttä USA:n korkotason noususta ja dollarin vahvistumisesta. Tämä heijastuisi väistämättä myös Euroopan korkotasoon, joka alkaisi normalisoitua odotettua nopeammin. Tämä voi olla hyvä asia pidemmän ajan rahoitusmarkkinariskien hillitsemiseksi, mutta voi myös vaikuttaa hyvin ikävästi eräiden maiden julkisen velan hoitokustannuksiin ja pankkien tilanteeseen. Vaikutusten suuruutta on kuitenkin mahdotonta arvioida.

Loppujen lopuksi näitä asioita tärkeämpiä Euroopan kannalta ovat kuitenkin Trumpin valinnan poliittiset seuraukset. Trumpin Yhdysvallat ei ole enää itsestään selvästi monenkeskisiin kansainvälisiin sopimuksiin nojaavan liberaalin demokratian edistäjä ja sotilaallinen turva siinä mielessä kuin se on ollut tässä troolissa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. ”Lännen” perinteisesti edustamien arvojen paino vähenee maailmassa. Euroopan turvallisuus heikkenee. Trumpin valinta vahvistaa Euroopassa jo ennestään voimistuneita populistisia kansallismielisiä poliittisia suuntauksia, jotka näkevät maahanmuuttajat uhkana, sivuuttavat vähemmistöjen oikeudet ja vähättelevät tosiasiapohjaista, tieteelliseen tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa. Yhdysvaltain mahdollinen irtautuminen ilmastosopimuksesta asettaisi koko ilmastopolitiikan vaaranalaiseksi. Mikään näistä asioista ei ole hyväksi Euroopalla tai Suomelle, ei taloudellisesti eikä muutenkaan.

Euroopalta vaaditaan uudenlaista johtajuutta

Eurooppa ei voi määrittää USA:n poliittisia valintoja. Omista asioistaan se kuitenkin päättää itse. Mikään USA:n hallinto ei myöskään sivuuttaa Eurooppaa, jos sillä on selkeä yhtenäinen politiikka. Olennainen kysymys onkin, kykenevätkö Euroopan johtajat vastaamaan kansallismielisen populismin haasteeseen ja sopimaan politiikasta, joka paitsi vastaa kansalaisten pelkoihin ja turhautumiseen kussakin maassa myös huolehtii yhteiseurooppalaisista intresseistä ja tarjoaa eurooppalaisiin arvoihin perustuvan lähestymistavan globaaleihin politiikkaongelmiin ja myös välttämättömään yhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa.

Näyttää siltä, että ainakin Euroopan vaikutusvaltaisin poliitikko on ottanut haasteen vastaan. Onnitteluviestissään Donald Trumpille Saksan liittokansleri Angela Merkel toteaa:

“Germany and America are bound by values – democracy, freedom, as well as respect for the rule of law and the dignity of the individual, regardless of their origin, skin colour, creed, gender, sexual orientation, or political views. On the basis of these values, I offer close cooperation to the future president of the United States of America, Donald Trump.

Partnership with the United States is and will remain a keystone of German foreign policy, so that we can tackle the great challenges of our time: striving for economic and social well-being, working to develop far-sighted climate policy, pursuing the fight against terrorism, poverty, hunger, and disease, as well as protecting peace and freedom – in Germany, in Europe and around the world.”