Eduskunnan talousvaliokunnalle aiheesta VNS 2/2019 vp ja HE 29/2019 vp

Valiokunta pyytää lausuntoa sekä yleisesti että erityisesti finanssipolitiikan linjasta ja mahdollisuuksista hallituksen asettaman työllisyystavoitteen saavuttamiseen perustuen valtioneuvoston selontekoon julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2020—2023 (VNS 2/2019 vp) ja hallituksen esitykseen eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2020 (HE 29/2019 vp). Lausumme kunnioittavasti seuraavaa.

Kestävyysvaje vai akuutti menotarve?

Antti Rinteen hallitus nousi valtaan vetoamalla eriarvoisuuden vähentämiseen. Julkisen talouden kokoa kasvatetaan päätösperäisesti merkittävällä tavalla ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Hallitus lisää menoja bruttomääräisesti lähes 8 miljardia euroa hallituskauden aikana suhteessa siihen, miten menot kehittyisivät ilman uusia aktiivisia toimia. Summasta tulee kumulatiivisesti suuri, koska menoja lisätään etupainotteisesti heti ensi vuodesta alkaen.

Kaikki lisäykset ovat hyvää tarkoittavia. Alijäämän ja kestävyysvajeen aikana kaikki menolisäykset olisi kuitenkin punnittava sitä vasten, kuinka vakavaa akuuttia ongelmaa menolisäys korjaa suhteessa siihen, että kaikki menolisäykset pahentavat lastemme velkataakkaa.

Hallitus luonnehtii toimintaansa kestäväksi, koska se samalla nostaa veroja, myy valtion omaisuutta, parantaa työllisyyttä ja kohottaa julkisen sektorin tuottavuutta. Osa menojen bruttolisäyksistä myös palautuu tuloina julkiselle sektorille. Palautus syntyy esimerkiksi uusien opettajien palkoista ja korkeammista tulonsiirroista maksettavista veroista.

Hallituksen mukaan julkinen talous palaakin tasapainoon vuonna 2023, jos kasvu pysyy hallituskauden termein ”normaalina” ja omaisuuden myynti sekä aiotut uudistukset onnistuvat. Suuri osa menolisäyksistä pitää myös pystyä lopettamaan suunnitellusti seuraavia vaaleja edeltävänä vuonna.

Työllisyystavoite ei toteudu

Talousennusteemme mukaan julkisen talouden tasapainotavoitetta ei saavuteta ilman työllisyydelle asetetun 60 000 henkilön tavoitteen toteutumista. Työllisyyden paraneminen puolestaan näyttää epätodennäköiseltä.

Suhdannetilanteesta ei ole tulossa apua hallitukselle. ETLAn syyskuussa 2019 julkistetun talousennusteen mukaan Suomen talouskasvu hidastuu tänä ja ensi vuonna selvästi. Kokonaistuotanto kasvaa noin prosentin vuosina 2019-2021. Suomen talous ajautuu tekniseen taantumaan tänä vuonna 18 prosentin todennäköisyydellä ja ensi vuoden loppuun mennessä 48 prosentin todennäköisyydellä.

Hallituksen suunnalta kuullut työmarkkina-avaukset lähinnä heikentävät työllisyyttä. Työttömyyskorvausta korotetaan, aktiivimalli halutaan purkaa, perhevapaita halutaan lisätä, kotitalousvähennystä pienennetään ja työaikaa halutaan lyhentää uudelleen.

Julkisten menojen lisäämisellä tosin on työllisyysvaikutuksia, mutta ei riittävästi. Lähes 90 % menolisäyksistä kohdistuu julkiseen kulutukseen ja tulonsiirtoihin. Niiden työllisyysvaikutus on pieni suhteessa menolisäykseen. Loput ovat investointimenoja, lähinnä rakentamista. Rakentaminen lisää työllisyyttä, mutta vain jos yksityinen rakentaminen on ensin pysähtynyt. Julkiset rakennushankkeet vain syrjäyttävät yksityisiä, jos talouskasvu jatkaa normaalina ja rakennusmiehet ovat jo muutenkin töissä.

Business Finlandin ja Suomen Akatemian lisärahoituksella, VTT:n pääomittamisella ja opetusmenojen lisäyksellä voidaan mahdollisesti kiihdyttää talouskasvua ja kompensoida kestävyysvajeen kasvua. Vaikutukset ovat kuitenkin epävarmoja ja ne syntyvät paljon yhtä vaalikautta pidemmällä aikavälillä.

Innovaatiosektorin lisärahoitus jää myös julkilausuttua aikomusta pienemmäksi ainakin ensi vuonna, sillä yliopistojen perusrahoitusta kasvatetaan Suomen Akatemian rahoitusta pienentämällä.

Uutisten mukaan työtahti hallituksen asettamissa seitsemässä työllisyyden parantamista pohtivassa työryhmässä on verkkainen.

