When the future evolution of demographic processes is described in a stochastic setting, the challenge is to communicate the meaning of forecast uncertainty in an understandable way, to decision makers and public at large. For the purpose of risk communication, a formal setting is developed, in which the roles of the demographic processes on point forecasts and predictive distributions can be elucidated. The communication problem becomes central in fiscal decision making, when eventual forecast errors have differential implications on the value of the policy options being considered. Tax rate that is required to maintain financial sustainability, until a given target year, is used for illustration.
Kun tulevaa väestökehitystä kuvaillaan stokastisilla laskelmilla, on tulosten ja niihin liittyvän epävarmuuden välittäminen sekä päätöksentekijöille että suurelle yleisölle haasteellista. Kommunikaatio on erityisen tärkeää finanssipoliittisessa päätöksenteossa, jossa ennustevirheiden seuraukset tarkasteltaville politiikkavaihtoehdoille vaihtelevat.
Tässä artikkelissa esitellään kaavamuotoinen kehikko, jolla voidaan dekomponoida tulevaan syntyvyyteen, kuolevuuteen ja siirtolaisuuteen liittyvän epävarmuuden vaikutuksia sekä piste-ennusteisiin että ennustejakaumiin. Sovellusesimerkkinä käytetään veroastetta, joka riittää ikääntyvän väestön aiheuttamien julkisten menojen kattamiseen annetun pituisella aikajaksolla. Tämä kestävyysvajetta vastaava käsite lasketaan Suomen väestölle laaditun stokastisen väestöennusteen ja suomalaiseen aineistoon perustuvien tyyliteltyjen verotuloja ja julkisia menoja kuvaavien ikäprofiilien avulla.
Eri väestötekijöiden vaikutusta koko väestön ennustejakaumaan ja siten myös väestökehityksestä johdettuihin taloutta kuvaaviin jakaumiin ei voida yksikäsitteisesti määrittää. Tulokset riippuvat siitä, missä järjestyksessä tekijät otetaan analyysiin mukaan. Kiinnostavaksi sovellusesimerkiksi osoittautui mm. vaihtoehto, jossa siirtolaisuuteen ja kuolevuuteen liittyvä epävarmuus poistettiin kokonaan. Jos syntyvyys pysyy matalalla tasolla, väestön koko luonnollisesti ajan mittaan pienenee ja ikärakenne painottuu vanhoihin ikäryhmiin. Kestävyysvaje on tällöin väistämättä suuri. Suuri syntyvyys puolestaan johtaisi todennäköisesti matalampaan kestävyysvajeeseen, mutta vajearvioon liittyvä epävarmuus kasvaisi, koska esimerkiksi suuret vaihtelut vauvabuumeista matalan syntyvyyden jaksoihin olisivat mahdollisia.
