We study the macroeconomic consequences of emissions reductions in a model with heterogeneous firms, search-and-matching frictions, endogenous technology adoption, and sector-specific capital adjustment costs. Extending the framework of Finkelstein Shapiro and Metcalf (2023) and calibrating to Finland, we distinguish between high- and low-productivity clean technologies within a three-sector framework. Our results show that an emission reduction policy implemented via a carbon tax induces modest losses in output and consumption, as part of the reallocation away from emissions-intensive sector is absorbed by lower-productivity clean sector. By contrast, the standard two-sector model with a single clean technology shows slightly positive output effects due to a greater increase in average firm productivity. These findings highlight that the macroeconomic costs of climate policies depend on the productivity composition of the expanding clean sector. Within the emissions-intensive sector, emissions are mainly reduced through abatement activities, but the degree of factor reallocation is still substantial: under the baseline calibration, employment in the emissions-intensive sector declines by nearly one-quarter in response to a 40% emissions reduction target. Lower abatement costs reduce the extent of factor reallocation required to achieve a given emissions reduction target.
Tutkimme päästövähennysten makrotaloudellisia seurauksia mallissa, jossa yritykset ovat heterogeenisia, työmarkkinoilla esiintyy etsintäkitkoja, teknologian käyttöönotto määräytyy endogeenisesti ja pääomakannan sopeuttamiseen liittyy toimialakohtaisia kustannuksia. Laajennamme Finkelstein Shapiron ja Metcalfin (2023) mallikehikkoa ja kalibroimme sen Suomen talouteen. Kolmen sektorin mallissa erotamme toisistaan korkean ja matalan tuottavuuden puhtaat teknologiat. Tulostemme mukaan hiiliverolla toteutettu päästövähennyspolitiikka pienentää jonkin verran tuotantoa ja kulutusta, koska osa päästöintensiiviseltä sektorilta pois siirtyvistä tuotannontekijöistä ohjautuu matalan tuottavuuden puhtaalle sektorille. Sen sijaan tavanomaisessa kahden sektorin mallissa, jossa on vain yksi puhdas teknologia, tuotantovaikutukset ovat lievästi myönteisiä yritysten keskimääräisen tuottavuuden suuremman kasvun ansiosta. Tulokset osoittavat, että ilmastopolitiikan makrotaloudelliset kustannukset riippuvat laajenevan puhtaan sektorin tuottavuusrakenteesta. Päästöintensiivisellä sektorilla päästöjä vähennetään pääasiassa päästövähennystoimilla, mutta myös tuotannontekijöiden uudelleenkohdentuminen on huomattavaa: peruskalibroinnissa päästöintensiivisen sektorin työllisyys vähenee lähes neljänneksen, kun päästöjä vähennetään 40 prosenttia. Alhaisemmat päästövähennyskustannukset vähentävät tietyn päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi tarvittavaa tuotannontekijöiden uudelleenkohdentumista.