Hallitus on toistaiseksi korostanut pehmeiden keinojen käyttöä työllisyyden parantamisessa. Palkkatuki lisää työllisyyttä, mutta ei tue julkisen talouden tasapainotavoitteen täyttymistä. Palkkatuki myös syrjäyttää yksityistä työtä ja vain yksityisellä sektorilla palkkatyössä olleet ovat tutkimusten mukaan hieman parantaneet työmarkkina-asemaansa palkkatuen jälkeen. Myös työvoimahallinnon resurssien lisääminen voi parantaa työllisyyttä, mutta samalla lisää julkisia menoja.

Työllisyystavoitteen toteuttaminen edellyttäisi myös hallituksen karsastamien työn tarjontaa lisäävien ja työn vastaanottamista kannustavien toimien lisäämistä. Nekään tuskin riittävät. Työllisyys ei parane tarpeeksi, vaikka hallitus toteuttaisi kaikki sellaiset edellisen hallituksen kannustinloukku- ja työllisyyspakettityöryhmän uudistukset, jotka lisäävät työllisyyttä pahentamatta velkaantumista.

Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttäisi lisäksi kustannuskilpailukyvyn paranemista, mikä ei ole suoraan hallituksen vaan työmarkkinaosapuolten käsissä. Käynnissä olevista työehtosopimusneuvotteluista on kuitenkin kuulunut lähinnä työllisyyden kannalta huolestuttavia uutisia kilpailukykysopimuksen ja ennen kaikkea siihen kuuluvan työajan pidentämisen kompensoimisesta.

Kilpailukyvyn parantaminen on myös sitä tarpeellisempaa mitä hitaammaksi kansainvälisen kysynnän kasvu käy. Edellistä hallitusta auttoi kansainvälisen talouden synkronoitu nousu. Nyt on käsillä synkronoitu lasku eikä uutta nousua ole näköpiirissä. Rahapolitiikan kyky elvyttää loppuun käytetty, Kiinan velkaantuminen estää maailman toiseksi suurimman maan voimakkaan elvyttämisen eikä kauppasota tai geopoliittiset uhkakuvat ole väistymässä.

Tällaisessa suhdannetilanteessa ja ilman merkittäviä uusia työllisyyttä ja vientikilpailukykyä parantavia toimia hallituksen menolinja asettaa suuria paineita ennestään kireän verotuksen lisäkiristyksille ja valmiiksi kestävyysvajeesta kärsivän talouden lisävelkaantumiselle.

Ylioptimismia muuallakin

Työllisyystavoitteen ohella hallitusohjelmassa on ylioptimismia muuallakin. Hallituksen kaavailemien kertaluonteisten menolisäykset lopettaminen on käytännössä vaikeaa, koska ne ovat valtaosin julkista kulutusta ja tulonsiirtoja.

On myös mahdoton nähdä, miten nykyinen hallitus onnistuisi merkittävästi edeltäjiään paremmin julkisen sektorin tuottavuuden kohottamisessa. Hyvin suunniteltuna sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapaus olisi sen tuonut, mutta nyt sitäkään vaihtoehtoa ei ole olemassa.

Hallitusohjelmalta putoaa pohja sitä mukaan, kun maailmantalouden kasvu hidastuu. Taantuman toteutuessa hallitus on tosin jo valmiiksi elvytyskannalla, mutta nyt kaavaillut menolisäykset sopivat huonosti elvytyskeinoiksi. Silloinkin kannattaisi mieluummin elvyttää investoinneilla kuin kulutuksella.

Menoja lisätään tilanteessa, jossa julkinen talous on jo valmiiksi alijäämäinen. Velka nousee uudelleen yli 60 prosentin suhteessa bruttokansantuotteeseen ilman työllisyyttä parantavia politiikkatoimia. Takana on nousukausi, jonka aikana terve kansantalous olisi kääntänyt julkisen taloutensa ylijäämäiseksi. Nyt alijäämä vain kasvaa (kuvio 1). Edessä ovat ikääntymisen pahimmat vuodet, joita varten tarvittaisiin puskureita eikä lisävelkaa.

Ilman työllisyyden paranemista rikkoo Euroopan unionin sääntöjä jo ensi vuonna. Suhdannevaihteluista ja kertaluonteisista eristä puhdistettu julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna 0,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sääntöjen mukaan tämä niin sanottu rakenteellinen alijäämä saisi olla korkeintaan 0,5 prosenttia. Suomella pitäisi vähintäänkin olla suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi. Ainakaan vielä sellaista ei ole.

Hallituksen menolinjaus näyttää tällä hetkellä kestämättömältä. Arvio muuttuu vain, jos hallitus onnistuu työllisyyden parantamisessa.

Kuvio 1. Hallitusohjelman vaikutus julkisen talouden tasapainoon ilman työllisyyttä parantavia politiikkatoimia.

 

Aki Kangasharju                            Markku Lehmus

Toimitusjohtaja                             Ennustepäällikkö

Etla                                                  Etla