Miten uudet teknologiat kuten robotit vaikuttavat työn ja taitojen kysyntään? Usein esitetty ajatus on, että uudet teknologiat erityisesti teollisuudessa vievät työpaikkoja ja lisäävät korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysyntää. Tämän ajatuksen puolesta tai sitä vastaan on kuitenkin vain vähän konkreettista näyttöä.
Tässä muistiossa esittelemme tuoreen MIT:n, Etlan ja Laboren tutkimuksen havaintoja uusien teknologioiden vaikutuksista työn ja taitojen kysyntään suomalaisessa teollisuudessa. Hyödynnämme teknologiainvestointeihin kohdistuneita yritystukia vertailemaan muuten samankaltaisia yrityksiä, joista toiset saivat tukea ja toiset eivät.
Tulokset osoittavat, että teknologiat eivät tuhonneet työpaikkoja tai kasvattaneet korkeasti koulutettujen työntekijöiden osuutta aineistomme teollisuusyrityksissä. Uudet teknologiat johtivat työllisyyden kasvuun, mutta työntekijöiden keskimääräinen koulutustaso, ammattijakauma, kognitiiviset kyvyt ja persoonallisuuspiirteet yrityksissä eivät muuttuneet uuden teknologian käyttöönoton seurauksena.
Havaitsemme, että nämä yritykset eivät tyypillisesti käytä uusia teknologioita työntekijöiden korvaamiseen koneilla, vaan uusien asioiden tekemiseen: uusien tuotteiden joustavampaan valmistukseen sekä laadun ja toimitusvarmuuden parantamiseen. Yksi selitys tähän on se, että merkittävä osa suomalaisista teollisuusyrityksistä on erikoistunut joustavaan korkean lisäarvon tuotantoon, jossa teknologian rooli ei ole ensisijaisesti syrjäyttää ihmistyötä, vaan parantaa yrityksen kilpailukykyä muilla keinoin.
How do new technologies such as robots affect the demand for work and skills? The common idea is that new technologies, especially in manufacturing, replace jobs and increase the demand for highly skilled workers. However, there is little concrete evidence for or against this idea.
This brief presents the findings from a recent study by MIT, Etla, and Labore on the effects of new technologies on employment and skill demand in Finnish manufacturing. We use technology investment subsidies to compare otherwise similar firms, some of which received a subsidy and others not.
The results show that technologies did not destroy jobs or increase the share of highly skilled workers in the manufacturing firms of our sample. New technologies led to increases in employment, but the average level of education, occupational distribution, cognitive abilities, and personality traits of the employees in our sample firms did not change as a result of a new technology investment.
We find that these firms typically do not use new technologies to replace workers with machines but to do new things: make new products flexibly and improve their quality and the reliability of delivery. One explanation for this is that a significant share of Finnish manufacturing firms specialize in flexible high value-added production, where the role of technology is not primarily to displace human labor but to improve the competitiveness of the firm by other means.
