Mitä pitäisi ajatella EU-paketin talousvaikutuksista?

Suomen talous kasvaa lähivuosina vain prosentin kymmenyksen nopeammin EU:n elpymispaketin ansiosta. Pitkällä aikavälillä vaikutus pienenee entisestään ja voi kääntyä jopa negatiiviseksi. Pakettiin ehkä kannattaa silti lähteä mukaan muista syistä, kirjoittaa Etla-kolumnissaan toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

Suomi saa EU:n elpymisvälineestä käytettäväkseen julkisiin menoihin tai veronalennuksiin noin 2,7 miljardia euroa vuosina 2021-2027. Todellinen lisäys on pienempi, koska osa niistä tehtäisiin ilman elpymisvälinettäkin. Esimerkiksi sote-uudistukseen menee uutta rahaa riippumatta siitä, tuleeko se EU:n vaiko Suomen valtion budjetista.

Lainaakin ohjelmaan kuuluu, mutta sitä Suomen ei kannata ottaa, koska se saa markkinoilta itse lainansa halvemmalla. Sama kuvio pätee koko unioniin. 750 miljardin euron paketti ei elvytä EU:ta koko summalla, koska velkainstrumenttia tuskin paljoa käytetään alhaisen korkotason takia ja kaikkea tukirahaa tuskin pystytään jakamaan (Picek 2020).

Näyttää siltä, että Suomessa elpymispaketti halutaan käyttää menolisäyksiin, vaikka veronalennuksetkin olisivat mahdollisia. Kirjallisuuden mukaan niin sanottu finanssipoliittinen kerroin eli julkisten menojen lisäys eurolla nostaa oman maan bruttokansantuotetta muutaman vuoden horisontilla 0,6–1 eurolla (Ramey 2019).

Keskimäärin elvytys siis kasvattaa omaa taloutta korkeintaan elvytyspaketin määrän verran. Suomessa talousvaikutus olisi todennäköisesti selvästi pienempi. Elvytyksen teho on selkeästi keskimääräistä pienempi ikääntyvässä maassa. Teho voi olla jopa vain kolmannes siitä, mitä se on nuoremman ikärakenteen maissa (Honda ja Miyamoto 2020).

Rahapolitiikka vaikuttaa jonkin verran toiseen suuntaan, sillä korkoja tuskin juuri nostetaan lähivuosina. Sen vaikutus kuitenkin korkeintaan kompensoi väärään suhdannetilanteeseen osuvan elvytyksen. Menot käytetään pääosin vuosina 2023–2024, jolloin on todennäköisesti nousukausi. Silloin resursseja tarvitaan taloudessa yleisesti, joten osa menolisäyksistä yksinkertaisesti syrjäyttää yksityistä tuotantoa.

Sen sijaan Suomessa käytettävä menopaketti saa jonkin verran lisätehoa EU:n synkronoidusta toiminnasta.

Eri maiden elvytys läikkyy naapureihin ulkomaankaupan kautta. Kirjallisuuden mukaan kuitenkin läikyntävaikutusten suuruusluokka on pieni (Alloza ym. 2019). Suuren maan tekemä 1 prosentin menojen lisäys suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvattaa läheisten kauppakumppaneiden taloutta kertoimella, joka on lähempänä 0,1:tä kuin ykköstä (Beetsma ym. 2006, Auerbach ja Gorodnichenko 2013 ja Blagrave ym. 2017).

Elvytyspaketti lisännee EU-maiden menoja yhteensä noin 3 prosenttia suhteessa talouden kokoon. Se läikkyisi Suomen talouteen noin prosentin kolmen kymmenyksen verran tulevien vuosien aikana.

Arviot EU-paketin vaikutuksista eivät juuri muutu, vaikka olettaisimme läikyntävaikutuksen erityisen suureksi sen vuoksi, että koko EU elvyttää samaan aikaan. Varsinaisesti yhteisestä elvytyksestä on tosin hyötyä vain euron jäsenmaille, koska valuuttakurssien liikkeet heikentävät elvytyksen läikyntää merkittävästi euron ulkopuolisessa EU:ssa (Hettig ja Muller 2018).

Suomi voi hivenen hyötyä siitä, että monia muita euromaita elvytetään Suomea enemmän. Valuuttaunionissa elvytys pitää yllä kustannustasoa, mikä heikentää elvyttävän maan hintakilpailukykyä suhteessa muihin jäsenmaihin. EU-paketista eniten rahaa saavat etelä- ja itäeurooppalaiset maat eivät kuitenkaan ole Suomen merkittävimpiä kilpailijamaita, joten vaikutus Suomen suhteelliseen kilpailukykyyn jäänee pieneksi.

Näillä oletuksilla EU-paketti, joka on Suomelle noin 1 % suhteessa talouden nykyiseen kokoon seitsemän vuoden aikana, kasvattaa talouden kokoa ehkä 0,5 prosenttia ja parhaimmillaankin reilun prosentin. Yhteensä 7 vuoden aikana jaettava raha kasvattaa Suomen taloutta ehkä noin yhden kymmenesosaprosentin verran vuotta kohden.

Pitkällä aikavälillä vaikutus pienenee edelleen tai kääntyy jopa negatiiviseksi, koska Suomelle kustannus elvytyspaketista on kolminkertainen saantoon nähden. Takaisinmaksun vaikutus riippuu kuitenkin korkotasosta ja muista tekijöistä, joten pitkän aikavälin nettovaikutus jää arvailujen varaan.

EU-pakettiin ehkä kannattaa silti suostua, vaikka Suomi ei siitä taloudellisesti hyödykään. Suomi on hyötynyt sisämarkkinoista (Veld 2019), joiden olemassaoloa EU-paketilla osaltaan turvataan.

EU-paketti avaa myös pienen toivon kipinän EU-maiden uusiutumisesta. EU:n tavoitteena on kannustaa tukirahalla vaikeiden rakenneuudistusten tekemistä jäsenmaissa.

Jos tällä kertaa uudistukset lähtevät liikkeelle, paketti on hintansa väärti.

 

Viitteet

Alloza, Cozmanca, Ferdinandusse ja Jacquinot (2019). Fiscal Spillovers in a Monetary Union. ECB Bulletin 1/2019.

Auerbach ja Gorodnichenko (2017). Output Spillovers from Fiscal Policy. American Economic Review, 141-146.

Beetsma, Giuliodori ja Klaassen. Trade Spillovers of Fiscal Policy in the European Union: a Panel Analysis. Economic Policy 640-687.

Blagrave, Koloskova ja Vesperoni (2017). Fiscal Spillovers: The Importance of Macroeconomic and Policy Conditions in Transmission. IMF, Spillover Notes 11.

Hettig ja Muller (2018). Fiscal Policy Coordination in Currency Unions at the Effective Lower Bound. Journal of International Economics 80-98.

Honda ja Miyamoto (2020). Would Population Aging Change the Output Effects of Fiscal Policy? IMF Working Paper WP/20/92.

Picek (2020). Spillover Effects From Next Generation EU. Fiscal Policy, joulukuu. DOI: 10.1007/s10272-020-0923-z

Ramey (2019). Then Years After the Financial Crisis: What Have We Learned from the Renaissance in Fiscal Research? Journal of Economic Perspectives 89-114.

Veld (2019). Quantifying the Economic Effects of the Single Market in a Structural Macromodel. DP 094.