Esityksen tavoitteena on yritysten toiminnan jatkuvuuden tukeminen ja konkurssiin ajautuvien yritysten määrän vähentäminen COVID-19-pandemian aiheuttaman kriisin pitkityttyä sekä rajoitus- ja kieltotoimien jatkuttua.
Yritysten tukemiseen on ollut koronapandemian aiemmissa vaiheissa ollut nykyistä enemmän perusteita rajoitusten purkamisen ja taloudellisen tilanteen yleisen paranemisen vuoksi. Suomen talous oli jo viime vuoden kolmannella neljänneksellä 1,5 prosenttia suurempi kuin vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä, eli koronaa edeltävä bkt:n taso on jo selvästi ylitetty. Sulkemiskorvauksen kohdalla voidaan kuitenkin nähdä kustannustuen jatkamista vankempi peruste. Kustannustukimallissa on edelleen joitakin selviä epäkohtia, kuten ennen koronaa vaikeuksissa olleiden pienten ja mikroyritysten säilyttäminen tuen piirissä sekä myönnetyn tuen harkinnanvaraisuuden säilyttäminen.
Uutena ongelmana on vertailukauden siirtäminen vuoden 2021 viimeiselle neljännekselle yrityksillä, jotka ilmoittavat alv:n kuukausittain tai neljännesvuosittain, jolloin korvattavaksi tulee joissakin yrityksissä myös liikevaihdon normaaliin kausivaihteluun liittyvää vähenemistä. Esimerkiksi ravitsemistoiminnassa liikevaihto oli ennen koronaa keskimäärin 10 % matalampi seuraavan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kuin edellisen vuoden viimeisellä neljänneksellä.
Tuen kriteerinä käytetään liikevaihdon laskua. Mittari on sikäli ongelmallinen, että liikevaihdon muutoksen vaikutus eri toimialojen kannattavuuteen on erilainen välipanoskäytön ja kiinteiden kustannusten erisuuruisten kustannusosuuksien vuoksi, jolloin liikevaihdon yhteys voittoon vaihtelee toimialoittain. Julkinen lakiesitys antaa myös mahdollisuuden pyrkiä vaikuttamaan tuen määrään siirtämällä liikevaihtoa vuoden 2022 toiselle neljännekselle, joka ei ole enää tuen piirissä.
Lisäksi mahdollisuus tuen harkinnanvaraisesta myöntämisestä voi johtaa samanlaisten toimijoiden erilaiseen kohteluun, vaikka tuen myöntämisen perusteet tulisi lähtökohtaisesti olla tasapuoliset ja läpinäkyvät. Erityisen ongelmallisena näemme pyrkimyksen pitää kustannustuen piirissä sellaisetkin pienet yritykset, jotka katsotaan Euroopan Komission asetuksen mukaan jo ennen koronapandemiaa vaikeuksissa oleviksi yrityksiksi. Kustannustukeahan ei lähtökohtaisesti tulisi myöntää tällaisille yrityksille. Nämä asiat pitäisi huomioida tukipäätöksissä.
Sulkemiskorvaukseen ovat oikeutettuja yritykset, joiden tilat ovat 21.12.2021-28.2.2022 välisellä ajalla pandemiaan liittyvien viranomaisten määräysten vuoksi pidettävä ainakin joltain osin suljettuna asiakkailta. Kustannustuen osalta tukikausi ja vertailukausi määräytyvät arvonlisäveroilmoitusten jättämistiheyden mukaan. Jos ilmoitukset tehdään kuukausittain, tukikausi on 1.12.2021-28.2.2022 ja vertailukausi 1.9.2021-30.11.2021. Samat päivämäärät koskevat yrityksiä, jotka eivät ole tehneet arvonlisäveroilmoituksia. Neljännesvuosittain ALV-ilmoituksen tekevillä tukikausi vuoden 2022 ensimmäinen neljännes ja vertailukausi vuoden 2021 viimeinen neljännes. Vuosi-ilmoituksia tekevillä tukikausi on vuosi 2021 ja vertailukausi vuosi 2020.
Sulkemiskorvauksen osalta esitys on perusteltu. Sen sijaan kustannustuen osalta ongelmana on, että tuensaajien joukkoon valikoituu aiempia tukikierroksia enemmän yrityksiä, joilla liikevaihdon lasku johtuu muista kuin koronaan liittyvistä syistä. Jos kustannustukea päätetään jatkaa, se tulee tehdä nimenomaan jaksoittain. Samalla on annettava selkeä signaali siitä, että tuen jakaminen on päättymässä, koska sille ei ole kriisin edellyttämiä perusteita, vaan sen jatkaminen luultavasti vain hidastaa talouden sopeutumista.
