Suomen työttömyysturvajärjestelmä on tehoton. Ansiosidonnainen työttömyysturva pitkittää tarpeettomasti työttömyyden kestoa. Pidempi työttömyys kasvattaa tuloeroja verrattuna siihen, että suurempi osa työikäisistä saisi toimeentulonsa palkkatyöstä, koska työttömyyden jatkuminen pitkittää matalamman tulotason aikaa. Se todennäköisesti myös heikentää uusien työsuhteiden laatua. Tässä muistiossa hahmotellaan uudistus, jossa parannetaan työn vastaanottamisen kannustimia ja tuetaan vaikeasti työllistyviä työn etsinnässä ja vastaan ottamisessa. Ansiosidonnaisen keston puolittaminen nykyisestä puolestatoista vuodesta (400 päivästä) yhdeksään kuukauteen tai korkeintaan yhteen vuoteen nostaa työllisyysastetta noin prosenttiyksiköllä. Vapautuvia 400–600 miljoonaa euroa hyödynnetään vaikeasti työllistyvien tukemisessa. Ansiosidonnaiselta siirrytään nopeammin työlliseksi ja pitkäaikaistyöttömyys vähenee, joten uudistus ei kasvata tuloeroja.
The Finnish unemployment system is inefficient. The earnings-related unemployment allowance unnecessarily lengthens the duration of unemployment spells. Longer unemployment spells increase income differences compared to a situation where a larger share of the population earned their living at paid work. This is because the prolongation of the unemployment spell means lower income for a longer period. Longer unemployment spells are also likely to contribute negatively to the quality of post-unemployment jobs. In this Brief, we sketch a reform that improves the work incentives of the unemployed with low employment barriers. The reform consists of shortening the duration of the earnings-related unemployment allowance from the current 400 days to a maximum of 200–250 days (9–12 months) and using the savings to support the employment of the people with the highest employment barriers. As a result, the unemployed entitled to the earnings-related unemployment allowance return to work more quickly, while long term unemployment decreases, and so the reform does not increase income inequality.
