Suomi käyttää vihreään siirtymään liittyviin yritystukiin suhteessa talouden kokoon enemmän kuin suurin osa muista EU-maista, mutta tukien vaikutukset jäävät vaatimattomiksi. Suomen tukijärjestelmä nojaa vahvasti verohelpotuksiin ja kustannusten kompensointiin, kun taas investointeihin ja teknologiseen uudistumiseen tähtäävät suorat tuet ovat selvästi pienemmässä roolissa. Tutkijoiden mukaan tukipolitiikan suurimmat haasteet liittyvät tukien rakenteeseen ja vaikuttavuuden arviointiin – eivät tukien määrään.
Euroopan komission State Aid -tietokannan mukaan Suomi kuuluu vihreään siirtymään liittyvien yritystukien määrässä EU-maiden eturintamaan, kun tukia verrataan bruttokansantuotteeseen.
Tänään julkaistun Etla Muistion Yritystuet vihreässä siirtymässä (Etla Muistio 174) mukaan vuosina 2019–2023 Suomi käytti ympäristö- ja energiatukeen noin 0,5 prosenttia BKT:sta – määrä on selvästi yli EU-keskitason, ja lähellä Ruotsin ja Viron tasoa. Suurimmat tukijat löytyvät Saksasta ja Tanskasta, missä panostukset ovat lähes prosentin luokkaa BKT:sta. Kokonaiskuvassa Suomi sijoittuu kuitenkin suurimpien tukijoiden joukkoon.
─ Uusien innovaatioiden synnyttämiseen liittyy usein merkittäviä riskejä ja niille on vaikeaa saada markkinaehtoista rahoitusta. Julkinen sektori voi omalta osaltaan poistaa näitä markkinakitkoja tarjoamalla rahoitusta markkinoita edullisemmilla ehdoilla, sanoo Etlan vanhempi tutkija, VTT Otto Kässi.
Vertailu muihin EU-maihin paljastaa merkittäviä eroja tukipolitiikan rakenteessa. Saksassa ja muissa suurissa jäsenmaissa vihreän siirtymän tuet kohdistuvat pääosin suoriin, investointeihin kohdistettuihin tukiohjelmiin, kuten vetyteknologioihin ja teollisuuden päästövähennyksiin.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sen sijaan tukien painopiste on verohelpotuksissa ja kustannuksia kompensoivissa tukimuodoissa. Nämä keventävät yritysten kulurakennetta, mutta niiden yhteys uusiin investointeihin ja teknologiseen kehitykseen on tutkimusten perusteella epäselvä. Keskeisillä tukimuodoilla, kuten teollisuuden sähköistämistuella ja energiaveron palautuksilla, ei ole havaittu merkittäviä vaikutuksia yritysten tuottavuuteen, liikevaihtoon tai energiatehokkuuteen.
─ Tukien tehokkuutta heikentää niiden kohdistuminen suuriin, jo ennestään kannattaviin yrityksiin. Käytännössä yritystukien vaikutukset riippuvat siitä, kohdistuvatko tuet aidosti uusiin investointeihin vai kompensoivatko ne vain nykyisten toimintojen kustannuksia, huomauttaa Etlan vanhempi tutkija, FT Maria Wang.
Aiempien tutkimustulosten näkökulmasta juuri investointi- ja innovaatiotuet vastaavat parhaiten vihreän siirtymän markkinaepäonnistumisten korjaamiseen. Suorien verohelpotusten vaikutuksia on sen sijaan vaikeampi todentaa.
Vihreän siirtymän tukien vaikuttavuuden arviointia vaikeuttaa se, että tuet kohdistuvat Suomessa pääasiassa suuriin ja jo valmiiksi vahvoihin yrityksiin, joille ei löydy luontevia verrokkiryhmiä.
─ Tukijärjestelmä ei näytä tukevan yritysten pitkän aikavälin tuottavuuskehitystä eikä vauhdittavan teknologista uudistumista siinä määrin kuin tukitaso antaisi olettaa. Vihreän siirtymän tukien kehittämisessä kriittistä ei ole tukien taso, vaan tukirakenteen uudistaminen ja systemaattisen vaikuttavuusarvioinnin vahvistaminen. Jotta tukipolitiikka voi aidosti tukea teknologista uudistumista ja pitkän aikavälin kilpailukykyä, päätösten tulee perustua selkeään ja ajantasaiseen tutkimusnäyttöön, Otto Kässi summaa.