Ehdotettu kustannustuen vertailu alkuvuoden tukikauden ja viime vuoden lopun vertailukauden liikevaihtojen välillä tuottaa oman haasteensa. Toisin kuin edellisissä kustannustuissa ehdotettu vertailu ei ota huomioon edes liikevaihdon vaihtelua vuodenajan mukaan. Lisäksi olisi harkinnan arvoista pyrkiä miettimään kuinka onnistuttaisiin huomioimaan se, että joidenkin toimialojen tuotteiden ja palvelujen kysyntä oli vähentynyt jo ennen koronakriisiä (auringonlaskutoimialat).
Verrattuna aiempiin kustannustukiin yrityskohtainen liikevaihtoraja on nykyisessä ehdotuksessa pienempi. Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi tuen tarpeelle aiemmin sopivaksi katsottu 30 % liikevaihdon lasku ei enää ole sopiva, mutta 20 % liikevaihdon lasku on. Muidenkin rajauksien osalta on pyrittävä pitäytymään tukien jakamiseen liittyvissä perusperiaatteissa, erityisesti niistä seuraavissa hyödyissä ja niistä aiheutuvissa haitoissa. Lisääntyvien menojen lisäksi tuen jakamiseen liittyy aina riski markkinoita vääristävästä vaikutuksesta, joka johtaa resurssien ei-tehokkaaseen käyttöön ja pienempään hyvinvointiin. Ei ole syytä tukea yrityksiä, joiden elinkelpoisuus on keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä kyseenalainen, sillä se vie resursseja (työtä ja pääomaa) tehokkaammasta käytöstä toisaalla. Tässä yhteydessä voidaan myös muistuttaa julkisten menojen lisäämiseen vaihtoehtoisesta käytöstä. Siksi on hyvä kysyä, olisiko julkisen sektorin antama raha tehokkaammassa ja enemmän hyvinvointia lisäävässä käytössä jossain toisessa kohteessa.
Keskeinen hankaluus puntaroinnissa on se, että ei ole tiedossa kuinka paljon tuet todellisuudessa auttavat yrityksiä, esimerkiksi kuinka paljon vähemmän yrityksiä menee konkurssiin pelkästään kustannustukien vuoksi. Kansainvälinen tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että konkurssien määrä laski normaalin tasonsa alapuolelle vuonna 2020. Tämä on tosiasia myös Suomessa, jossa vireille pantujen konkurssien määrä laski vuonna 2020 18,6 prosenttia ja viime vuonnakin 5,7 prosenttia vuoden 2019 tasosta. Niinpä voidaan hyvin perustein olla huolissaan jaettujen kustannustukien vaikutuksesta talouskasvuun pitkällä aikavälillä.
Komission asetus (EU; N:o 651/2014) määrittelee sen, milloin kyseessä on niin kutsuttu vaikeuksissa oleva yritys. Kustannustukea ei tule lähtökohtaisesti myöntää tällaiselle yritykselle. Ehdotuksessa kuitenkin säilytetään yhä pienillä ja mikroyrityksillä mahdollisuus kustannustuen saamiseen, vaikka se olisi mainittu vaikeuksissa oleva yritys. Kustannustuen ei kuitenkaan ole tarkoitus pyrkiä tukemaan normaalioloissa elinkelvottomia yrityksiä, vaan sellaisia, jotka ovat normaaliolosuhteissa elinkelpoisia. Näistä syistä on syytä harkita pienten ja mikroyritysten erikohtelua.
Mahdollisuus tuen harkinnanvaraisesta myöntämisestä voi johtaa samanlaisten toimijoiden erilaiseen kohteluun, vaikka tuen myöntämisen perusteet tulisi lähtökohtaisesti olla tasapuoliset ja läpinäkyvät. Lakiin sisältyvä harkinnanvaraisuus herättääkin kysymyksen siitä, kuinka varmistetaan samanlaisten yritysten samanlainen kohtelu. Selkeiden kriteerien valossa tapahtuva tuen jakaminen tarjoaisi luotettavamman pohjan yhdenmukaiselle kohtelulle tuen jakamisessa. Harkinnanvaraisuudesta aiheutuu myös lisää hallinnollisia kustannuksia.
Lausunnon antamiseen on varattu hyvin vähän aikaa, mikä herättää kysymyksen siitä mahtaako lain valmistelijalla olla aikaa ottaa huomioon lausuntokierroksen mahdolliset parannusehdotukset. Myös kuulemista säädösvalmistelussa koskevista ohjeista näytään poikenneen.
