Eduskunnan talousvaliokunnalle euroalueen kehittämisestä (E 80/2017 vp EMU:n kehittäminen – tilannekatsaus)

Joulukuun eurohuippukokous määritteli jatkoaskeleet euroalueen toimivuuden parantamiseen tähtäävissä hankkeissa. Päätösten pääsisältö koski seuraavia asioita:

  • Pankkien kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelyn toteuttaminen EVM:n yhteyteen
  • EVM:n uudistuksen
    • ennakollisen lainalimiitiin ehdollisuuden muutos
    • velkajärjestelyn edellytysten parantaminen (ns. yhteistoimintalausekkeiden kattavuuden muutos, EVM:n velkakestävyysanalyysin aseman vahvistaminen tukipäätösprosessissa, roolin määrittäminen EVM:lle velkojainkokouksen tukena)
  • Pankkiunionin yhteisen talletussuojan edistäminen riskinvähentämisen myötä
  • Tuen antaminen pääomamarkkinaunionin edellyttämille lainsäädäntöhankkeille
  • Euroalueen budjetti jäsenmaiden taloudellisen lähentymisen ja kilpailukyvyn tueksi.

Näitä kehityssuunnitelmia voi pitää pääosin järkevinä ja Suomen aiemmin omaksumien kantojen mukaisina. Suunnitelmat tarvitsevat kuitenkin vielä paljon täsmentämistä. Olisi myös tärkeää varmistaa, että prosessit eivät pysähdy parlamenttivaalien ja komission vaihtumisen takia, vaan etenisivät mahdollisimman ripeästi.

Kriisinratkaisun varautumisjärjestelyn osalta on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että päätösmenettelyt ovat riittävän nopeita. Suunnitelmien mukaan päätökset järjestelyn käytöstä tehdään yksimielisyyttä edellyttäen EVM:n johtokunnassa, jossa on jokaisen jäsenmaan edustus.

EVM-uudistus on paketin tärkein asia ja sen avainkysymys on, kuinka paljon velkajärjestelyn toteuttamisedellytykset paranevat kaavailluilla muutoksilla. Tätä on vaikea ennakolta arvioida. Päätöstilanteessa syntyy aina huomattava paine välttää velkajärjestelyä rahoitusvakaussyin. Pelot rahoitusvakauden järkkymisestä jonkin jäsenmaan velkasaneerauksen toteutuessa voivat jossain tilanteessa olla hyvin perusteltuja mutta ne voivat olla myös liioiteltuja. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että velkakestävyysanalyysin kriteerit määritellään mahdollisimman selkeästi kaikista asiaan liittyvistä vaikeuksista huolimatta ja että eri viranomaisten kykyä analysoida rahoitusjärjestelmän haavoittuvuutta vahvistetaan.

Onnistuessaankin kaavaillut uudistukset jättävät kuitenkin avoimeksi sen, miten turvataan riittävän uskottavasti muiden valtioiden rahoitus, kun yhden maan velkoja järjestellään uudelleen. On helppo kuvitella tilanteita, joissa EVM:n resurssit ovat tähän selvästi liian pienet. Tämän kysymyksen pohdintaa on syytä jatkaa.

Yhteiseen talletussuojaan siirtyminen on tärkeä osa pankkiunionia, joka puolestaan on olennainen euroalueen kestävyyden parantamiseksi. Yhteiseen talletussuojaan siirtymisen ehdollistaminen riskien vähentämiselle (sekä järjestämättömien luottojen että pankkien valtionpaperisijoitusten vähentäminen taseissa) on perusteltu vaatimus. Olisi kuitenkin tärkeää päästä prosessissa eteenpäin. Tämä voisi luultavasti parhaiten toteutua, jos yhteisvastuullisuutta lisätään asteittain sitä mukaa kun jäsenmaiden pankkien riskien vähentäminen etenee.

Euroalueen budjetti esitetyssä muodossa on mitätön kooltaan eikä tuo olennaista lisäarvoa jo olemassa olevien tuki-instrumentien päälle. Toisaalta se ei myöskään ole erityisen ongelmallinen.

 

Vesa Vihriälä

Toimitusjohtaja

Etla